Lue keskustelun säännöt.
Miten joku voi ottaa kumppanikseen jonkun, jota EI pidä kauniina tai komeana?
26.07.2016 |
Ainakin minulla kumppanin kauneus ja haluttavuus liittyvät toisiinsa. En osaa kuvitella olevani suhteessa, jossa en pitäisi toista haluttavana. Ja jos pidän toista haluttavana, pidän häntä myös kauniina. Voi olla, että joku muu voi vilpittömästi tuntea halua kumppaniin, jonka ulkonäöstä ei välitä, mutta minä en sellaista ymmärrä.
Voisitko sinä, jonka puoliso ei ole SINUN MIELESTÄSI hyvän näköinen, selittää vähän tätä asiaa.
Kommentit (79)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauneuden ja luotaantyöntävyyden välissä on paljon harmaata aluetta. Pitemmän päälle se haluaminen syntyy yhteisistä jutuista ja kemiasta.
Mitä siitä pitäisi selittää? Sitten on vain vähemmän seksiä.
Vierailija kirjoitti:
Luonne, luonne ja luonne.
Juuri näin! Itse olen ihastunut (salaa kohteelta) mieheen, joka on kaikin tavoin pulska, lyhyt, osittain kalju ja ikääkin on, mutta se huumori, luonteen lempeys, positiivisuus, verbaalinen lahjakkuus, silmien pilke...niin, se luonne.
Vierailija kirjoitti:
Luonne, luonne ja luonne.
Niin, on itsestäänselvää, että persoonallisuuden piirteiden täytyy sopia yhteen, ja toisen täytyy olla myös luonteeltaan viehättävä. Mutta miten voit pitää toista viehättävänä pitämättä häntä myös hyvännäköisenä? -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonne, luonne ja luonne.
Mutta miten voit pitää toista viehättävänä pitämättä häntä myös hyvännäköisenä? -ap
Minun silmissä viehättävä ja hyvännäköinen ovat aika läheisiä synonyymejä. Joten mitä hiusten halkomista tarkoitat tuolla?
Jos taas tarkoitat että hyvä luonne ja hyvännäköisyys liittyy jotenkin yhteen, niin kerro miten!
Tottakai jokainen pitää omaa kumppaniaan puoleensavetävänä. Mutta sellainen kiiltokuvamainen universaalinen hyvännäköisyys on enempi turn off. Omalla miehelläni on iso nenä ja laihat posket täynnä aknearpia. Silti hän on minusta maailman komein ja seksikkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen ihastuttava tuttu. Sillä on pullerot kädet, liian muhkeita paikkoja, oudon mallinen pää, harva tukka, rumat hampaat. Mutta kyllä vaan kivoissa vaatteissa tuo ihminen on hyvän näköinen.
Mutta se ihastuttavin asia hänessä luonne, jollaista en ole ennen tavannut. Suoraselkäisyys, rehellisyys, avoimuus, suhtautuu hyvin asioihin, ei tuomitse harkitsematta, nöyryys. Vaikka noita kuvailee, niin ne ei anna oikein kuvaa siitä millaista on, kun toinen kantaa arvojaan vahvasti. Huipputyyppi niin vaatimattomasti, ettei häntä huomata.
Sinkkunahan tuo vielä on. Mutta tarkoitin vain esimerkin voimalla sanoa, että hyvännäköisyys on suhteellista ja sisin on se millä valloitetaan.
No höh. Totta kai ihmisellä säilyy arviointikyky rakastumisen jälkeenkin. Harva saa mitään "maailman kauneinta tai komeinta", edes subjektiivisesti arvioituna. Ja myös tietää, ettei se oma rakas ole mikään valioyksilö.
Kuten joku jo sanoikin, filmistaran ja susoruman välissä riittää haitaria. Ja hyvä luonne, yhteiset arvot, seksuaalinen yhteensopivuus ja se, että toinen rakastaa ja haluaa sinua - ne painavat vaa'assa paljon. Puolison puutteet oppii pian sivuuttamaan ja katsomaan hyviä puolia.
Enemmänkin ihmettelen ap sinun kaltaisia ihmisiä, jotka kokevat, että ihmisen on muututtava sokeaksi, jotta hänen voi katsoa olevan kunnolla rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai jokainen pitää omaa kumppaniaan puoleensavetävänä.
Mihin tämä väite perustuu?
No minä en ainakaan ole saanut muita kuin sellaisia jotka ovat olleet jollain tavalla jopa vastenmielisen näköisiä. Sellainen täytyy siis minunkin olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihastuin nykyisen kumppanin luonteeseen. Hänen ulkonäössään oli monia asioita, jotka olisivat ennen estäneet seurustelun ihan varmasti. Varsinkin, koska niitä oli monia. Alussa, kun juteltiin, pidin miestä jopa luotaantyöntävänä. En olisi voinut kuvitellakaan että ihastun häneen. Lisäksi meillä on iso ikäero.
Mies kuitenkin kirjoitteli minulle ja minä vastailin hänelle, alussa vain vähäsanaisesti.. Pistin kuitenkin merkille, että hän vaikuttaa kiinnostavalta ja mukavalta. Yritin olla ajattelematta häntä "siinä mielessä" mutta yksi päivä huomasin, että olen rakastunut häneen. Ihastuminen on liian lievä ilmaisu, koska oikeasti olin korviani myöten rakastunut.
Mitkään alussa häirinneet asiat eivät merkanneet enää mitään. Nykyään pidän hänen ulkonäöstään ja kaikesta. Olemme olleet jo pari vuotta yhdessä, muutimme lähes heti saman katon alle ja nyt on vauva tulossa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juostuani aikani komeiden idioottien parissa aloin olla jo valmis ottamaan jonkun mukavaluonteisen ja minua arvostavan ihmisen, jonka kanssa luonteet matchaisi.. Sitten elämääni asteli tällainen, joka bonuksena oli vielä hyvännäköinenkin, niin mikäs tässä on ollessa.
Ja kyllä sitä voi komeita ja haluttavia piirteitä nähdä hyvin monessa sellaisessakin, jotka eivät mitään täydellisiä malleja ole, jos vain haluaa.
Ei kaikkien silmissä kauneus tarkoita superkuumaa mallimisua tai jotain hunks-tanssijaa. Nuorempana sitä voi luulla...
Jaanab kirjoitti:
Mitkään alussa häirinneet asiat eivät merkanneet enää mitään. Nykyään pidän hänen ulkonäöstään ja kaikesta.
Tämä on juuri pointtini. En voi kuvitella esimerkiksi asuvani jonkun kanssa, jos en pitäisi hänen ulkonäöstään. Ilmeisesti jotkut kuitenkin voivat. -ap
Minä rakastan miestäni. Olen rakastanut seitsemän vuotta ja rakkaus on jalostunut vain paremmaksi. Kuin viini, hän vain paranee vanhetessaan, vaikka ulkonäkö toki rapistuu. Minusta aito halu olla jonkun kanssa on parempi syy ottaa joku kumppanikseen kuin haluttava ulkonäkö. Onneksi en ole ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonne, luonne ja luonne.
Mutta miten voit pitää toista viehättävänä pitämättä häntä myös hyvännäköisenä? -ap
Minun silmissä viehättävä ja hyvännäköinen ovat aika läheisiä synonyymejä. Joten mitä hiusten halkomista tarkoitat tuolla?
Olen ymmärtänyt, että jotkut voivat olla viehättyneitä esimerkiksi kumppaninsa persoonallisuudesta ja samaan aikaan olla pitämättä häntä omaan silmäänsä hyvännäköisenä. Haluaisin tietää, miten tämä on mahdollista, kun itse en osaa kuvitella tällaista omalle kohdalleni. -ap
Vierailija kirjoitti:
Jaanab kirjoitti:
Mitkään alussa häirinneet asiat eivät merkanneet enää mitään. Nykyään pidän hänen ulkonäöstään ja kaikesta.
Tämä on juuri pointtini. En voi kuvitella esimerkiksi asuvani jonkun kanssa, jos en pitäisi hänen ulkonäöstään. Ilmeisesti jotkut kuitenkin voivat. -ap
Minä voin. Ulkonäkö ei vain merkitse minulle mitään. Aivot ovat seksuaalisin elin minulle. Miehen älykkyys saa minut villiksi. Olemme erilaisia. Entä sitten.
”Kyllästyy sitä koriankin kattomisseen”, sano akka, kun sillä oli oikein ruma mies.