Tulisiko Asperger-ihmisen tehdä mielenkiinnonkohteistaan ammatti vai pitää ne harrastuksina?

Kyllähän sitä mielellään heavyn soittelusta itselleen ammatin tekisi mutta taitaa olla turha toivo,

t. kitaristiasperger

Toisilla se Asperger kaikkine liitännäisoireineen vain vaikuttaa elämään siten, että ei vain ole motivaatiota opiskella pitkälle, vaikka olisikin ihan fiksu ja älykäs.

Tunnnen paljon asseja. Toiset heistä ovat menestyneet elämässään huomattavasti keskimääräistä paremmin (toisin sanoen, on perhe, omaisuutta, hyvät tulot, terveys suurinpiirtein kunnossa). Toiset taas keskimääräistä huonommin. Eräs hyvinmenestyneitä asseja yhdistävä tekijä on se, että he ovat tehneet erityismielenkiinnokohteestaan ammattinsa - tai ehkä päinvastoin, he ovat tehneet ammatistaan erityismielenkiinnonkohteensa, ottaneet selvää enemmän kuin on pakko ja tulleet siinä aina vain paremmiksi ja pätevämmiksi. HEILLÄKÄÄN EI KUITENKAAN OLE VAIN SITÄ YHTÄ MIELENKIINNONKOHDETTA, vaan ovat sitten etsineet itselleen myös toisen harrastuksen (usein jonkun liikunnallisen, esim suunnistus tai vaellus tms. kun taas sitten se ammatti on joku vähemmän fyysinen).

Niitä huonommin menestyneitä yhdistää sitten se, että opiskelumotivaatio ei tosiaan riitä, eikä oikein mikään muukaan motivaatio - ei työn eikä ihmissuhteiden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnnen paljon asseja. Toiset heistä ovat menestyneet elämässään huomattavasti keskimääräistä paremmin (toisin sanoen, on perhe, omaisuutta, hyvät tulot, terveys suurinpiirtein kunnossa). Toiset taas keskimääräistä huonommin. Eräs hyvinmenestyneitä asseja yhdistävä tekijä on se, että he ovat tehneet erityismielenkiinnokohteestaan ammattinsa - tai ehkä päinvastoin, he ovat tehneet ammatistaan erityismielenkiinnonkohteensa, ottaneet selvää enemmän kuin on pakko ja tulleet siinä aina vain paremmiksi ja pätevämmiksi. HEILLÄKÄÄN EI KUITENKAAN OLE VAIN SITÄ YHTÄ MIELENKIINNONKOHDETTA, vaan ovat sitten etsineet itselleen myös toisen harrastuksen (usein jonkun liikunnallisen, esim suunnistus tai vaellus tms. kun taas sitten se ammatti on joku vähemmän fyysinen).

Niitä huonommin menestyneitä yhdistää sitten se, että opiskelumotivaatio ei tosiaan riitä, eikä oikein mikään muukaan motivaatio - ei työn eikä ihmissuhteiden suhteen.

Miksi kaikkien pitäisi perustaa perhe tai edetä työelämässä korkeammalle ja korkeammalle? Miksei saisi tyytyä sinkkuuteen ja suorittavaan työhön, jos kokee niiden tekevän itsensä onnelliseksi?

Kaikilla asseilla ei ole erityismielenkiinnonkohteita ollenkaan. Ne ovat yleisiä AS-ihmisten keskuudessa, mutta eivät mikään diagnoosikriteeri.

En ole asperger-ihminen, mutta tein ammatin harrastuksestani. Omasta kokemuksestani käsin en välttämättä suosittelisi.

.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikkien pitäisi perustaa perhe tai edetä työelämässä korkeammalle ja korkeammalle? Miksei saisi tyytyä sinkkuuteen ja suorittavaan työhön, jos kokee niiden tekevän itsensä onnelliseksi?

Saa toki, jos kokee, että set ekee onnelliseksi. Aika usein vaan näyttää olevan niin ettei se kuitenkaan tee, vaan nämä ihmiset ovat hirveän katkeria ja masentuneita yksinäisyytensä ja köyhyytensä takia samaan aikaan kun hokevat, ettei he perhettä tai rahaa haluaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla asseilla ei ole erityismielenkiinnonkohteita ollenkaan. Ne ovat yleisiä AS-ihmisten keskuudessa, mutta eivät mikään diagnoosikriteeri.

Itsasiassa ne on diagnoosikriteeristössä, siinä ”sekä vähintään 5 seuraavista 10 oireesta” kategoriassa. Eli niitä ei ole kaikilla, eikä tarvitse olla diagnoosin saamiseksi, mutta osana kokonaiskuvaa ne muodostavat diagnoosin perustan ja niiden olemassaolo lisää dg:n todennäköisyyttä.