Eikä :( Olin jo pääsemässä yli ihastuksestani koska en ole nähnyt häntä aikoihin
Ja luulin että näkisimme vasta loppuvuodesta seuraavan kerran ja iloitsin että olisin silloin jo varmasti hyvinkin yli hänestä. Mutta nyt joudunkin tapaamaan hänet jo ensi viikolla :( Tunnen kuinka tunteet vyöryää takas ja ihastumien alkaa taas voimistumaan. Tää on niiiin perseestä :(
Kommentit (16)
Sama täällä...neuvoja miten käyttäytyä, ettei ihastus näy ilmeistä ja katseesta?
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä...neuvoja miten käyttäytyä, ettei ihastus näy ilmeistä ja katseesta?
Mä yritän ainakin vaan vältellä katsekontaktia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juhannusheilako se siellä? 😙
Oliskin edes heila, tällä miehellä ei oo mitään hajua mun tunteista. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Demissä nämä
Aikuisetko ei ihastu, kuin vasta sitten alttarilla?
Sori beibe, en voi sille mitään, että olen niin kuuma pala lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä...neuvoja miten käyttäytyä, ettei ihastus näy ilmeistä ja katseesta?
Mä yritän ainakin vaan vältellä katsekontaktia.
Ap
Miksi siitä ihastuksesta pitää päästä yli? Tai peittää se välttelemällä toisen katsetta? Miksei voi vaan antaa itsensä olla ihastunut?
Turha sitä on yrittää peittää. Varsinkin, jos on siinä niin surkea kuin minä. Se on sitten vain noloa, kun toinen näkee ilmeistä, olemuksesta, eleistä kuitenkin, että olen ihan rakastunut, vaikka kuinka yrittäisin muuta väittää. Parempi myöntää suoraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä...neuvoja miten käyttäytyä, ettei ihastus näy ilmeistä ja katseesta?
Mä yritän ainakin vaan vältellä katsekontaktia.
ApMiksi siitä ihastuksesta pitää päästä yli? Tai peittää se välttelemällä toisen katsetta? Miksei voi vaan antaa itsensä olla ihastunut?
Siksi että:
-Olen naimisissa.
-Ihastus ja minä ei vaan yksinkertaisesti voitaisi olla pari, edes silloin jos olisin sinkku.
-Hänkin taitaa olla naimisissa.
-Tää tuntuu ihan kamalalta.
Vierailija kirjoitti:
Turha sitä on yrittää peittää. Varsinkin, jos on siinä niin surkea kuin minä. Se on sitten vain noloa, kun toinen näkee ilmeistä, olemuksesta, eleistä kuitenkin, että olen ihan rakastunut, vaikka kuinka yrittäisin muuta väittää. Parempi myöntää suoraan.
Mä kyllä mielestäni peitän sen ihan hyvin. Silloin kun tapaamme, olen ihan normaalisti. Ujosti mutta normaalisti. Ujo olen siis ihan muutenkin. Vasta tapaamisen jälkeen kun olen omissa oloissa, se kamala tunne tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä...neuvoja miten käyttäytyä, ettei ihastus näy ilmeistä ja katseesta?
Mä yritän ainakin vaan vältellä katsekontaktia.
Ap
Miksi siitä ihastuksesta pitää päästä yli? Tai peittää se välttelemällä toisen katsetta? Miksei voi vaan antaa itsensä olla ihastunut?
Koska torjutuksi tuleminen sattuu.
Itselläni vähän samanlainen tilanne. Näin ihastukseni pari kuukautta sitten viimeksi ja kaksi viikkoa sitten olin jo siirtymässä uusille apajille, kun yhtäkkiä häneltä tuli viesti, että hän haluaa tavata. Ilahduin tietysti kovasti ja nyt olen taas korviani myöten retkussa, mutta pelottaa, että tapaamista ei ehkä tulekaan. Toisaalta odotan tapaamista, mutta toisaalta järki sanoo, että täytyisi pitää jalat maassa eikä odottaa liikaa mahdollista tapaamista.
Vierailija kirjoitti:
Ja luulin että näkisimme vasta loppuvuodesta seuraavan kerran ja iloitsin että olisin silloin jo varmasti hyvinkin yli hänestä. Mutta nyt joudunkin tapaamaan hänet jo ensi viikolla :( Tunnen kuinka tunteet vyöryää takas ja ihastumien alkaa taas voimistumaan. Tää on niiiin perseestä :(
Voisi asia olla huonomminkin.
Entäs jos olisit ihastunut palavasti vaikka synnytyslääkäriin, tietämättä hänen ammatistaan? Unelmoisit joka päivä hänen kohtaamisestaan -- kunnes tapaisit hänet mennessäsi synnyttämään.
Tuo voisi olla karmalta aikamoinen bitch slap.
Juhannusheilako se siellä? 😙