Mitä mieltä miehen käytöksestä? Sattuu vieläkin.
Yritän kirjottaa tän pitkän tarinan mahdollisimman tiivistetysti.
Tapasin netissä 1½ vuotta sitten miehen, ja lisättiin toisemme Skypeen kaverimielessä. Hän oli 22 sillon, mä 18. Ihastuin siihen kuitenkin ja puolen vuoden päästä kerroin sille siitä. Se kiemurtelun kautta sano, et seki tykkää musta. Joskus loppukesästä 2015 hän ehdotti jos tavattais, mut en halunnu, koska olin niin epävarma ulkosista ominaisuuksistani ja sosiaalisista taidoistanikin. Sit riidan seurauksena lopetettiin juttelu kuukaudeks. Lisäsin sen uudelleen Skypeen, ja meijän välit lämpeni taas. Se ehdotteli tapaamista tosi paljon, ja ajattelin, etten ikinä vois tavata sitä, koska se pettyis muhun niin paljon. Se rohkas mua tapaamaan sen, ja tavattiin sit marraskuun lopulla kuitenkin eräässä kaupungissa, jonne molemmilla oli suht. sama matka. Olin varma, et se ei enää haluis olla tekemisissä mun kanssa koska oon niin ruma yms. Se piti mun kädestä siellä, ja oli muutenki mukava, kehu mun ulkonäköä ja ääntä (ehkä se oli sit sen läppää vaan).
Sitten n. pari viikkoa tapaamisesta me lopetettiin juttelu yhen erimielisyyden takia (se myöns että sillä on joskus ikävä sen ex-tyttöystävää jonka kanssa eros jo vuosia sitten). Otin siihen uudelleen yhteyttä noin viikon kuluttua, ja olin aika loukkaantunu koska se ei ollu ottanu muhun yhteyttä = ilmeisesti en merkannu sille mitään. Se sai mut epävarmaks, ja poistin sen aina Skypestä ja otin uudelleen yhteyttä 1-2 viikon kuluttua.. näin muutamaan otteeseen. Oli jo tammikuu ja se oli aika välinpitämätön sitten, kerroin sille, että rakastan sitä yms ja se sano "jaaaaaaaaaaaaaaa" yms, ei kiinnostanu sitä. No ajattelin että sit on aika päästää irti, koska jos kertoo jollekin et rakastaa ja toista osapuolta ei kiinnosta, niin ilmiselvin ratkasu. Poistin sen sit.
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikut?
En enää. Ja on vaikee olla pohtimatta muutenki jos ihmiset aina kohtelee sua ku jotain ala-arvosta saastaa.
Consandpros kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi roikut?
En enää. Ja on vaikee olla pohtimatta muutenki jos ihmiset aina kohtelee sua ku jotain ala-arvosta saastaa.
Ihmiset kohtelee sua just niin hyvin tai huonosti kuin mitä suostut itse kattelemaan.
Voi voi... Itse olin aivan samanlainen :D. Tapasin 17-vuotiaana netissä elämäni rakkauden. Olin liian kokematon , ujo ja koin olevani ruma joten en uskaltanut tavata tätä miestä 1,5 vuoteen. Mies yritti kaikkensa, mutta minä pelkäsin. Tämä on yhä asia jota kadun ja kadun koko loppu elämäni. Haluan vain sanoa, että jos jollain on samanlainen tilanne.. tapaa se sinua kiinnostava mies ja älä itke ulkonäköäsi!!! Minä valitin tälle miehelle usein kuinka olen ruma yms.. eihän kukaan sitä jaksa kuunnella. Hän suuttui ja kyllästyi minuun, mutta palasi aina jne. Ja tosiaan kun viimein tapasimme.. oli liian myöhäistä. Hän oli kerännyt kaunansa minua kohtaan. Tapailimme todella harvakseltaan, hän suutahteli minulle.. kaikkea. Nyt olen 24v ja jos saisin muuttaa yhden asian elämässäni, tapaisin tämän miehen heti kun hän viikko tutustumisemme jälkeen kutsui minut parin kilometrin päähän viettämään aikaa kanssaan. Pieni vuodatus vain omasta kokemuksestani :).
Vierailija kirjoitti:
Voi voi... Itse olin aivan samanlainen :D. Tapasin 17-vuotiaana netissä elämäni rakkauden. Olin liian kokematon , ujo ja koin olevani ruma joten en uskaltanut tavata tätä miestä 1,5 vuoteen. Mies yritti kaikkensa, mutta minä pelkäsin. Tämä on yhä asia jota kadun ja kadun koko loppu elämäni. Haluan vain sanoa, että jos jollain on samanlainen tilanne.. tapaa se sinua kiinnostava mies ja älä itke ulkonäköäsi!!! Minä valitin tälle miehelle usein kuinka olen ruma yms.. eihän kukaan sitä jaksa kuunnella. Hän suuttui ja kyllästyi minuun, mutta palasi aina jne. Ja tosiaan kun viimein tapasimme.. oli liian myöhäistä. Hän oli kerännyt kaunansa minua kohtaan. Tapailimme todella harvakseltaan, hän suutahteli minulle.. kaikkea. Nyt olen 24v ja jos saisin muuttaa yhden asian elämässäni, tapaisin tämän miehen heti kun hän viikko tutustumisemme jälkeen kutsui minut parin kilometrin päähän viettämään aikaa kanssaan. Pieni vuodatus vain omasta kokemuksestani :).
No, mä toivon etten olis koskaan tavannutkaan sitä, koska siitä ei seurannu mitään hyvää. Ei ainakaan tee mieli tutustuu kehenkää enää, en oo tarpeeks hyvä kellekään eikä mua edes jaksa kiinnostaa enää. Mun luottamus on petetty kaikkien puolesta. Mut hyvä jos sulla menee hyvin :)
Ja kiitos kaikille myös siitä, että noin radikaalisti tuomitsitte mut. Mies ei sit tehnyt mitään väärää ulkopuolisten silmissä. Okei.
Kiitos myös kirjoitustaitoni haukkumisesta, ja muistakin ikävistä kommenteista, tuntuu varmaan hyvältä lyödä lyötyä.
Ja vielä, tää on mulle niin kova pala, koska ensimmäistä kertaa sitten alakoulun uskalsin edes tutustua kehenkään. Ja siitä seuras vaan pahoja asioita, mikä vaan vahvistaa mun ajatuksia itestäni.
Ja voitte kyseenalaistaa mun tunteet, kyllä mä sitä rakastin, en oo dramaattinen ja oon jo kärsiny ihan tarpeeksi. Te näette sen puolen, mitä haluutte nähdä. Kattokaa vähän pintaa syvemmälle ennen ku kommentoitte. Olisin halunnu vähän ymmärrystä, liian surkee olo ollu viime aikoina mut niin, ketä kiinnostaa.
Oletko nyt ihan tosissasi? Itse laittaisin sinut estolistalle, aivan jäätävän lapsellista toimintaa.
Osaatko ajatella muita ollenkaan?
T: Antti
Kuulostaa aika lapselliselta touhulta puolin ja toisin. Suosittelen pikku hiljaa aikuistumista, irtautumista netin maailmasta oikeaan elämään. Saat tähänkin juttuun perspektiiviä, kunhan on pari oikeaa ihmissuhdetta takana. Tosin niitä ennen kannattaa yrittää hieman kasvaa ihmisenä, kasvattaa itseluottamusta ja oppia rakastamaan itseään, koska jossei itseään rakasta, ei voi todella rakastaa ketään muutakaan.
Enkä nyt tahdo vähätellä tätä nettirakkauttasi - on minullakin ollut nuorempana näitä yksipuolisia ja etäihastuksia ja voimakkaita tunteita jopa kohteisiin, joita en edes tunne. Sitten, kun on suhteessa, jossa kumpikin välittää toisesta, huomaa sen eron.
Tämä ketju on tuon toisenkin kommentoijan tarinan pohjalta hyvä opetus siitä, ettei kannata lähteä nettideittailuun, jossei ole siihen henkisesti tarpeeksi kypsä.
Sulla on vielä paljon opittavaa, ja älä nyt ainakaan ota samanlaista miestä uudestaan. Älä myöskään vehtaa edes takas, haluun en haluu haluu enhaluu jne. Et itsekään tiennyt mitä tuosta miehestä haluat. Silloin kun molemmat on rakastuneita, ei tuollaista ylimääräistä draamaa tule. Vaan molemmat haluavat samaa. Anna ajan kulua (pari vuotta), kasva vähän aikuisemmaksi, ja ennen kaikkea: ARVOSTA itseäsi! Sitten se OIKEA rakkauskin voi tulla.
Annan yhden neuvon: opettele rakastamaan ja arvostamaan itseäsi. Ennen sitä ei mistään ihmissuhteista tule mitään. Tuokin viestittely olisi ehkä voinut johtaa seurusteluun, ellet olisi ollut niin helvetin epävarma itsestäsi. Varmaan mies oli sinusta ainakin aluksi kiinnostunut, kerta viestitteli kanssasi. Minusta sinä tyrit homman, kun ensin et uskaltanut tavata ja sitten lopulta, kun miehen mielenkiinto oli jo alkanut hiipua, roikuit hänessä. En puolustele miestä, hänkin käyttäytyi tyhmästi ja lapsellisesti, mutta minusta sinä olit kyllä se, joka tuon jutun mokasi.
Yritä parantaa itsetuntoasi, se vaikuttaa todella huonolta. Mene vaikka juttelemaan jollekulle ammatti-ihmiselle. Muuten elämästäsi tulee tosi vaikeaa. Et pysty tutustumaan miehiin, kun et luota siihen, että he voisivat olla sinusta aidosti kiinnostuneita. Miesten kannalta taas on ihan helvetin rasittavaa yrittää koko ajan pönkittää heikkoa itsetuntoasi ja todistella, että olet kiva, nätti jne. Oman itsesi ja tulevien suhteidesi takia yritä siis muuttaa minäkuvaasi positiivisemmaksi.
Antti, ai sillä, että poistin sen niin usein? Ajattelin, etten merkitse sille mitään niin sitä ei haittaa. Ja yks lisäsyy miks musta myös tuntu siltä, oli siks, ku kerroin sille joistain mun vaikeista ongelmista, niin se ei sanonu muuta ku "kyllä se siitä" tai "piristy vähän" tjsp..
No joo, tiedän, että en oo valmis mihinkään suhteeseen enkä olis sillonkaan ollu (eikä se varmastikaan ois halunnu, ei siinä). Enkä edes ettiny ketään, mä vaan aloin pitää tosta miehestä todella paljon. Ja musta tuntuu oikeestaan paremmalta nyt 'yksin', ei tarvi pelätä et joku hylkää tai asettaa itellensä mitään paineita. Oon yrittäny olla miettimättä koko asiaa, mut eilen se vaan tuli pintaan.
Ja 32, "Älä nyt ainakaan ota samanlaista miestä uudestaan." - mut mistä voi tietää millanen kukin on? Ei ne huonot puolet heti paljastu suurimassa osassa tapauksista. Luulin, et toi mies oli hyvä tyyppi. Eikä me oltu yhdessä, enkä mä varmaan tuu kenestäkään kiinnostumaan (kuten ei kukaan musta myöskään).
Ja 33, tapaamisen jälkeen mun mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että se oli liian kiva mulle ku nähtiin. Luultavasti säälistä. Ja yritin saada sitä myöntämään, että oon ruma, ja koska se ei myöntäny, ni se valehteli. Ja sitten se kerto siitä exästänsä myöhemmin, niin se oli mulle se merkki siitä mitä etsinkin, eli etten oo tarpeeks hyvä. Niin oli pakko poistaa se.
Ei mun käytös ollu oleellista siinä suhteessa mitä toi mies teki. Se tahallaan nöyryytti mua. Vaikka se ties kuinka huonosti mulla meni. Ja se flirttaili mulle vielä toukokuun alussa, se lähetti mulle linkin biisin ja mä takasin yhen ohjelman pätkän mitä katoin. Sitten se sano "noinko sulle aina flirttaillaan ja sit ajattelet kaikkee negatiivista itestäs" ja vastasin, ettei kukaan flirttaile. Ja se vastas "eipä x)". Se flirttaili useemminkin, vaikka sano, et on ihastunu toiseen, ja ettei meijän välillä tuu tapahtumaan mitään. Uskon, että se ei välittäny musta pätkääkään, mut miks silti elätellä toivoja noin?
Äh, en vaan ymmärrä ihmisiä.
noin käypi jos tutustuu netissä tyyppeihin
Unohda! Uutta matoa koukkuun vaan. Jos yhtä asiaa kadun omasta nuoruudesta se on se, etten uskonut kelpaavani kenellekään ja takerruin ekaan kuspäähän joka osoitti huomiota. Älä tee samaa virhettä! <3
Pitäiskö kirjakieltä kirjottaa vai missä on kielioppivirheitä? Kerro mielellään, että voin virheistäni oppia...