.

Kiva, aiheutitte mulle jouluahdistuksen keskellä kauneinta kesää. :|

Meillä äidilleni jouluaatto on se ainoa oikea lahjojenantamispäivä. Jos ei haeta lahjoja häneltä ennen joulua, ei lahjoja tule. Hiukan ottaa päähän se, että äiti ostaa siskonlapsille useilla satasilla lahjoja, meille ei mitään, koska menemme kahville vasta tapaninpäivänä. Siellä serkut esittelevät, mitä kaikkea ihanaa pukki taas toi.

Ah, mun osalta tuo on onneksi ohi. Ens jouluna minä en liiku mihinkään, jos lasten isä haluaa lapsia mummulassa käyttää niin käyttäkööt. Vielä parempi jos ottaa yöksi, niin saisin olla IHAN RAUHASSA. En välitä joulusta.

Esikoisen ollessa pieni käytiin mummulassa kahvilla ja kotiin, sama homma kuopuksen kans. Muuten oltiin kotona.

Uusvuosi on mulle ennemmin sellanen perhejuhla, valetaan tinaa, syödään nakkeja ähkyyn asti ja käydään illalla saunassa :) Jouluviha peräisin lapsuuden sukujoulujen "traumoista", koko joulu oli yhtä tappelua eikä sen porukan homma ole muuksi muuttunut...

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko joku alkaa syyllistää siitä, ettei äitienpäivänä lapsenlasta tuoda kylään?

Sanooko näille sana ÄITIenpäivä mitään? Ei hän ole lapsenlapsensa äiti.

Kyllä! Munkaan mielestä kalenterista ei löydy isoäitienpäivää:D Eri asia muistaa vaikka kortilla tai viestillä, mutta hän teki kamalan numeron siitä, että vietimme päivän keskenämme. "Minun ensimmäinen isoäitienpäivä, petyn hyvin pahasti" plaaplaaplaa... Jokainen juhla on surujuhla, koska me ei vietetä sitä niiden perinteiden mukaan.