Tupakoiva isovanhempi & vauva

Mieheni äiti siis tupakoi ja runsaasti. Vuosikymmeniä jo, eikä itse todellakaan haista tupakanhajua tai tajua siitä tulevia haittoja meille muille.. Kiva ja järkevä ihminen muuten, ja siis suht nuori vielä, ettei esim dementia vaivaa, mutta esim. raskausaikanani sen ainoan kerran kun olimme yhdessä ulkona, tupakoi sinä aikana _kolmeen_ otteeseen suoraan edessäni välittämättä minne päin savut hönkii. Omaakin tyhmyyttäni toki, etten tästä silloin heti (en vielä tänäkään päivänä ole..) maininnut. :( Hän on myös lahjoittanut meille tavaroita, jotka haisevat aivan järkyttävälle.. Pahimpana esimerkkinä roskis hänen parvekkeeltaan vieläpä kuulemma vaipparoskikseksi, joka haisi siis aivan tuhkikselta. Se meni jo reilusti ymmärryksen yli.

Valitettavasti hänen taloyhtiössään on sallittu parveketupakointi ja siellä tosiaan ravaa – en edes uskalla veikata kuinka monesti päivässä, sillä jo normaalin about tunnin vierailumme aikana hän käy siellä poikkeuksetta joka käynnillä ainakin kerran. Näin kesällä olen hoksannut myös erityisen ikävän puolen tästä parveketupakoinnista, sillä hän saattaa tupakoida samalla "tuulettaessaan" asuntoaan parvekkeen ovi auki tai ainakin jättäen sen auki välittömästi röökillä käyntinsä jälkeen, jolloin jo heti eteisessä on aivan järkyttävä tupakanlemu vastassa kun sinne olemme tulleet. :( Tuolloin ei ole käynnistä ilman päänsärkyä selvinnyt ja surettaa, että aikuinen ihminen ei ymmärrä tätä edes nyt, kun kasvattelen masussa hänen suuresti odottamaansa lapsenlasta..

Tupakan jälkeen hän ei todellakaan käy pesemässä käsiään ja kuten jokainen, joka vähänkään asiasta ymmärtää, tietää miten tupakasta jää suuria määriä myrkkyjä tupakoitsijan sormiin (kuten muuhun ihoon, vaatteisiin, hiuksiin...). Ei, vaan hän palaa suoraan parvekkeelta käsitöidensä ääreen neulomaan peittoja, sukkia, muita vaatteita tulevalle vauvallemme noilla röökikäsillään. :( Nyt mulla olisi kassillinen noita käsitöitä pestävänä, liekö vaan lähtevät käsinpesussa puhtaiksi..

Kun nämä hänen kuvionsa ovat tulleet jo näin tutuiksi, olen alkanut miettimään, että tuollaiseen paikkaanko olen viemässä aivan kohta syntyvän pikkuvauvan? Totta kai on täysin oikeutettua ja siinä kohtaa helppokin sanoa tiukkaan, jos heti ovella on vastassa järkyttävä savunhaju, että tänne ei ole mukava vauvaa tuoda, mutta muiden asioiden puheeksiotto tuntuu melko vaikealta.. :/ Ällöttää ajatus, että hän juuri röökiltä tullessaan hönkii vauvan naamaan niitä samoja myrkkyjä (kyllä, tupakoitsijan uloshengityksestä vapautuu aivan samoja aineita kuin itse tupakansavusta, ei ole itse keksittyä....) kuin tupakansavussa ja tulee silittelemään vauvan poskia käsillään. Miten jatkossa esim vauvanhoito ja lapsen yökyläilyt mummolassa? Eipä taida onnistua nykymenolla, kun parvekkeeella on ravattava niin tiuhaan, että sillä välin vauva jää jo ilman valvontaakin. (Hän yksineläjä siis)

Pitkä selitys.. mutta en varmasti ole ainut, joka joutunut samojen ongelmien ääreen, olisi kiva kuulla kokemuksia?
Ja toki syytän paljon itseänikin, kun ei ole rohkeus riittänyt ottaa asiaa hänen kanssaan jo aikoja sitten puheeksi. Miehelle oon monesti asiasta puhunut ja järkyttyneenä kertonu just tosta tyyliin naamalle savujen hönkimisestä, mut eipä hänkään oo mielellään asiaa puheeksi ottamassa vaikka minua tuntuukin ymmärtävän. Anoppi on vaan melko helposti möksähtävää sorttiakin ja jotenkin tää on myös niin arka ja henkilökohtainen aihe, vaikka tupakoitsijan luomat haitat ei todellakaan hänen henkilökohtaisiksiin jääkään..