Lapsen hoitopaikka integroidussa ryhmässä?

kertomasi perusteella jos lapsi vielä helposti omaksuu muilta kaikkea.



Muuten kyllä voin kokemuksella suositella, esikoisemme oli integraatiopäiväkodissa. Siellä oli joka ryhmässä 5 erityislasta ja 10 ei-erityislasta (nämä ne paikalliset termit olivat). Erityislapsia oli kaikenlaisia, down-lapsia, cp-lapsia, asperger-lapsia jne.



Minulla ei ole oikeastaan MITÄÄN pahaa tai huonoa sanottavaa, hoitajia oli paljon enemmän, he olivat paremmin tehtäväänsä koulutettuja jne. Kaikki lapset olivat ihanan suvaitsevaisia ja auttoivat toisiaan. Meidänkin tyttö, joka ennen oli vähän ennakkoluuloinen, niin luontevasti aina jutusteli kaikenlaisten lasten kanssa että oli ihana katsoa. Enkä voi sanoa että nämä " normaalit" lapset olisivat jotenkin omaksuneet ei-toivottavaa käytöstä tai että he eivät olisi saaneet tasoistaan virikettä. Siellä opiskeltiiin maantietoa karttapallojen kanssa, kirjoteltiin, luettiin, tehtiin hirveesti kaikkea. Päiväkodissa oli myös ihan ihmeen rauhallista, ei siis todellakaan mitään päätöntä riehumista. Tyttömme sanoi koulun alettua (tav.koulu) että hänellä on pää kipeä kun koulussa on luokassa niin paljon kovempi meteli kuin tarhassa oli.



Kerran kysyimme sillon 5-vuotiaalta tytöltä että tietääkö hän mikä esim " Petterillä" on ns. vikana (down-poika) niin tyttö vaan ilosesti sano että joo, vaikka se on ulkoa 5-vuotias niin se on sisältä vasta 2-vuotias. Tyttö myös kerran minulle sanoi kuinka " Vesa" on päiväkoidin kivoin poika (cp-lapsi joka on kaulasta alaspäin halvaantunut mutta tosi fiksu) kun hymyilee aina niin ihanasti kun hänen luo menee leikkimään.



Nyt tyttö on tosiaan jo koulussa eikä kyllä kadulla tai missään muualla paljon ihmettele erilaisia ihmisiä. On myös hyvin rauhallinen ja keskittyy työskentelyyn ja pärjää hyvin eli ei tuo päiväkoti ole hänelle mitään takapakkia tuonut. En valitettavasti osaa auttaa juuri teidän tilanteessa mutta ideana voin kyllä lämpimästi suositella integraatiotarhaa.

Tuollaista olen itsekin toivonut hyvän integraatiopaikan olevan. Hyvä puoli tosiaan on se, että henkilökuntaa on normaalia enemmän, tosin tuo jakauma taitaa olla pari lasta enemmän erityislasten puolella. No, vielä pitää jokatapauksessa kysellä lisää asiasta että voidaan tehdä päätös ja tietenkin käydä tutustumassa.

Jos kyseessä on dysfaattiset, lievästi vammaiset tai down-lapset en olisi niin huolissani. Meillä pojan ryhmässä tilanne ei ole ihan niin kiva, vaikka aikuisia on reilusti enemmän, niin joukossa on muutama levoton ja toisia kiusaava/lyövä poika - oletan että kyseessä on enemmän käytöshäiriöitä ja ylivilkkautta (jostain syystä kaikki pojan ryhmässä olevat erityislapset on poikia). Vaitiolovelvollisuuteen vedoten päiväkodista ei kerrota kenenkään lapsen tilanteesta edes toisille lapsille, joten nämä eivät tiedä näitä integroituja lapsia olevankaan! Koko ryhmä joutuu sopeutumaan näihin erityislapsiin ja myös " normaalien" lasten toiminnassa tämä näkyy: Esim kaikki tehdään pienryhmissä (tietenkin monesti kiva), joten koskaan ei tunnu olevan sellaisia tilanteita että kaikki olisivat oppimistilanteessa yhdessä- kouluun mennessä tässä tuleekin sitten iso harppaus. Muutenkin ryhmän toiminta kulkee näiden erityislasten vaatimusten mukaan ja tuntuu enemmänkin siltä että " normaalilapset" integroidaan erityislasten toimintaan, eikä päinvastoin. Eli minulla ei ole ihan niin positiivinen kuva integroidun ryhmän toiminnasta kuin edellisellä. Tässä tosin vaikuttaa varmasti se minkälaisia lapsia ryhmään on integroitu.

Jatkan vielä vähän. Minun kokemukseni ei ehkä ole kuitenkaan sitten paras mahdollinen vertailukohde. Asumme Saksassa ja voihan olla että täällä ryhmä on toteutettu eri tavalla. Minusta on kummallista jos toisille lapsille ei kerrota mikä kenelläkin on so. kuka on integroitu ja kuka ei. Siitähän he vasta sitä suvaitsevaisuutta oppisivat. Osaisivat varmasti paremmin suhtautuakin jos tietävät että pekalla on sairaus eikä hän vaan ole ilkeä ja päättömän villi.



Esikoisemme ehti olla Suomessa tavallisessa päiväkodissa kaksi ja puoli vuotta ja täällä sitten 2 vuotta. En itse kyllä havainnut mitään kauhean suuria eroja tarhojen välillä. Integraatiotarhassa oli muutama käytöshäiriöinen ja heistä oli päävastuu sellasella tosi isolla ja pelottavannäkösellä (mutta aivan ihanalla) miehellä. Päiväkoti oli sellanen tosi iso ja siellä oli paljon vapaata tilaa. Ryhmiä oli kolme mutta lapset saivat leikkiä missä ryhmässä halusivat.



Ei kyllä voi sanoa että Saksa olisi jokin edelläkävijämaa näissä integraatiopäiväkodeissa, joten minua ihmetyttää jos Suomessa taso olisi huonompi. Päiväkodin johtajakin valitteli kuinka vielä ollaan niin kielteisiä kun tämä on ihan uusi juttu, vanhempia pelottaa ja kaupunki ei haluaisi antaa rahaa. Kuitenkin kaikki vanhemmat, niin integroitujen kuin ei-integroitujen olivat enemmän kuin tyytyväisiä valintaan. Mutta niin kun sanoinkin niin musta yksi tärkeä juttu nimenomaan oli avoimuus, jos tapaamisissa puhuttiin vanhemmille ketkä ovat integroituja ja ketkä eivät ja se oli myös lapsilla tiedossa.



Pääsisitkö vähän tutustumaan tuohon päiväkotiin? Ensivaikutelmakin on tärkeä, onko siellä kauhea meteli ja riehunta päällä? Itse ihmettelin kun ekaa kertaa kävimme tutustumassa että onko täällä puolet lapsista lomalla tai jotain kun on niin rauhallista kaikkialla. Toivottavasti löydätte teille parhaimman mahdollisen ratkaisun!

sikäli, että meillä on dysfaattinen lapsi, jolle haetaan integroitua paikkaa päiväkodista (ollut jo vuoden jonossa, eikä tietoa paikan saannista).



Kaupunki tarjosi pojallemme paikkaa tavallisesta päiväkotiryhmästä, mutta tuota paikkaa emme ottaneet vastaan, koska ei olisi vastannut poikamme kuntoutustarvetta.



Dysfasia diagnoosi on varsin tuore (viime vuoden lopulta), joten ei järin paljon vielä tietoa ko. asiasta, mutta ihmetellen luen ja kuulen ihmisten kommentteja ko. " vaivasta" (sikäli jos sitä vaivaksi tai sairaudeksi voi kutsua, miten vaan)



Haluaisin vaan kertoa, että tietämäni mukaan aivan " tavallisissakin" päiväkotiryhmissä on lapsia, joilla puheviivästettä (olipa sitten dysfasiaa tai jotakin muuta), joten kukaan ei voi välttyä siltä, etteikö ko. lapsia olisi esim. lapsiennekin ryhmässä.



Sen verran haluaisin kyllä " valaista" , että dysfaattinen lapsikin on aivan " tavallinen" lapsi, tajuaa ja tuntee samoin kuten kuka tahansa muu, useammilla on vain puheentuoton kanssa ongelmia, ei siis välttämättä puheen ymmärtämisen kanssa.



Itseäni suorastaan suututtaa, että jotkut luulevat ko. diagnoosin saaneita lapsia tyhmiksi tai häiriintyneiksi, tai what ever.

Oman poikani kokemuksella ainakin voin sanoa, että monikaan ei edes huomaa pojalla olevan mitään " poikkeuksellista" , käyttäytyy ja on kuten kuka muu tahansa ikäisensä lapsi.



Mitä tulee taitoihin, niin lapsethan ovat hyvinkin erilaisia, omine vahvuuksineen kuten heikkouksineenkin, ja sama varmasti pätee näissä " erityislapsissakin" .

Meidän poikamme on 3 v 7 kk, tuntee kaikki kirjaimet ja numerot, osaa luetella numeroita ties kuinka pitkälle, tavaa sanoja, ja muisti on mitä terävin.

Ja mitä puheen ymmärtämiseen tulee, niin ymmärtää kyllä täysin puhetta.

Mitä tulee sosiaalisiin taitoihin; osaa ottaa muutkin huomioon, leikkii nätisti eri ikäisten kanssa, on hellä ja herttainen :)



Pahalta tuntuu, että ko. diagnoosin saaneet lapset pitäisi " eristää" muista lapsista, tai että heitä pidettäisiin jotenkin " ryhmän pahoina" tms.



Mitä tulee tuohon diagnoosin paljastamiseen tai siitä tiedottamiseen muille vanhemmille, voisin kommentoida, että...

ei vielä kokemusta päivähoitoasioista, sillä poikamme on ollut kotihoidossa (2 v veljensä kanssa), mutta voisin kuvitella, etten ihan välttämättä haluaisi, että kaikkien tarvitsisi tietää mikä diagnoosi pojallamme on, sikäli juuri, että " leimataan" erilaiseksi/pahaksi/oudoksi tms.

En salaile tai häpeile asiaa millään tapaa, mutta epäilen, ettei ole järin tarpeellista toisten tietää poikamme diagnoosista.



Ihmisillä tuntuu olevan kummia ennakkoluuloja erinäisiä asioita kohtaan, joten toivoisinkin vilpittömästi, että tutustuisitte ko. lapsiin vanhempineen, saattaisi poistaa montakin " mörköä" kaapista ;)

Ja tietämättä asioista päivitellään ja väitetään vaikka mitä. Tähän olen törmännyt valitettavan usein, ja toivoisinkin, että ihmiset ottaisivat enemmän tietoa asioista, ennenkuin tulevat " fiksuja" kommenttejaan heittämään ;)



Ja aivan yhtälailla voisin tuon " terveen" pikkuveljen laittaa integroituun ryhmään, en pidä lainkaan pahana sitä, että jo lapsesta pitäen tottuisi ja oppisi suvaitsevaisuuteen.



t: erään erityislapsen, erityisen ihanan semmoisen :) äiti

ei tuollaisessa tapauksessa tarvitsekaan kaikille kailottaa diagnoosia, mutta esim käytöshäiriöisen tai autistisen lapsen kohdalla, jolloin käytös selvästi näkyy ulospäin, monia helpottaa tietää että lapsi ei vaan ole huonosti kasvatettu tms.



Minä en kyllä edes ole ajatellut että dysfasiasta " kärsivät" (ei kai siitä järin kauheasti kärsi!) olisivat jotenkin kauhean erityislapsia, siis siinä mielessä kun noissa integraatiotarhan määritelmissä.



Itse ei päähäni mahdu miksei erityislapsia voi kohdella ihan kuin kaikkia muitakin. Ihmiset tuntuu olevan todella suvaitsemattomia, tai sitten se on tietämättömyyttä. Mutta tämän tietämättömyyden poistamiseksikin musta olisi hyvä että asiasta tarhassa puhuttaisiin ja muitakin vanhenpia valaistaisiin kunkin erityispiirteistä. Tuntuu aivan karsealta että monia, joiden lapsilla on jokin päällepäin näkyvä vamma on käsketty poistumaan esim leikkipaikalta kun muut lapset pelkää. taitaa olla ne vanhemmat jotka pelkää. (Siis jos kyseessä on vaikka lapsen nenämahaletku eli että lapsessa ja hänen käytöksessään ei ole mitään pelättävää.)