Loma loppuu enkä halua töihin
Ei ole edes huono työpaikka, mutta loma on ollut niin ihana että ahdistaa taas oravanpyörään lähteminen 😣.
Kommentit (29)
Ihan sama tunne minulla.Huomenna alkaa työt,eikä huvita yhtään töihin lähtö.Jatkuisi vaan loma....
Sama täällä :/ Mutta kyllä se siitä. Ilman työntekoa ei vois maksaa lainoja pois... joten jotain hyvää on palkka kuitenkin. Nautitaan siitä niin kauan kuin voi/saa.
Ensimmäisen viikon ajan sitä haluaa potkia varpaansa murskaksi seiniin, toisella viikolla ei enää muista lomalla olleensakaan 😑
Jos olisin vielä työelämässä niin tämä olisi ollut perinteisesti viimeinen lomapäiväni, ja huomenna taas pirteänä töihin. Onneksi pääsin pois siitä oravanpyörästä, meinaan tämä heinäkuu on mennyt niin nopeasti että en todellakaan olisi vielä valmis palaamaan sinänsä ihan mielenkiintoisiin työtehtäviin kivojen kollegoiden joukkoon. Elämässä täytyy olla parempaa kuin epämääräinen 9-18 polkeminen haasteellisissa tehtävissä. Pakko olla.
Jos kyse on vain siitä, että ei huvita, ei ole syytä suureen huoleen. Kyse on vain rytmin muutoksesta ja aikatauluun pakottautumisesta. Joskus mietin, kuinka paljon enemmän ihmiset tekisivätkään töitä, jos ei olisi turhia aikataulupaikotteita tai muita pakkoja. Sesn sijaan työlle olisi määritelty tarkat tavoitteet, mutta ihmiset saisivat enemmän vapautta niiden täyttämiseen. Aivot kun eivät toimi lähestään aina aikataulun tai teityn paikan mukaan. Tehokkaimmillaan ne ovat miellyttävässä ympäristössä, jonka kokevat turvalliseksi. Hyvä johtaja osaa luoda tällaisen ympäristön.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä :/ Mutta kyllä se siitä. Ilman työntekoa ei vois maksaa lainoja pois... joten jotain hyvää on palkka kuitenkin. Nautitaan siitä niin kauan kuin voi/saa.
Tämä on vähän vaarallinen motivaattori. Meillä maksettiin lainat loppuun pari vuotta siten ja sen jälkeen ei ole enää sitäkään vähää tehnyt mieli mennä töihin. Vuosi vuodelta vähemmän muutenkin...
Minäkin haluaisin lomailla vielä elokuun. Just on päästy lomamoodiin, kolme aurinkoista päivää takana, ja nyt pitäis taas palata ahertamaan. Anoppiakin on joutunut näkemään viikon verran (onneksi vain päivittäisiä kohtaamisia), ainakin saman määrän tarvis anopiltapaluulomaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on vain siitä, että ei huvita, ei ole syytä suureen huoleen. Kyse on vain rytmin muutoksesta ja aikatauluun pakottautumisesta. Joskus mietin, kuinka paljon enemmän ihmiset tekisivätkään töitä, jos ei olisi turhia aikataulupaikotteita tai muita pakkoja. Sesn sijaan työlle olisi määritelty tarkat tavoitteet, mutta ihmiset saisivat enemmän vapautta niiden täyttämiseen. Aivot kun eivät toimi lähestään aina aikataulun tai teityn paikan mukaan. Tehokkaimmillaan ne ovat miellyttävässä ympäristössä, jonka kokevat turvalliseksi. Hyvä johtaja osaa luoda tällaisen ympäristön.
Aivan! Erityisen hyvin tämä sopii esimerkiksi hammaslääkärin ammattiin, samoin hygienistin. He miettivät aamulla, että mitähän sitä tänään haluaisi tehdä, paikkaisiko hampaan, ottaisiko vähän hammaskiveä pois? Tekisikö sen täällä kotona, vai menisikö oikein sorvin ääreen? Vai voisiko tällä viikossa tehdäkin töitä tuolla puistossa, on niin kauniit säät? Ja sitten se, kenelle se tehtäisiin? Jos ihan randomilla tänään, intuitiolla? Tunnepohjalla mentäisiin nyt keskiviikkoon asti ja sitten loppuviikko tylsästi sen mukaan, miten ajanvarauksessa on asiakkaita tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin vielä työelämässä niin tämä olisi ollut perinteisesti viimeinen lomapäiväni, ja huomenna taas pirteänä töihin. Onneksi pääsin pois siitä oravanpyörästä, meinaan tämä heinäkuu on mennyt niin nopeasti että en todellakaan olisi vielä valmis palaamaan sinänsä ihan mielenkiintoisiin työtehtäviin kivojen kollegoiden joukkoon. Elämässä täytyy olla parempaa kuin epämääräinen 9-18 polkeminen haasteellisissa tehtävissä. Pakko olla.
Kuulostaa ihanalta. Minkälainen elämäntilanteesi on nyt? Millä elät, mitä aiot tehdä? Siksi kyselen, kun täällä on ollut vähän samaa ilmassa jo pitkään.
Minulla on tavoitteena jäädä pois työelämästä pysyvästi 55 vuotiaana, sinne vielä muutama vuosi. Elämässä on muutakin kuin työnteko.
Minulla on töissä ihan kamala tilanne. Loma loppui jo viime viikolla mutta ahdistus alkaa tosissaan painaa päälle vasta nyt. Esimieheni siirtyi muihin tehtäviin jokin aika sitten. Olen tosiasiassa tehnyt hänen töitään jo pitkään ja ilman muuta oletin, että minut nimitetään hänen seuraajakseen. Olisin myös halunnut laajentaa tehtäväkuvaani paremmin osaamistani vastaavaksi mutta se tarkoittaisi erään toisen työntekijän töiden kaventamista, johon tämä ei suostu. Kerroin aiheelliset vaatimukseni ns. isolle pomolle ja minut tyrmättiin tylysti. Osaamistani ei ollenkaan nähdä eikä arvosteta. En haluaisi irtisanoutua mutta toisaalta mitätöintini tuntuu tosi ikävältä ja turhauttavalta. Mitä teen?
Vierailija kirjoitti:
Jos kyse on vain siitä, että ei huvita, ei ole syytä suureen huoleen. Kyse on vain rytmin muutoksesta ja aikatauluun pakottautumisesta. Joskus mietin, kuinka paljon enemmän ihmiset tekisivätkään töitä, jos ei olisi turhia aikataulupaikotteita tai muita pakkoja. Sesn sijaan työlle olisi määritelty tarkat tavoitteet, mutta ihmiset saisivat enemmän vapautta niiden täyttämiseen. Aivot kun eivät toimi lähestään aina aikataulun tai teityn paikan mukaan. Tehokkaimmillaan ne ovat miellyttävässä ympäristössä, jonka kokevat turvalliseksi. Hyvä johtaja osaa luoda tällaisen ympäristön.
Ehkä sinun työsi voisi olla kuvaamasi kaltaista. Suuri osa töistä ovat riippuvaisia paikasta ja ajasta. Olen opettaja ja työssäni on kymmenien ja jopa satojen ihmisten aikataulut on sovitettava yhteen. Ajaton huuhailu ei olisi mahdollista.
Älkää menkö töihin. Silloin on pakko laittaa ihmisille perustulo ja yhteiskunnan ja työelämän vaatimusten muuttua.
Nyt olen töissä ja viimeistään ensi kesänä työtön. Pitää nyt vähän säästellä niin sitten kun on aikaa voi edes vähän hummailla. Töissä ollessa siihen ei ole aikaa ja vähät rahat on työttömänä aika nopeasti hummailtu. Uutisten perusteella moni muukin pääsee kokeilemaan työttömyyden "ihanuutta". Toivottavasti ne on työttömien haukkujia.
Henkilö 52 v.
Ahistaa ja ketuttaa. Pomo tulee huomenna lomalta töihin ja taas alkaa se loputon pilkun viilaaminen ja täydellisyyden tavoittelu.
Pakko etsiä uusi työpaikka syksyn aikana. Alan vihaamaan tätä itserakasta perfektionisti-pirkkoa niin, etten kohta pysty hillitsemään sisäistä raivoani. Lisäksi rakastamani työ on muuttunut lähinnä stressaavaksi suorittamiseksi.
Tarvitseeko mainita, että tämä tyyppi on tullut suhteilla taloon....
Mulla loppuu työt ja sen jälkeen alkaa opiskelut. En malta odottaa! Enää viikko.
Varmasti aika normaali tunne hyvän loman jälkeen. Jos ahdistus jatkuu, vie yöunet, ruokahalun jne. kannattaa käydä työterveydessä.