Ystävän häälahjasta
Menimme nyt kesällä naimisiin, ja juhlat olivat oikein onnistuneet. Yksi, hyvin mitätön asia jäi kuitenkin kaivelemaan, ja haluan jakaa sen täällä, jotta saisin jotain palautetta omalle reaktiolleni. Hyvä ystäväni, yksi kolmesta kaasostani asuu Ranskassa, ja tuli poikaystävänsä kanssa sieltä asti juhlimaan. Yhdisti toki Suomi-lomaansa myös sukulointia jne, mutta meidän häihimme osallistuminen oli ilmeisesti matkan päätarkoitus. Olin todella otettu, että ystävät tulivat juhlimaan kanssamme.
Kun häiden jälkeen avasimme mieheni kanssa lahjoja, säikähdin, että tämän Ranskasta tulleen ystäväni lahja on kadonnut, sillä mitään korttia, pakettia tms ei löytynyt. Sain toiselta lahjoista huolehtineelta kaasoltani kuulla, että ilmeisesti matka Suomeen ja häihin osallistuminen oli kaasoni lahja meille. Ok, hieno lahja, mutta joku muisto, pieni kortti olisi ehkä silti ollut paikallaan? Maksoin kaasoilleni mekot, meikit, kampaukset ja hotelliyön häiden yhteydessä sekä kiitoslahjana lisäksi spa-lahjakortit. Mitä mieltä olette, olenko hirveä ihminen, ku hitusen tästä lahjaepisodista loukkaannuin?
Kommentit (33)
Mä oon ollu siinä uskossa, että kaasot ja bestmanit ei ikinä hanki lahjaa morsiusparille. Heidän lahjansa on läsnäolo sekä morsiamen ja sulhasen apuna toimiminen. Ja että morsian ja sulhanen muistavat sitten kaasoa ja bestmania pienellä lahjalla. Näin me teimme omissa häissämme ja sama juttu on ollut muillakin ystävillämme, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. Olen siis ollut sekä kaasona että morsiamena kerran (vastavuoroisesti parhaan ystäväni kanssa). Onko tämä meillä oleva systeemi joku alueellinen juttu vai? En ole ikinä edes ajatellut, että kaasot tai bestmanit ostaisivat lahjoja!
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä olit hyvin huomaavainen, suorastaan ylenpalttinen kaasojen paapomisessa. Ja ystäväsi taas oli tökerö kun ei edes korttia tuonut. Jos rahansa menivät kokonaan matkaan niin kortti ja pieni lahja olisivat olleet huomaavaista. Esim. viinipullo ja kortti.
Meidän häissä eräs työkaverini ja läheinen ystävä perheineen eivät edes korttia tuoneet. Nyt kun työkaveri täytti 50 vuotta niin en osallistunut lahjaan. Ystävän tyttö pääsi ripille ja en ostanut lahjaa. Työkaverit kysyivät miksi ei niin sanoin ettei ole rahaa. Ystävä kysyi miksi en antanut tytölle rippirahaa, tyttö oli odottanut vähintään satasta, niin sanoin ettei just nyt ole. Minä en kyllä kysellyt häälahjan tai kortin perään..
Ja tarinat senkus paranee. Kylläpä olet katkera. Rahan mankuminen on noloa mutta niin on tuollainen katkeruuskin.
Meille ei kaikki tuoneet lahjaa tai edes sitä korttia ja iloisia oltiin ja lähetettiin kaikille kiitoskortit muistoksi
Meillä sukulaislikka on kuulemma luulossa, että meiltä lahja oli vain valokuvaus, jonka mieheni hoiti ja on loukkaantunut siitä. Mutta kun me veimme lisäksi 100 euron shekin. Se on luultavasti oikeasti varastettu, jos ei ole löytänyt sitä. Likka ei usko tätä, mutta todellakin veimme. Anoppi oli vielä mukana, kun pankista shekin haimme ja hän haki samalla omansa, joten pystyi todistamaan, että sellainen on laitettu.
Ap, älä välitä vaikka täällä moititaan ahneeksi kun odotit edes korttia. Suurin osa kommentoijista ei osaa käytöstapoja, eivät ole saaneet kunnon kasvatusta tai joutuneet töissä, vapaa-ajalla edustustilaisuuksiin. Ei pidä kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Sama koskee ystävääsi.
24 lisää: Itsellä ja muutamalla muullakin on epäilys, että sulho bestmanin avustuksella on pistänyt osan shekeistä vähin äänin omaan taskuunsa. Ovat jo eronneet.
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä vaikka täällä moititaan ahneeksi kun odotit edes korttia. Suurin osa kommentoijista ei osaa käytöstapoja, eivät ole saaneet kunnon kasvatusta tai joutuneet töissä, vapaa-ajalla edustustilaisuuksiin. Ei pidä kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Sama koskee ystävääsi.
Tarkoitat kai että tämä morsian ei osaa käytöstapoja, eikä ole saanut kunnon kasvatusta tai joutunut töissä tai vapaa-ajalla edustustilaisuuksiin. Kieli ahneena pitkällä lipoo huuliaan ja itkupotkuraivarit vetää kun ei saanut mitään yhdeltä vieraalta.
"Ja tarinat senkus paranee. Kylläpä olet katkera. Rahan mankuminen on noloa mutta niin on tuollainen katkeruuskin.
Meille ei kaikki tuoneet lahjaa tai edes sitä korttia ja iloisia oltiin ja lähetettiin kaikille kiitoskortit muistoksi".
Kyllä me lähetimme kaikille kiitoskortit. Minä vain uskon reiluun peliin, en jaksa aina olla antavalla puolella jos huomaan että toiselle se antaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. En ollut katkera vaan pahastuin huomaavaisuuden puutteesta. Ja oli mielenkiintoista testata reaktiot kun itse käyttäydyin samalla tavalla.
Etkö saanut itsellesi kaasoja muutoin kuin noin paljon lahjomalla?
Vierailija kirjoitti:
"Ja tarinat senkus paranee. Kylläpä olet katkera. Rahan mankuminen on noloa mutta niin on tuollainen katkeruuskin.
Meille ei kaikki tuoneet lahjaa tai edes sitä korttia ja iloisia oltiin ja lähetettiin kaikille kiitoskortit muistoksi".Kyllä me lähetimme kaikille kiitoskortit. Minä vain uskon reiluun peliin, en jaksa aina olla antavalla puolella jos huomaan että toiselle se antaminen on syystä tai toisesta vaikeaa. En ollut katkera vaan pahastuin huomaavaisuuden puutteesta. Ja oli mielenkiintoista testata reaktiot kun itse käyttäydyin samalla tavalla.
Jos he vain jättivät yhdet juhlat lahjomatta ja sitten sinä kiukuttelet kuin viisivuotias niin noloa.... ehkä he tuovat lahjan seuraaviin häihisi.
No luuletko, että he enää saisivat kutsua? Vietimme 1-vuosi hääpäivän purjehdusseuralla, skumppaa ja tarjoilut. Kutsut olivat vain pienelle piirille. Toki kerroin kuinka hauskaa oli ollut, hyvää ruokaa ja juomaa, kaunis paikka ja ilma, musiikkia. Tanssittiin aamuun asti. Olisit sinäkin varmaan nauttinut mielelläsi skumppaa meren rannalla. Ehkä joku toinen kerta.
Järjestimme häät, koska halusimme kerralla kaikki rakkaat ihmiset saman katon alle ja koska halusimme järjestää hyvät juhlat ja siinä mielestäni hyvin onnistuimmekin. Kuten jo aiemmassa viestissäni sanoin, olivat häälahjat ns. välttämätön pakko, ei mikään edellytys juhliin osallistumiselle, joten ahneudesta puhuminen on ehkä vähän epäreilua. Marttyyriksi tituleeraaminen sen sijaan osui ja upposi, se on varmaan äidinmaidossa perittyä... Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että kortti olisi ollut hyvien tapojen mukainen! Ja tämä kaasojen ja bestmanien lahjojen antamattomuus on minulle täysin uutta tietoa! Jälkiviisaana todellakin olisi pitänyt selkeästi sanoa avustajille, että lahjoja ei heiltä oteta vastaan. :) kiitos vastauksista!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä välitä vaikka täällä moititaan ahneeksi kun odotit edes korttia. Suurin osa kommentoijista ei osaa käytöstapoja, eivät ole saaneet kunnon kasvatusta tai joutuneet töissä, vapaa-ajalla edustustilaisuuksiin. Ei pidä kauhalla vaatia jos on lusikalla annettu. Sama koskee ystävääsi.
Tarkoitat kai että tämä morsian ei osaa käytöstapoja, eikä ole saanut kunnon kasvatusta tai joutunut töissä tai vapaa-ajalla edustustilaisuuksiin. Kieli ahneena pitkällä lipoo huuliaan ja itkupotkuraivarit vetää kun ei saanut mitään yhdeltä vieraalta.
Missä kohtaa ne itkupotkuraivarit oli? Onko onnittelukortin toivominen ahneutta? Sanajärjestyksen ja sananvalintojen perusteella kuitenkin arvelisin, että yllä olevaa ei ole kirjoitettu vakavalla mielellä.
Hmm. Itse sanoin suoraan kaasoilleni, etten odota heiltä mitään lahjaa, se valtava työpanos minkä antoivat kävi lahjasta paremmin kuin hyvin. Kauniit kortit saimme molemmilta ja toiselta pienen, rahallisesti arvottoman mutta itselleni äärimmäisen henkilökohtaisen lahjan. En ole itse ollut kaasona enkä muutenkaan pahemmin ikäluokkani häissä jos omia ei lasketa, mutta onko niin, että on tosiaan kaasonkin tapana antaa joku erityinen lahja?