Kiinnostun aina vasta liian myöhään. :(

Mikähän kumma tässäkin on oltava. Minua on viime vuosien (!) aikana yrittänyt lähestyä useampikin mies, joiden kanssa olen ollut samalla työ-/opiskelupaikalla tai muuten törmännyt ja tutustunut hieman. Tutustuminen on kuitenkin aina jäänyt koska olen heille vastaillut vain lyhyesti kysymyksiin, jättänyt kertomatta itsestäni, en ole ollut kiinnostunut heistä, olen jopa joskus vältellyt tilanteita joissa joutuisin heitä näkemään etten vain vaikuttaisi kiinnostuneelta koska EN OLE OLLUT. En ole ollut mitenkään vastavuoroinen. No, ylläri että miehet ovat sitten jättäneet minut omaan arvooni ja minä olen huokaissut helpotuksesta, että voin jutella heille tavatessamme, kun ei ole tarvinnut pelätä että he esim. tyttöystävän saamisen jälkeen olisivat small talkia enempää kiinnostuneita minusta. Ongelma onkin vasta siinä, kun olen huomannut liian monesti, että olen alkanut kiinnostua näistä miehistä (myös seksuaalisesti) vasta tuossa vaiheessa ja pitkän ajan jälkeen. Silloin on, yllättäen, jo myöhäistä. En siis ole viime vuosina seurustellut, koska en ole kiinnostunut oikein kenestäkään "ensisilmäyksellä" , enkä koe energiani riittävän parisuhteeseen.

Näin tänään yhden opiskelukaverini (mies) jonka kanssa tämä kuvio oli akuutti vuosi sitten, mutta tuolloin peruutin täysillä. Kiinnostuin tämän fiksuudesta ja ulkonäöstäkin (!) myöhemmin ja nyt sillä tietysti oli tyttöystävä mukana. Höh. Oma vika. Mutta miksi!!? Eikö kukaan vain ole vielä "vienyt jalkoja altani"? :(