Hesarissa pikkujuttu: Rakastu hetkeksi keneen vain - se tekee hyvää (28.7.)

Harvard Grand Study -tutkimuksen mukaan onni on ennen kaikkea rakkautta, jutussa kirjoitetaan. Terveyttä ja hyvinvointia ennusti eniten kyky läheisyyteen toisten kanssa, mutta kyse ei ole pelkästään parisuhdeläheisyydestä, vaan ylipäätään läheisyydestä muiden, myös esim. ystävien ja lasten, kanssa.

Onnellisuustutkija Barbara L. Fredrickson käsittelee aihetta kirjassaan Love 2.0. Kerrotaan, että aivokemian näkökulmasta rakkaus ei ole pysyvä, vain lähimmille varattu tunne, vaan ohikiitäviä yhteyden hetkiä kenen tahansa kanssa. Näitä voi syntyä esim. kosketuksesta, hymystä, katseesta tai tunteiden jakamisesta. Jopa vierustoverin kanssa konsertissa voi syntyä tällainen yhteyden hetki.

Fredrickson uskoo, että herkistymällä rakkauden mikrohetkille ja ruokkimalla niitä, ihminen voi lisätä onnea ja hyvinvointia oli parisuhdetilanne mikä tahansa.

Tämä oli mielestäni tärkeää asiaa. Se saa miettimään kaikkia kohtaamisia. Tietenkään aina ei synny mitään kummempaa yhteyttä, mutta toisaalta, kuinkahan huonoja fiiliksiä huonosta kohtaamisesta voikaan jäädä. Arjen kohtaamiset eivät ole yhdentekeviä ja joskus sellainen voi pelastaa huonon päivän. Tämä on tietysti tiedettykin, mutta hauska ajatella, että aivokemian tasolla tuollainen mikrohetki on sukua rakastavaisten kohtaamiselle ;)

Onko sinun arjessasi paljon rakkauden mikrohetkiä?