Hassuin uskomus, joka sinulla on ollut pienenä?
Mulla oli, että luulin kaikkien tyttöjen kantavan vauvaa masussa ja synnyttää sen automaattisesti sitten, kun on aikuinen. :D
Kommentit (2756)
Luulin, että 100 on suurin mahdollinen olemassaoleva numero ja että jokainen ihminen elää auutomaattisesti 100-vuotiaaksi, minkä jälkeen sitä sitten kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa kätevältä järjestelyltä. Säästyis elätysmaksuiltakin.
Raha, raha ja raha...
Turun linnan tonttu-ukko. Lapsena näin vihreään pukuun pukeutuneen tyypin. Vasta aikuisiällä näin hahmon uudestaan. Oli tonttukierroksen opas pukeutuneena vihreään "tonttupukuun". Saattaa olla että lapsena isällä oli osuutta tonttu-ukko -uskomukseeni. Ja onhan Topeliuksen tarina myös.
Muksuna radiosta tuli sunnuntaisin Lepopäivän ratoksi- tauotonta musiikkia. Ihmettelin aina että mikä se ratoksi on, kyllähän tuo sitten selvisi !
Lapsena en uskaltanut mennä yksin rantaan, koska pelkäsin, että näkki tulee ja vie mukanaan. Kai sitä haluttiin lapsia vähän pelotella, että he eivät menisi ilman lupaa rantaan ja hukkuisi.
Tampereella on kaupunginosa nimeltä Kissanmaa. Minä asuin lapsena Tampereella ja olisin halunnut asua Kissanmaalla. Luulin nimittäin, että siellä on hirveästi kissoja ja jos minä pääsen sinne asumaan, niin ehkä minäkin saan oman kissan. Toivoin nimittin kovasti omaa kissaa, mutta sitä en saanut.
Minulle kerrottiin totena, että aina kun lehmä poikii, se sarviin ilmestyy uudet sarveisrenkaat. Elin 60 vuotiaaksi, ennen kuin törmäsin totuuteen.
Luulin alakouluikäisenä, että naisella loppuu kuukautiset raskauden ajaksi sen takia, että se sikiö tarvii verta. Oli ällöttävä ajatus.
Uskoin näkeväni hämärässä huoneessa tonttuja, jos olen hiljaa ja tuijotan tarpeeksi kauan.
Aina, kun mentiin marjametsään, olin pettynyt, kun ei nähty peikkoja.
Finnivoiteessa luki "käytetään ulkoisesti". Serkku luuli, että se tarkottaa, että käytetään ulkona. Päänvaivaa aiheutti, ettei tiennyt kuinka kauan pitää olla ulkona, jos laittaa finnivoidetta.
Velipuolikuussa pelastusarmeijan kuoro lauloi "Ensin pelastettiin suutari Anderson, sitten räätäli Gustavson ja maalari Erikson..." luulin, että niitä pelastettiin heikoista jäistä ja ihmettelin miks ne kaikki oli sinne jäille menny.
Isäni osti verenpainemittarin huutokaupasta jonne pääsin mukaan olleessani jotain 6v.
Kotona innostuin sitten mittailemaan vähän liian usein vereipainettani leikkiessä mittarilla ja iskä taisi pelätä että laite menee rikki ja totesi : "Ei saa mitata kuin kerran päivässä, muuten saat verenpainetaudin".
Tämän jälkeen en enää sillä leikkinyt, koska kuvittelin että verenpainetauti on sellainen että veri lentää paineella käsivarresta :D
Aikuiset puhuivat puliukoista ja luulin niiden olevan valkoisia, läpikuultavia haamuja, jotka nappaavat lapsia ja vievät syvälle metsään. Välttelin menemästä paikkoihin, joissa oli kivenkoloja, koska uskoin puliukkojen asuvan kivenkolossa.
Tuttavat olivat ostaneet talon maalta ja pyysivät vanhempani kylään. Edellinen omistaja oli kuulemma kuollut saunaan ja minulle tuli paniikki, että jos meitä pyydetään saunomaan. Kuvittelin, että sen kuolleen mummon haamu on siellä saunassa.
Että punkkarit on pahiksii niittivöineen, kampauksineen ja nahkatakkeineen. Todellisuudessa pahat ihmiset usein pukuun ja aloittavat sotia.
Pienenä uskoteltiin, että vasikat tulee navetassa maan alta.
Tv-sarja Safiiri ja Teräs aiheutti painajaisia. En muista mikä siinä oli ahdistavaa, mutta en ole aikuisena katsonut. Hyvä kun uskalsin kouluun mennä. Kiertelin metsiä pitkin, ettei mua napata. Jos joku olis silloin sanonu, että metsässä on susia, niin en tiedä miten olisin päässyt kouluun. Olin jokseenkin neuroottinen lapsi.
Luulin että ihmiset kuolee ristiasentoon
Vierailija kirjoitti:
Seksistä luulin, että ihmiset tykkäävät vain hieroa alapäitään toisiaan vasten ja saavat siitä nautintoa. Jotenkin vieläkin "kauhistuttaa", että mies tyrkkää elimensä naisen sisään.
(25-v. neitsyt)
Kusivehkeet vastakkain.
Luulin, että näkki asuu ojassa, jonka viertä äitini vei minut pyörän tarakalla perhepäivähoitoon. Ajoimme aina samaa reittiä ja koko maailmani oli sen ojan tällä puolen, myös leikkipuisto kiikkuineen. Samasta ojasta 50 metrin päässä kauempana maailman väärällä puolella oli muutakin asutusta, metsää ja jonkinlainen rivitalo kukkulan laella. Luulin, että maailma loppuu sen takana, ja että jos kävelen rivitalon taakse, tipahdan avaruuteen.