Lue keskustelun säännöt.
ikuisuusaihe: perintöasiat
28.07.2016 |
Tätä teemaa jauhetaan täällä vaikka ja kuinka, mutta...
Mikäli vanhemmillani ei ole mitään testamenttia kummallakaan olemassa (käsittääkseni ei ole...), niin kun jompikumpi menehtyy niin ilmeisesti perivät toisensa, koska ovat aviossa? Eli tässä kohtaako vielä lapsista kukaan ei saa mitään? Jos saavat, niin tilanne tulee olemaan sekava. Tosin niin tulee olemaan siinäkin tapauksessa, että jompikumpi vanhemmista saa kaiken kun puoliso menehtyy...
Meitä sisaruksia on yhteensä neljä, joista kahdella on eri isä kuin minulla ja nuorimmaisella. Eli sen verran mitä ymmärrän niin minulla ja pikkusiskollani on enemmän osuutta esim. vanhempiemme omakotitalon suhteen, joka on molempien nimissä? Eli jos vaikka siskopuoleni haluaisi ostaa muut ulos tästä niin joutuisi maksamaan huomattavasti enemmän, kuin jos esim. minä olisin haluamassa talon itselleni?
Ongelma tässä on se, että äitini painostaa isääni tekemään testamentin, jossa myös sisarpuoleni saisivat samanlaiset osuudet kuin minä ja pikkusiskoni. En usko, että hän tätä tulee tekemään, mutta jos tulee niin ei kai siinä muilla ole nokan koputtamista? Äitinikin saattaa päätyä testamenttaamaan kaiken sisarpuolillemme tai ainakin isomman osuuden kuin mitä ilman testamenttia saisivat, jos isämme pää ei käänny, mikä olisi kyllä aika paskamainen veto...tai vielä pahempi, äitini voi testamentata kaiken ainoalle lapsenlapselleen?!
Lisäksi pohdin tätä minun ja pikkusiskoni "valtaa" omaisuuden jaossa, siis jos tilanne olisi esim. se että kaikki neljä lasta haluaisivat nyt vaikka sen talon, niin miten asia ratkeaa? Ymmärtääkseni kiista olisi lähinnä minun ja pikkusiskoni välillä, sisarpuolet tippuisivat automaattisesti kisasta pois mikäli mitään testamentteja ei ole olemassa? Olemme kyllä pikkusiskon kanssa pohtineet, että talo myytäisiin pois, emme halua sen jäävän toiselle sisarpuolelle joka on ilmaissut halunsa saada talon.
Tässä ei nyt ole kyse ahneudesta vaan siitä, kuka mitäkin ansaitsee. Sisarpuolistani toinen ei asu edes Suomessa, eikä juurikaan ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Toinen taas on maisemissa mutta ei suinkaan välittävän lapsen vaan haaskalinnun roolissa, hän hyväksikäyttää vanhempiamme minkä ehtii ja on jo tässä heidän elinaikanaan kiskonut rahaa heiltä siinä määrin, että ansaitsisi jäädä ilman perintöä kokonaan.
Mitenkäs pienempi omaisuus, esim. valokuvat? Tämä haaskalintu on ilmaissut halunsa saada kaikki perheemme valokuvat, mutta sen tietää jo nyt että kuvat tulevat häviämään ja tuhoutumaan hänen jemmoissaan. Itse haluaisin nuo kuvat itselleni säilöön, vaalisin niitä nimittäin ihan todella ja olisivat taatusti tallessa vielä siinä kohtaa, kun itsestäni aika jättää. Miten tämä tilanne ratkeaa, jos kiista tulee?
Anteeksi että täällä saatte lukea taas yhtä perintöasia-aloitusta, mutta toivoisin todella jotakin vastauksia. On hankalaa, kun perheen kesken ei vielä vanhempien eläessä kehtaa/voi puhua, tuntuu että se ei ole edes sallittua ja joku voi saada käsityksen, että se joka kysyy on perinnön perässä ja suurin piirtein toivoo vanhempien päätyvän pian hautaan mistä ei suinkaan ole kyse..!
Kommentit (33)
Itse olen yhden perinnön nyt saanut ja sain sen koska kaikki muu suku tappeli keskenään sairaan sukulaiseni perinnöstä vielä hänen hengissä ollessaan ja hän suuttui heille ja jätti kaiken minulle, vaikka olin tavallaan ihan ulkopuolinen. Sen verran voisin omasta kokemuksesta sinulle neuvoa, että ei kannata hirveästi noita perintöasioita alkaa puimaan ennen kuin niiden aika oikeasti tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Perhettämme ja minua tuntematta millä oikeudella sanot näin? Nimenomaan tuossa aloitukseni lopussa totesin, että ei näistä asioista oikein voi puhua ilman että vaikutat perinnön perässä juoksevalta, rahanahneelta haaskalta...jollainen en siis ole. Meistä lapsista muutama, minä mukaan lukien, aivan varmasti huolehdimme siitä, että vanhempamme saavat halutessaan ja mahdollisuuksien mukaan asua loppuun saakka omassa, itse rakennetussa kodissa...sen sijaan että makaisivat jossakin vanhainkodissa vaipoissaan. Huom. olen itse hoitoalalla, ja tiedän mitä se vanhustenhoito on, joten en todellakaan ole rahoja haalimassa ja sysäämässä isääni ja äitiäni minne sattuu!
ak
Entä, jos vanhempasi itse päättävät jossain vaiheessa vaihtaa asuntoa pienempään, tai mahdollisesti jopa haluavat itse muuttaa johonkin palveluasuntoon?
Jos rahatilanne ja terveys ym. antaa myöden, niin varmasti asuvat siinä talossa niin pitkään kuin mahdollista. Tästä on ollut puhetta perheen kesken sentään.
ak
Kyllä ne perintöasiat on käytävä läpi silloin, kun asianomaiset ovat vielä elossa, niin karulta kuin se kuulostaakin...vaikka suku olisi kuinka sovussa niin kyllä sieltä aina joku piru näyttää todellisen luonteensa siinä kohtaa, kun on perintö jaossa ja asioista pitäisi päättää. Siinähän sitten setvitään, eikä kellään välttämättä ole käsitystä siitä, miten nämä menehtyneet olisivat halunneet asioiden menevän.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat eivät peri toisiaan, mutta ensimmäisen vanhemman kuoleman jälkeen tehdään puolisoiden välillä ositus, jossa eloon jäänyt vanhempi saa puolet vanhempien yhteenlasketusta omaisuudesta. Jäljelle jäänyt omaisuus jaetaan kuolleen vanhemman lasten kesken. Testamentilla voidaan muuttaa jakoa, mutta jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus lakiosaansa.
Jos lapset eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuka saa lunastaa talon itselleen tai muusta perinnönjaosta, haetaan oikeudelta pesänjakaja, joka päättää, miten omaisuus jaetaan.
Valokuvien osalta sinun kannattaa teettää jo vanhempien eläessä kopiot sinulle tärkeistä valokuvista.
Edellä asiat ovat muuten oikein, mutta hieman oikaistu osituksessa. Siinä kuolleen ja lesken omaisuudet lasketaan yhteen ja velat vähennetään. Leski saa pitää omissa nimissään olleen omaisuutensa. Jos se jää pienemmäksi kuin kuolleen osuus kuolinpesässä, leski saa ns. tasinkoa niin paljon, että 50-50-sääntö toteutuu. Jos lesken nimissä on jo yli puolet kuolinpesän omaisuudesta, hän saa pitää sen kaiken. Lisäksi leskellä on oikeus omalla ilmoituksellaan pitää hallinnassaan pariskunnan yhteinen asunto irtaimistoineen.
Loppu menee kuolleen rintaperillisille perinnöksi.
Lesken hallintaoikeus asuntoon pienentää rintaperillisten perintöveroa.
Tasinko on verovapaata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ethän edes tiedä, milloin perintöasiat ajankohtaisia ja lainsäädäntö voi muuttua moneen kertaan. Ja voihan vanhempasi saada pitkän elämän, niin kuin isovanhempani, jotka olivat kuolessaan 95v ja 97v.
Ja jo nyt mietitte, kuka pitää talon tai myy sen, kun todellisuudessa vanhempasi voi joutua realisoimaan omaisuutta ja myös sen talon, omiin hoitomaksuihin, kun eivät enää pärjää arkisissa asioissa.
Ja mitä tulee valokuviin, ei yksi voi päättää niistä. Meillä valokuvista jokainen sai mitä halusi ja teetätettiin valokuvista lisäkuvia ja maksettiin yhteisestä potista.
Tuntuu todella surulliselta, että olet jakamassa omaisuutta, vaikka vanhempasi elävät, etkä ole huolissaan heidän poismenostaan ja puhumattakaan, miten he saisivat viimeisinä elinvuosinaan viettää inhimillistä ja ihmisarvoista elämää, johon tarvitaan rahaa, sillä hoitopaikkoihin on vaikea päästä ja usein omaisuutta on myytävä, vaikka olisi hyvät eläkkeet, näin oli ainakin isovanhempien kohdalla, kun halusimme heille hyvän vanhuuden.
Omaisuuden jaon sijaan, sinuna keskittyisin ja miettisin, miten turvata heidän vanhuudenhoito, kun omat voimat hiipuvat.
Perhettämme ja minua tuntematta millä oikeudella sanot näin? Nimenomaan tuossa aloitukseni lopussa totesin, että ei näistä asioista oikein voi puhua ilman että vaikutat perinnön perässä juoksevalta, rahanahneelta haaskalta...jollainen en siis ole. Meistä lapsista muutama, minä mukaan lukien, aivan varmasti huolehdimme siitä, että vanhempamme saavat halutessaan ja mahdollisuuksien mukaan asua loppuun saakka omassa, itse rakennetussa kodissa...sen sijaan että makaisivat jossakin vanhainkodissa vaipoissaan. Huom. olen itse hoitoalalla, ja tiedän mitä se vanhustenhoito on, joten en todellakaan ole rahoja haalimassa ja sysäämässä isääni ja äitiäni minne sattuu!
ak
Voi pyhä Sylvi sentään! Vanhempasi elävät ja sinä mietit sisaresi kanssa pesänjakoa ja myyttekö talon ja kenelle.
Ei kuullosta ihan pyyteettömältä.
Monet, jopa iäkkäät ihmiset päättävät ihan itse omaisuudestaan ja mistä tiedät, ettei vanhempasi myy taloa ja muuta pienempään tai palvelutaloon. Ja onhan noita pankin asuntolainoja myös käänteisenä, jolloin pankki omistaa asunnon ja vanhukset asuvat siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne perintöasiat on käytävä läpi silloin, kun asianomaiset ovat vielä elossa, niin karulta kuin se kuulostaakin...vaikka suku olisi kuinka sovussa niin kyllä sieltä aina joku piru näyttää todellisen luonteensa siinä kohtaa, kun on perintö jaossa ja asioista pitäisi päättää. Siinähän sitten setvitään, eikä kellään välttämättä ole käsitystä siitä, miten nämä menehtyneet olisivat halunneet asioiden menevän.
Kyllä se on perinnön antajan tehtävä ja on todella ala-arvoista ja sivistymätöntä jos perilliset tappelevat jo etukäteen mitä kukin saa.
Kuulostaa siltä, että korpit olisivat haaskalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Leskellä on asumisoikeus.
Eikö nää asiat käsitelty jo yhteiskuntaopin tunnilla. Googlaa joku perintö/avioero/avoero/uusperhe for dummies sivusto. Et-lehti ja vaikka Anna tekee näistä artikkelin joka vuosi.
Ei ole. Pätevät yhteiskuntaopin opettajat ovat työttömänä ja historian opettajat opettavat yhteiskuntaoppia - omista historiallisista lähtökohdistaan. Eihän yhteiskuntaopissa opeteta edes omien asioitten hoitamista, kuten työsuhde- ja veroasioita.
LESKI EI PERI. Hän OMISTAA puolet yhteenlasketusta omaisuudesta. Siinä huomioidaan oma omaisuus ja leski saa TASINKOA ( Ei perintöä!) , jos hänen oma omaisuutensa on pienempi. Lesken ei tarvitse antaa tasinkoa kuolinpesälle, jos hänen oma osuutensa on isompi. Silloin yhteinen omaisuus ei mene puoliksi, vaan vainajan perilliset saavat vain vainajan osuuden. Kuolinjärjestys voi muuttaa tilannetta, kuten eräät ovat jo kirjoittaneet.
Aloitus on pitkä ja sekava, mutta yritän vastata yksinkertaisesti sillä periaatteella, että ei ole avioehtoa eikä testamenttia, ja molemmat vanhemmat omistavat saman verran. ( jos eivät omista, vanhempien kuolinjärjestys vaikuttaa jakoon)
Perusperiaate on tämä: LAPSET PERIVÄT OMAT VANHEMPANSA. Leski ei peri!
Sinä ja nuorempi sisaresi peritte 1/2 yhteisen isänne omaisuudesta, jos hänellä ei ole muita lapsia kuin te. Kaksi sisarpuoltanne eivät peri mitään, vaan he perivät oman isänsä, kuka hän sitten lieneekin. Jos isänne tekee testamentin, sinä saat lakiosana 1/4 perinnöstä, KUN vaadit sitä.
Äitisi perinnöstä saatte kaikki 1/4, koska äidillänne on 4 lasta. Lakiosa on 1/8, jos on testamentti.
Leski saa asua talossa lopun ikäänsä riippumatta siitä, kuka sen omistaa.
Valokuvista kannattaa ottaa kopiot. Jos niitä on monta laatikollista, skannaaminen vie oman aikansa, mutta kannattaa ottaa omat kopiot ainakin tärkeimmistä ja jakaa ne kaikille halukkaille.
Vain lapsettomana kuolleen vainajan perii hänen leskenstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoijalla nro 28 oli hyvin selvitetty tämä asia.
Jos isäsi päättää tehdä testamentin, voidaan hyvinkin päästä siihen tilanteeseen että peritte lopulta kaikki yhtä paljon omaisuutta. Sinulla ei ole mitään oikeutta (laillista eikä moraalista) vaikuttaa siihen tehdäänkö testamentti vai ei ja kuinka osuudet jaetaan.
Avaan sinulle vielä vähän oman kokemukseni pohjalta miten asiat toimivat käytännössä.
Valokuvat voit skannata jo nyt talteen, tuskinpa vanhemmillasi mitään sitä vastaan on. Suosittelen teettämään työn valokuvaamossa, sieltä saat kuvat hyvälaatuisina ja kohtalaisen nopeasti. Voit pyytää kuvat cd:lle, muistitikulle tai ihan valokuvakopioina. Kotiskannerilla skannaus kestää ikuisuuden eikä niistä saa millään yhtä hyvälaatuisia.
Riippumatta siitä miten paljon kukakin loppupeleissä perii, kellään teistä ei ole mitään valtaa määrätä yksin siitä, mitä omaisuudelle käytännössä tehdään. En ymmärrä miksi siskosi kanssa haluaisitte myydä asunnon, jos sisarpuoli on jo nyt ilmaissut halunsa ostaa talon. Mitä te koette häviävänne jos hän lunastaa sen teiltä itselleen? Saatte kuitenkin rahat osuudestanne. Nykyisessä myyntitilanteessa (joka voi toki olla rajusti muuttunut kun aika tulee) asuntoja kaupataan jopa vuosia. Menettäisitte vain rahaa, kun sisaruksen lunastamana pääsisitte heti talosta eroon, ette joutuisi maksamaan kuluja ja saisitte rahat käyttöönne.
Toisekseen, kun toinen vanhemmista kuolee, joudutte maksamaan perintöverot vaikka ette saa taloa käyttöönne ettekä voi sitä myydä (eloon jäävän lesken asumisoikeuden vuoksi). Suosittelen tekemään karkean arvion perintöosuutesi määrästä ja varmistamaan että sinulla on tuo summa tallessa viim. vuosi kuoleman jälkeen, jolloin vero tullee maksettavaksi. Oheisesta taulukosta näet nykyisen perintöveroasteikon (kuulut 1. veroluokkaan) https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Perinto.
Käytännössä katsoen ette saa juuri lainkaan omaisuutta käyttöönne ennenkuin molemmat vanhemmat ovat kuolleet tai elossaoleva vanhempi muuttaa muualle asumaan. Asuntoa ei voida jakaa aiemmin.
Kun arvotatte taloa perunkirjoituksessa olisi hyvä tietää myydäänkö talo vai lunastaako sen joku perijöistä. Jos arvotatte talon hinnan liian matalalle ja myydessänne sen pyydätte talosta enemmän, kuolinpesä joutuu maksamaan erotuksesta luovutusvoittoa. Vastaavasti jos se myydään ilmoitettua halvemmalla verottaja palauttaa verotuksessa luovutustappiota kuolinpesään.
Ette myöskään voi myydä asuntoa (tai mitään muutakaan kuolinpesän omaisuutta) ilman kaikkien pesänomistajien lupaa, eli jos puolisisaruksenne haluaa sen lunastaa suosittelen vahvasti näin tekemään. Voi olla että koko homma päätyy käräjille jos kukaan teistä ei jousta. Käsittääkseni pesänomistajalla on jokatapauksessa eräänlainen etuosto-oikeus eli te kokosisarukset häviäisitte loppupeleissä homman.
Onneksi ei ole ainoana lapsena näitä perintöriitaongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hieman outoa, että sinua tuntuu vastustavan ajatus, että isänne tekisi testamentin, jossa huomioidaan isosisaruksesi. Vaikka isänne ei heidän biologinen isänsä olekaan, ovat he kuitenkin kuuluneet toistensa elämään jo vuosikymmeniä (oletan, että sinä ja pikkusiskosi olette jo aikuisia, kun kerran perintöasiat ovat alkaneet näin kovasti kiinnostaa). Itse asiassa isosisaruksenne ovat kuuluneet isänne elämään kauemmin kuin te. Kyllähän nyt parissakymmenessä vuodessa ehtii kiintyä perheenjäseneen, vaikka tämä ei biologista sukua olisikaan. Mielestäni on myös isältänne erittäin jalo ajatus, että ei jaottele teitä "sinun ja meidän lapsiin", vaan pitää teitä kaikkia samana perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos joku meistä lapsista olisi niin kusipää, että toisen vanhemman kuollessa haluaisi ajaa sen elossa olevan vanhemman talosta ulos? Itse haluaisin että siinä talossa asutaan niin kauan kun henki pihisee...
ak
Ei onnistuisi. Leskellä on hallintaoikeus puolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hieman outoa, että sinua tuntuu vastustavan ajatus, että isänne tekisi testamentin, jossa huomioidaan isosisaruksesi. Vaikka isänne ei heidän biologinen isänsä olekaan, ovat he kuitenkin kuuluneet toistensa elämään jo vuosikymmeniä (oletan, että sinä ja pikkusiskosi olette jo aikuisia, kun kerran perintöasiat ovat alkaneet näin kovasti kiinnostaa). Itse asiassa isosisaruksenne ovat kuuluneet isänne elämään kauemmin kuin te. Kyllähän nyt parissakymmenessä vuodessa ehtii kiintyä perheenjäseneen, vaikka tämä ei biologista sukua olisikaan. Mielestäni on myös isältänne erittäin jalo ajatus, että ei jaottele teitä "sinun ja meidän lapsiin", vaan pitää teitä kaikkia samana perheenä.
No en tiedä tuosta. Tällöin ei biologinen lapsi perisi siis ap:n isän omaisuutta sekä aikanaan oman äitinsä ja isänsä omaisuutta, joten mikä oikeus hänellä olisi periä kaksi isää, eihän sitä oikeutta ole ap:llakaan. Se asettaisi itseasiassa ap:n ja tuon ei biologisen lapsen eriarvoiseen asemaan siten että ap olisi heikommassa asemassa ja onkin ymmärrettävää, että isä ei ilmeisesti siihen ole suostumassa ja aio antaa lapsiensa perintöä ihmiselle, jolla on kyllä omat vanhemmat, jotka tämä aikanaan perii.
Lisään vielä että minusta on ihan oikeasti parempi jos vanhemmat käyttävät omaisuutensa elinaikanaan. Se on heidän itsensä ansaitsemaa ja heille se kuuluu. Ei silti ole typerää hahmotella mielessään mitä omaisuudelle tapahtuu jos he kuolevat. Jos omaisuus on käytetty siihen päivään mennessä, hyvä juttu, mutta jos ei niin ainakin on käsitys siitä miten sen kanssa toimitaan.
20