Lue keskustelun säännöt.
Syytä pitää lapsi 40h/vko päiväkodissa?
01.08.2016 |
Nythän se astui voimaan, se subjektiivisen päivähoidon rajaus. Se, että kotona oleva vanhempi ei voi enää pitää lastaan täyttä viikkoa hoidossa ollessaan kotona. Paitsi monissa kunnissa edelleen voi, ja ainakin meidän alueella kaikki pitää. Kaikki.
Varmasti näihin kaikkiin lukeutuu myös mielenterveysongelmaisia, mutta hyvällä alueella jossa vanhemmat on keskimäärin korkeasti koulutettuja on ihan normaali juttu että isä vie lapsen ennen kasia päiväkotiin ja äiti hakee neljän jälkeen kun alueen vauvaryhmä on loppunut.
Ymmärrän kyllä, että on paljon ongelmaperheitä, mutta esim täällä on ihan vakiintunut käytäntö että isompi on hoidossa että äiti saa olla rauhassa vauvan kanssa. Se 'iso' on kaikkea 1.5v alkaen.
Eikä tämä ole mikään urbaanilegenda, tässäkin minulla on kolme tuttua naista äitiyslomalla naapurustossa, mutta minä jään yksin ilman seuraa koska hoidan esikoistakin suurimman osan päivää. Kutsuja satelee kahville ym, mutta kun he haluavat nähdä ilman niitä vaivaa aiheuttavia isompia lapsia, jutella rauhassa.
Olen sitä mieltä että ongelmaperheiden lapsille vaikka se kokopäivähoito on hyvä, mutta alueemme kulttuurin takia minä lapsineni olen se väliinputoaja, se jonka lapselle ei jää leikkiseuraa kun muut ovat päiväkodissa. Ihan absurdia! Kerhoonkin oli pakko hakeutua oman alueen ulkopuolelle 30min matkan päähän, koska lähikerhon isoimmat kerhoilijat ovat siinä melkein 3v vanhoja, ja oma on jo reippaasti yli 5v.
Onneksi on vain yksi vuosi edessä ennen eskaria. Ja onneksi päiväkodilta jäi kavereita joita nähdä iltaisin... mua vaan risoo niin tää paikka jossa asutaan :(
Kommentit (10)
Ei ihme että on paljon sekaisin olevia lapsia (ja aikuisia) kun osoitetaan jo hyvin pienenä, että olet vanhemmille rasite. Kuopuksesta tulee se kaikista tärkein ja rakkain, kun sen jälkeen ei ole tullut enää uusia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihteleekohan aluettain, mutta itse en ainakaan tunne ketään jolla lapset päiväkodissa ja itse kotona. Ymmärrän kyllä jos isompi lapsi vaikka yli 4v. Minusta muutenkin ei ole mikään ratkaisu että ongelmaperheiden lapset suljetaan kokopäiväisesti päiväkotiin. Pitäisi olla että saa pitää osa-aikaisesti, ja jos se ei riitä niin vaikka perhetyöntekijä kävisi auttamassa ja katsomassa miten perheellä menee.
Varmasti vaihtelee, siellä missä asuimme ennen oli käytännössä kaikilla lapset kotona, kaikki niistä. Alue oli vähän matalatuloisempaa. Täällä on korkeatuloista porukkaa, eikä ole ongelma se että menettää kuntalisän, hoitolisän isommasta ja maksaa vielä pkmaksut päälle (eli lähes 600e päivähoidosta tulomenetykset huomioiden).
Ihan sama meininki on täälläkin. Naapurissa äiti kotona vauvan kanssa, isä myös kotona, koska kesälomalla ja isompi sisarus päiväkodissa, koska oikeus päivähoitoon se 2,5 päivää viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on paljon sekaisin olevia lapsia (ja aikuisia) kun osoitetaan jo hyvin pienenä, että olet vanhemmille rasite. Kuopuksesta tulee se kaikista tärkein ja rakkain, kun sen jälkeen ei ole tullut enää uusia lapsia.
Olisikohan mahdollista, että lapsi tulkitsisi asian myös toisin päin - että olen tehnyt jotain pahaa, kun joudun pois päiväkodista jossa oli kivaa. Lapsia toki on erilaisilla persoonallisuustyypeillä ja niillä on asiaan varmasti merkitystä, mutta uskoisin, että selkeästi ekstrovertille ja energiselle lapselle saattaa olla negatiivinenkin asia "joutua" kotiin äidin ja vauvan kanssa, etenkin kun kaikki tietävät, millaista elämä vauvan kanssa voi helposti olla ekat kuukaudet. Ei pieni leikki-ikäinen välttämättä ajattele, että minä SAAN olla kotona, vaan että minä JOUDUN jättämään tutut päiväkotikaverit ja jumittamaan neljän seinän sisällä katsomassa kun äiti lähinnä imettää vauvaa.
Lapset on kyllä melkosia rasitteita ja rahasyöppöjä. Kolme kultastanoutajaakin tulee halvemmaksi kun yksi 5v vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on paljon sekaisin olevia lapsia (ja aikuisia) kun osoitetaan jo hyvin pienenä, että olet vanhemmille rasite. Kuopuksesta tulee se kaikista tärkein ja rakkain, kun sen jälkeen ei ole tullut enää uusia lapsia.
Olisikohan mahdollista, että lapsi tulkitsisi asian myös toisin päin - että olen tehnyt jotain pahaa, kun joudun pois päiväkodista jossa oli kivaa. Lapsia toki on erilaisilla persoonallisuustyypeillä ja niillä on asiaan varmasti merkitystä, mutta uskoisin, että selkeästi ekstrovertille ja energiselle lapselle saattaa olla negatiivinenkin asia "joutua" kotiin äidin ja vauvan kanssa, etenkin kun kaikki tietävät, millaista elämä vauvan kanssa voi helposti olla ekat kuukaudet. Ei pieni leikki-ikäinen välttämättä ajattele, että minä SAAN olla kotona, vaan että minä JOUDUN jättämään tutut päiväkotikaverit ja jumittamaan neljän seinän sisällä katsomassa kun äiti lähinnä imettää vauvaa.
Rajauksessahan oli kyse siitä että olisi oikeus 20h viikkoon. Voiko se oikeasti olla lapsen etu olla 8h päivässä muualla hoidossa? Siis jos on normaaliälyllä varustetut, ei masentuneet vanhemmat. Miten siinä voi luoda suhdetta sisarukseen?
Rajaus on 20 h/vk. Se tarkoittaa sitä, että lapsi on siellä ma-pe 4 tuntia päivässä. Tästä kaksi tuntia leikitään ulkona tätien valvoessa taaempana, sitten syödään ruoka ja sen jälkeen nukutaan tunti tai kaksi. Tuossa ajassa ei kyllä vielä ehdi saada sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Ne laulut ja leikit ja askartelut ja ryhmässä toimimiset hoidetaan sitten tuon kaiken päälle. Minusta siis 30 tuntia viikossa olisi parempi määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on paljon sekaisin olevia lapsia (ja aikuisia) kun osoitetaan jo hyvin pienenä, että olet vanhemmille rasite. Kuopuksesta tulee se kaikista tärkein ja rakkain, kun sen jälkeen ei ole tullut enää uusia lapsia.
Olisikohan mahdollista, että lapsi tulkitsisi asian myös toisin päin - että olen tehnyt jotain pahaa, kun joudun pois päiväkodista jossa oli kivaa. Lapsia toki on erilaisilla persoonallisuustyypeillä ja niillä on asiaan varmasti merkitystä, mutta uskoisin, että selkeästi ekstrovertille ja energiselle lapselle saattaa olla negatiivinenkin asia "joutua" kotiin äidin ja vauvan kanssa, etenkin kun kaikki tietävät, millaista elämä vauvan kanssa voi helposti olla ekat kuukaudet. Ei pieni leikki-ikäinen välttämättä ajattele, että minä SAAN olla kotona, vaan että minä JOUDUN jättämään tutut päiväkotikaverit ja jumittamaan neljän seinän sisällä katsomassa kun äiti lähinnä imettää vauvaa.
Rajauksessahan oli kyse siitä että olisi oikeus 20h viikkoon. Voiko se oikeasti olla lapsen etu olla 8h päivässä muualla hoidossa? Siis jos on normaaliälyllä varustetut, ei masentuneet vanhemmat. Miten siinä voi luoda suhdetta sisarukseen?
Toki voi. Ei se suhteen luominen ole muutamasta tunnista kiinni. Sitä paitsi jos lapsella on mustasukkaisuustaipumusta, on monesti parempi, että hän SAA jatkaa arkeaan mahdollisimman samankaltaisena kuin aiemmin ja hänelle tulee vähemmän kokemuksia siitä, että hänet vauvan takia syrjäytetään. Niitä kokemuksia muodostuu väistämättä enemmän, jos on 24/7 äidin ja vauvan kanssa ja joutuu esimerkiksi ruokintakysymyksissä olemaan aina vauvan rinnalla kakkonen. Sen sijaan molempien vanhempien ollessa kotona voidaan molempien lasten, niin vauvan kuin vanhemmankin, tarpeita toteuttaa lähes yhtäläisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme että on paljon sekaisin olevia lapsia (ja aikuisia) kun osoitetaan jo hyvin pienenä, että olet vanhemmille rasite. Kuopuksesta tulee se kaikista tärkein ja rakkain, kun sen jälkeen ei ole tullut enää uusia lapsia.
Olisikohan mahdollista, että lapsi tulkitsisi asian myös toisin päin - että olen tehnyt jotain pahaa, kun joudun pois päiväkodista jossa oli kivaa. Lapsia toki on erilaisilla persoonallisuustyypeillä ja niillä on asiaan varmasti merkitystä, mutta uskoisin, että selkeästi ekstrovertille ja energiselle lapselle saattaa olla negatiivinenkin asia "joutua" kotiin äidin ja vauvan kanssa, etenkin kun kaikki tietävät, millaista elämä vauvan kanssa voi helposti olla ekat kuukaudet. Ei pieni leikki-ikäinen välttämättä ajattele, että minä SAAN olla kotona, vaan että minä JOUDUN jättämään tutut päiväkotikaverit ja jumittamaan neljän seinän sisällä katsomassa kun äiti lähinnä imettää vauvaa.
Rajauksessahan oli kyse siitä että olisi oikeus 20h viikkoon. Voiko se oikeasti olla lapsen etu olla 8h päivässä muualla hoidossa? Siis jos on normaaliälyllä varustetut, ei masentuneet vanhemmat. Miten siinä voi luoda suhdetta sisarukseen?
Toki voi. Ei se suhteen luominen ole muutamasta tunnista kiinni. Sitä paitsi jos lapsella on mustasukkaisuustaipumusta, on monesti parempi, että hän SAA jatkaa arkeaan mahdollisimman samankaltaisena kuin aiemmin ja hänelle tulee vähemmän kokemuksia siitä, että hänet vauvan takia syrjäytetään. Niitä kokemuksia muodostuu väistämättä enemmän, jos on 24/7 äidin ja vauvan kanssa ja joutuu esimerkiksi ruokintakysymyksissä olemaan aina vauvan rinnalla kakkonen. Sen sijaan molempien vanhempien ollessa kotona voidaan molempien lasten, niin vauvan kuin vanhemmankin, tarpeita toteuttaa lähes yhtäläisesti.
En ala tästä sinällään kiistelemään, moni vanhempi on tätä mieltä. Lastenpsykiatrit eri mieltä.
Itse ehkä peilaan ajatuksiani siihen lapsen kokemukseen, koska omani on jo niin iso että osaa tunteet sanoittaa. Mustasukkaisuutta on silloin, kun hän kokee että hänet yritetään 'laittaa pois'. Oli se sitten vaan sitä, että isä vie ulos ja äiti jää kotiin vauvan kanssa. Toki mustaukkaisuutta on joskus myös silloin kun olen estynyt hänen tarpeisiin vastaamaan, mutta se ei mielestäni ole lapselle vahingollista, toki vanhemmille ikävää. Silloin mennään vaikka sängylle läjään sen huutavan vauvan kanssa ja vähän hassutellaan, puuska menee ohi ja elämä jatkuu taas. Mikään laatuaika ei meillä ainakaan ole sitä voinut korvata että eletään yhdessä uutta arkea ja harjoitellaan yhdessä uutta elämää. Tai itse näen sen niin, etten halua lasten olevan niin erillisiä yksikköjä etteivätkö he voisi aikaa viettää saman katon alla muutenkin kuin molempien vanhempien kanssa, suurimman osan ajasta erotettuina toisistaan. Missä se kiintymys muodostuu sisarukseen, jos illan työnjako on äidille esikoinen ja isälle vauva? Rakkaus syntyy arjessa, hyvissä JA huonoissa hetkis.
Vaihteleekohan aluettain, mutta itse en ainakaan tunne ketään jolla lapset päiväkodissa ja itse kotona. Ymmärrän kyllä jos isompi lapsi vaikka yli 4v. Minusta muutenkin ei ole mikään ratkaisu että ongelmaperheiden lapset suljetaan kokopäiväisesti päiväkotiin. Pitäisi olla että saa pitää osa-aikaisesti, ja jos se ei riitä niin vaikka perhetyöntekijä kävisi auttamassa ja katsomassa miten perheellä menee.