Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako ketään muuta nähdä kännykkää räpläävä vanhempi, joka ei edes katso lastaan?
25.07.2016 |
Mulle tulee paha olo ravintolassa, kylässä, bussissa... kun näen äidin tai isän, joka ei voi irrottaa katsettaan kännykästä katsoakseen lastaan tai seurustellakseen hänen kanssaan. Varsinkin ravintolassa tämä tuntuu hurjan epäkunnioittavalta lasta kohtaan. Lapsi istuu katsoen tyhjyyteen, syöden yksin, yksinäisenä. Kuinka monta rakastavaa äidin tai isän katsetta tämä lapsi menettää? Mitä näistä kännykän vuoksi hylätyistä lapsista tulee? Kiitos kun sain sanoa. Mulla vaan on näistä jotenkin paha olo.
Kommentit (24)
Ei ahdista. En tiedä mitä kymmenen minuuttia sitten on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kiinnitä huomiota toisiin ihmisiin.
Kiinnitän huomioni lapseeni.
Suosittelen sinua tekemään samoin.
Nokkela vastaus ja tavallaan ihan järkevä. Mutta kyllä meidän täytyy välittää myös muista ja muiden lapsista. Vielä enemmän kuin nykyisin. Paljon enemmän.
Mulla ahdistaa tuollainen esim rannalla tai kaupungilla. Noissa paikoissa se kännykkään keskittyminen voi olla vaarallista :(
Tuota näkee kuitenkin valitettavan paljon.
Tyypit varmaan sit stalkkaa niin kauan että tietää näiden säälittävien vanhemman kuvatusten tekevän niin 24/7 eikös?
Bussissa olen nähnyt, kuinka vaunupaikalla oleva äiti tutkii koko matkan puhelintaan eikä vastaa lapsensa kysymyksiin tai kiinnitä lapseen yhtään mitään huomiota. Äidin ystävä tuli kyytiin puolimatkasta, kännykkä meni taskuun ja loppumatka leperreltiin kummankin lapselle.
Mielenkiintoista nähdä viidentoista vuoden kuluttua, miten kännykkäsukupolven lapset käyttäytyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia katsoa välillä muualle kuin lapseen. Mitä nyt tapahtui sille mitä aina hoetaan, että eihän lapselle tarvitse opettaa että hän on kaiken aikaa maailman keskipiste? Yleensä vanhemmat osaa säännöstellä sen miten aikansa ja huomionsa jakavat. Aika harva jää heitteille kännykän vuoksi. Sun ongelma on ihmisten aliarviointi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypit varmaan sit stalkkaa niin kauan että tietää näiden säälittävien vanhemman kuvatusten tekevän niin 24/7 eikös?
Me mietimme lapsia ja heidän elämäänsä.
Äiti tai isä tutkii iltapäivälehtien sivuja ja selaa Facebookia eikä kiinnitä lapseensa mitään huomiota.
Voi tietenkin olla, että vanhemmat toimivat noin vain juna- tai bussimatkoilla. Voi myös olla, että lehmät lentävät.
Todellakin ahdistaa moinen käytös. Onko se modernivehje muka todellakin tärkeämpi kuin oma lapsi, jonka elämää tulisi ohjata ja olla rakastava vanhempi sekä antaa huomiota? Tiedän liian monta kotiäitiä, joiden lapset itkee ja kiukuttelee, repii äitiään kädestä leikkimään ja äiti vain tiuskii ja käskee olla häiritsemästä, eikä edes silmiin katso. Raivostuttaa kuunnella sellaisten äitien syytöksiä lapsesta, että on niin vaikea ja huomiokeskeinen muksu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on helppoa huudella jos oma lapsi on sysätty päiväkotiin tai mummolaan hoitoon ja sitten vietetään yhteistä laatuaikaa 4h/vrk. Mutta käsi sydämellä: moniko ihan oikeasti jaksaa ilman taukoja kommunikoida lapsen kanssa 13h/vrk useamman vuoden ajan?
Ovatpas vastaukset defensiivisiä. Taitaa olla arka paikka. Mikä on ihan hyvä asia, koska kertoo siitä, että ongelma edes jollain lailla vielä tiedostetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ap. kanssa samaa mieltä. Ja vielä pahemmalta tuntuu, kun lapsi etsii koko ajan katsekontaktia muista asiakkaista ja vanhempien naama on ruudulla.
Ja lapsi saattaa esittää kovaan ääneen vanhemmille kysymyksiä, eikä kukaan huomioi tai vastaa lapselle. Surullista.
Monta kertaan olen meinannut vastata lapsen kysymykseen, kun lapsi kysyy samaa kysymystä yhä uudelleen ja uudelleen ja koventaa ääntään, jonka kuulevat kaikki muut asiakkaat, paitsi nämä lapsen vanhemmat, kun ovat keskittyneitä omaan maailmaansa.
Puhelin on meille tärkeä työväline.
t. Marjo M.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bussissa olen nähnyt, kuinka vaunupaikalla oleva äiti tutkii koko matkan puhelintaan eikä vastaa lapsensa kysymyksiin tai kiinnitä lapseen yhtään mitään huomiota. Äidin ystävä tuli kyytiin puolimatkasta, kännykkä meni taskuun ja loppumatka leperreltiin kummankin lapselle.
Mielenkiintoista nähdä viidentoista vuoden kuluttua, miten kännykkäsukupolven lapset käyttäytyvät.
Ehkä sitä vaan ärsytti kun tunsi että bussissa on tuollainen vaunupaikan kyylääjä arvostelemassa ja teki sen tahallaan että saat kierroksia tylsään arkeesi.
Erästä Arskaa Orimattilasta ahdistaa myös sinun lisäksesi.
Ahdistaa. Käyn usein päivällä kävelyllä puistossa, jossa on pari leikkikenttää. Näky on: lapsi/leikkiteline ja vieressä on kännykkäänsä räpläävä vanhempi. Lapset eivät ota kontaktia toisiinsa, eivätkä aikuiset toisiinsa tai lapsiinsa. Kentän kaikki telineet yms. voivat olla täynnä, mutta näky on surullinen. Yksinäisyyden leikkikenttä lapsille.
En jaksa lomalla olla 24/7 pirteä vanhemmuuskone. Sallin itselle parin minuutin rentoutumisen bussimatkan aikana.
Lapsille tekee hyvää välillä katsella vain ikkunasta hiljaa maisemia. Muutkin bussimatkustajat yleensä arvostavat tätä.
Ahdistaa todella paljon. Näin sattumalta kotimme ikkunasta kun äiti työnsi noin 2 vuotiasta lasta rattaissa ja koko ajan äidillä oli katse puhelimessa. En halua ajatella, että kyseinen äiti tekisi aina noin, mutta näin hänet uudestaan kun oli ilmeisesti menossa lapsen kanssa kotiin päin ja taas puhelin oli kädessä. 😕 itse syyllistyn tottakai välillä myös puhelimen räpläämiseen, mutta esimerkiksi pihalla ollessa, pyrin pitämään kännykän taskussa jo ihan turvallisuuden vuoksi.
Kyllä ahdistaa. Saan itsellenikin jo pahan mielen siinä kohtaa, kun vaunulenkille lähtiessä laitan puhelimesta sport trackerin päälle, enkä sillä hetkellä siis voi lasta puhelimeltani huomioida :D. 1v esikoinen kyseessä, josko tämä itsensä ruoskiminen tästä ajallaan tasottuisi vähän normaalimmalle tasolle.
Lähipuistossa käymme päivittäin, joskus useammankin kerran. Siellä ajoittain näkee vanhempia yhden tai useamman lapsen kanssa ja suurin osa lapsista temmeltää omiansa vanhempien tuijotellessa puhelintaan. Ehkä osittain olen omasta luurin käytöstä turhan kriittinen, koska en halua ajautua samaan tilaanteeseen ja käyttää leikkipuistoja tms lapsenvahtina. Yksikin kerta, kaksi pientä poikaa potkuttelivat pyörillään ja isä tuijotti keskittyneenä puhelinta. Pojat lähtivät eri suuntaan, pienempi autotielle ja kaatui. Isä havahtui parkuun ja hetken vielä katseli puhelintaan ja lampsi sitten katsomaan mitä se kakara huutaa. Hyvänen aika sentään, oikeasti!
Toisella mammalla on kaksi poikaa, isompi on jatkuvasti pihalla parkumassa äidin perään. Äiti saattaa laittaa hänet vauvakeinuun yksin itkemään, en tiedä miksi? Ymmärrän, ettei kahden pienen lapsen kanssa ole aina helppoa ja vaatii vanhemmilta pitkää pinnaa uhmaikäisten(-kin) kanssa mutta eikö ole muuta vaihtoehtoa kuin huudattaa niitä pihalla yksinään? Kaikilla ei ole tukiverkkoa, kuten ei minullakaan, mutta kaikenmaailman tukiperheet, mll, kunnan hoitoavut jne ovat halpoja ja varmasti apua hengähdystaukoon saa jos vain pyytää.
Oma piltti nukkuu päikkäreitä vieressäni, tämä on minun aikani seikkailla netissä, watsappailla ja lueskella. Poden huonoa omaatuntoa ihan jo kotitöitä tehdessä, koska se aika on mukamas pois lapseltani. Kotityöt ovat kuitenkin pakollisia ja hyvähän lapsen on oppia ettei äiti voi koko päivää vaan leikkiä mutta en halua opettaa puhelimen näpräämistä pakolliseksi päiväohjelmaksi.
Puhelimessa ei pitäisi olla mitään niin tärkeää, että lapsi jää sen vuoksi vaille huomiota. Ei lapsen kuulu joutua kilpailemaan huomiosta (/vanhempien rakkaudesta) minkään vempeleen kanssa. Jos puhelimella tehdään töitä, ei niitäkään varmasti tarvi juuri lapsen läsnäollessa tehdä? Ei pieni lapsi ymmärrä miksi se puhelin on aikuiselle tärkeämpi kuin hän.
En kiinnitä huomiota toisiin ihmisiin.
Kiinnitän huomioni lapseeni.
Suosittelen sinua tekemään samoin.