Mikä koirarotu sopisi meille?

Jaksaako cotton pidempiä lenkkejä tai metsässä peuhaamista?

Keskiverto cottoni jaksaa lenkit merkittävästi paremmin kuin keskiverto cavalier. Esim lämmönsieto on täysin eri luokkaa. Ihan hyvin pysyvät mukana isompienkin koirien mukana. Kyse on myös tottumisesta: jos cottonia kohdellaan normaalina koirana eikä pehmoleluna ja viedään sitä pennusta saakka metsään, se viihtyy lenkillä ja puskassa vanhempanakin.

Vierailija kirjoitti:

Cavalierin sairaudet johtuvat samasta ongelmasta, joka on monen muunkin rodun sairauksien taustalla: rotua on jalostettu kohti ääripäätä, haettu lyhyempää kuonoa, suurempia silmiä, runsaampaa turkkia jne. Jalostuksessa on käytetty ensi sijassa näyttelymenestyjiä välittämättä terveydestä, ja yksittäisillä koirilla voi olla ihan järkyttävä määrä jälkeläisiä (ks matadorurokset). Geenipooli on kapeutunut ja tiettyjä sairauksia on rikastunut rotuun (esim sydänsairauksien, hammasongelmat). Toisaalta myös koiran sairas rakenne altistaa mm syringomyelialle, hammas- ja hengitysongelmille ja silmäsairauksille. Perinnöllisiä nämä ongelmat kuitenkin pohjimmiltaan ovat, ja rotu on niin läpeensä pilalla, että terveen yksilön löytäminen on käytännössä mahdotonta.

Ikävää, luonnehan näillä on monesti kiva.

Miten joku voi alapeukuttaa tätä? Sattuuko totuus?

Ja vaikka tädille tai kummin kaimalle olisi sattunut terve yksilö, ei se tilastossa vaikuta mitään. Munkaan isosetä ei saanut keuhoayöpää vaikka tupakoi koko elämänsä, miksi siis tupakoinnin vaaroista mussutetaan!!!! Miksi kukaan haluaisi tukea sairaan rodun jalostamista?

Noissa pikkukoirissa on aika paljon sisälle kuseksijoita. Ainakin bichoneissa.

Labradoria olisin ehdottanut ekan viestisi perusteella. Ja nimenomaan käyttölinjainen lannistaa. Kuvaus on just eikä melkein. Mutta en tiedä tuosta agiitystä, ei varmaan paras laji ko. Rodulle?

Vierailija kirjoitti:

Jaksaako cotton pidempiä lenkkejä tai metsässä peuhaamista?

Jaksaa ja haluaa, eivät ole mitään "sisustuskoiria" vaan erittäin vauhdikkaita ja reippaita leikeissä ja lenkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Labradoria olisin ehdottanut ekan viestisi perusteella. Ja nimenomaan käyttölinjainen lannistaa. Kuvaus on just eikä melkein. Mutta en tiedä tuosta agiitystä, ei varmaan paras laji ko. Rodulle?

No ei paljon kuuklettelua vaatinut. Nimenomaan käyttölinjainen lapulla toimii myös agilityssä!

Labbista ehdotan myös!

Beagle?!

Suosittelen affenpinseriä. Kompakti koko, helppo opettaa mihin vain harrastukseen, tulee toimeen lasten ja muiden koirien kanssa. Turkki on nypittävä, mutta se karkeutensa vuoksi ei kerää samalla tavalla kaikkea roskaa mökkireissuilla, kuin esim. cottonin tai bichonin.

Ei ole yleisimmästä päästä, mutta tutustumisen arvoinen! Minulla vanhimmat ovat eläneet yli 14 -vuotiaiksi, eläinlääkärillä on käyty vain rokotuksilla. :)

Jättäkää cavalier pois listoilta, niiden terveystilanne on tosi huono. En näkisi myöskään tolleria ensimmäisenä koirana ja se on kooltaan isompi, joten ei lapselle ideaalein.

Suosittelisin jo aikaisemminkin mainittua shetlanninlammaskoiraa, se on sopivan kokoinen, jaksaa liikkua ja pysyy vauhdissa myös juoksu-/pyörälenkeillä.sekä luonne on sellainen, että soveltuvat hyvin tokoon ja agilityyn. Eikä ns. Vaativarotu etteikö tuo aktivointimäärä ja kiinnostuneisuus riittäisi koiran kasvattamiseen. Kannattaa ainakin tutustua rotuun :)

Meillä on itsellä lapinkoira, joka kyllä voisi myöskin soveltua teille. Meillä tuli myös ensimmäiseksi koiraksi, otettiin pentueen kovapäisin narttu ja sai kyllä tehdä töitä että tuli yhteiskuntakelpoinen koira. Teidän lapset ei enää ole ihan pieniä, joten lapinkoiran fyysisyys (esim. Jos lähtee jäniksen perään tm.) ei enää välttämättä kumoa taluttajaa. Sheltin tavoin hälytyshaukkuinen, joten pentuna haukkumiseen on hyvä kiinnittää huomiota - täysin hallittavissa silti. Turkki helppo, joskin karvanlähtö ×2 vuodessa on ihan järkkyä. Älykäs ja paljon puhetta ymmärtävä koira (opetuksen myötä toki) joten toki ja agility onnistuu. Uiminen yksilökohtaista- meidän koira vaan kahlaa.

Cottonin ihan ehdoton etu myös siisteys. Karvaa ei juuri irtoa, ei haise ns. koiralle edes märkänä.

Mutta aikaa hoitoon kyllä menee: esim. jotain labbista ei varmaan pestä ja kuivata ajan kanssa usein tai harjata pitkiä sessiota. Eli jos ajansäästöä miettii, sitten joku vähemmän hoidettava rotu parempi. Toisaalta ainakin meidän cottoni nauttii rauhallisista hoitotoimista, joten onhan sekin sitten yhdessäoloa koiran kanssa, en siis itse laske turkinhoitoa hukkaan meneväksi ajaksi mutta joku voi ajatella toisinkin.

Miksi kukaan ei ole maininnut russelia?! Jacrusselinterrieri menee ap:n kuvaukseen täydellisesti, ainakin meillä oleva neitokainen...  ;) On siis rauhallisemmasta ja hiljaisemmasta päästä, kaipa niitä adhd-yksilöitäkin rodussa on. Mutta on siis reipas lenkkikaveri vaikka rakastaakin ihmissylissä makoilua, tulee erinomaisesti lasten kanssa juttuun varsinkin kun saa kasvaa (vähän isompien) lasten keskellä, on alle 10-kiloisena lasten hallittavissa, varsinkin sileä turkki on helppohoitoinen, viihtyy veden äärellä... Ja on hyvin terve rotu, ainakin jos vertaa moneen muuhun. Mitäs vielä? Ovat oppivaisia ja erinomaisia esim. agilityssä. Meidän koira on ihan täydellinen pakkaus, kerta kaikkiaan! Myös muita tosi kivoja russeleita tiedän, eli ei tämä ole ainoa laatuaan.

itse suosittelen tiibetinspanielia :)

Ei missään tapauksessa käyttölabbista aloittajalle! Kyseessä on äärimmäisen työintoinen käyttörotu, joka sopii joko metsälle tai tavoitteelliseen harrastamiseen (rodunomaiset lajit, pk-lajit) kokeneen ihmisen kanssa. Ei todellakaan mikään cottonin vaihtoehto, herrankiesus! Näyttikselläkin on mielestäni liikaa virtaa ja myös yllättävän paljon kovuutta moneen perheeseen - siksipä tuolla lenkkipoluilla näkee hulluna vetäviä ja ihmisten päälle pomppivia labukoita.

Myös perron eli espanjanvesikoiran jättäisin pois laskuista, varsin haastavia luonteita löytyy, mm arkuutta, koira-aggressiivisuutta ja voimakastakin terävyyttä. Hyvä yksilö on toki hieno harrastuskoira, mutta huonoja on aika paljon, joten pitäisin kokeneemman rotuna.

Bostoninterrieri on minun suosikkini; Iloinen,lapsiystävällinen, ei juurikaan hauku, turkki helppohoitoinen, aktiivinen, nopea oppimaan. Talvella ulkoillassa tosin tarvitsee haalarin ohuen turkin takia.

Meidän Boston on 5v ja on ollut aina terve. Rakastaa mökkielämää kesällä. Lyhyen kuonon takia tekee vain lyhyitä uintimatkoja.

Aivan ihastuttava perhekoira!

Mun eka koira oli tolleri ja se oli täydellinen mulle. Treenattu sekä agia että tokoa, kisattu jonku verran kanssa. Koirana todella helppo ja oppivainen, ei hauku, pärjäsi työpäivät yksin ongelmitta. Turkki helppohoitoinen mutta karvanlähtö kovaa. Älykäs, aktiivinen ja vähän itsepäinen.

MUTTA.. Jouduin näkemään valtavan vaivan koulutukseen. Ensimmäiset pari vuotta meni paljon aikaa ja rahaa koiraan. Tolleria voin suositella vain jos on oikeasti aikaa panostaa kasvatukseen. Muuten niistä tulee piruja.

Lisäksi rodussa aika paljon sairauksia ja ongelmayksilöitä. Jos tolleri on kuitenkin teidän valinta, tutustukaa kasvattajiin huolella :)

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei ole maininnut russelia?! Jacrusselinterrieri menee ap:n kuvaukseen täydellisesti, ainakin meillä oleva neitokainen...  ;) On siis rauhallisemmasta ja hiljaisemmasta päästä, kaipa niitä adhd-yksilöitäkin rodussa on. Mutta on siis reipas lenkkikaveri vaikka rakastaakin ihmissylissä makoilua, tulee erinomaisesti lasten kanssa juttuun varsinkin kun saa kasvaa (vähän isompien) lasten keskellä, on alle 10-kiloisena lasten hallittavissa, varsinkin sileä turkki on helppohoitoinen, viihtyy veden äärellä... Ja on hyvin terve rotu, ainakin jos vertaa moneen muuhun. Mitäs vielä? Ovat oppivaisia ja erinomaisia esim. agilityssä. Meidän koira on ihan täydellinen pakkaus, kerta kaikkiaan! Myös muita tosi kivoja russeleita tiedän, eli ei tämä ole ainoa laatuaan.

Jackrusselia ei ehkä ekaksi koiraksi. Ainakin tuttujen Jackrusselit ovat vähän liiankin fiksuja ja erittäin itsepäisiä, vaikkakin oikein ihania. Koulutus vaatii todella osaamista, joten ekana koirana tuskin paras mahdollinen rotu.

Myös jackrussel on pohjimmiltaan työkoira, ja terrierinä voi olla hyvinkin peräänantamaton ja itsepäinen. Ei rinnastu mitenkään cottoniin tai vastaaviin pehmeisiin seurakoiriin, vaan vaatii jämäkät rajat, paljon aktiiviteettia ja puuhaa. Ei välttämättä tule toimeen toisten koirien kanssa ja riistaviettiä voi (kuuluu) olla runsaasti, eli irtipidettävyys ei ole mikään selviö. Terriereistä esim cairn tai norfolk voisi sopia aloittajalle paremmin, luonteensa puolesta myös westie mutta sitäkään en sairauksien vuoksi suosittele.

Enintään russeli voisi tulla kyseeseen näyttelylinjaisista, epärodunomaisista vanhemmista. Ja kyllähän näitäkin alkaa olla, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei ole maininnut russelia?! Jacrusselinterrieri menee ap:n kuvaukseen täydellisesti, ainakin meillä oleva neitokainen...  ;) On siis rauhallisemmasta ja hiljaisemmasta päästä, kaipa niitä adhd-yksilöitäkin rodussa on. Mutta on siis reipas lenkkikaveri vaikka rakastaakin ihmissylissä makoilua, tulee erinomaisesti lasten kanssa juttuun varsinkin kun saa kasvaa (vähän isompien) lasten keskellä, on alle 10-kiloisena lasten hallittavissa, varsinkin sileä turkki on helppohoitoinen, viihtyy veden äärellä... Ja on hyvin terve rotu, ainakin jos vertaa moneen muuhun. Mitäs vielä? Ovat oppivaisia ja erinomaisia esim. agilityssä. Meidän koira on ihan täydellinen pakkaus, kerta kaikkiaan! Myös muita tosi kivoja russeleita tiedän, eli ei tämä ole ainoa laatuaan.

Siksi, että on luonteena yleisesti melko haastava.