Onko kenenkään vanhemmilla (tai muilla läheisillä) semmoista hamstraajan taloa/asuntoa? Aivan täynnä kaikkea rojua?
Eräällä lähisukulaisella (miehen puolelta) on ja joudumme lähivuosina tyhjentämään sen. Aina, kun käymme kylässä ko. talossa, katselen kaaosta ja tavarakasoja, röykkiöitä, pinoja, jne. kauhunsekaisin tuntein... Tietäen, että jonain päivänä tämä kaatopaikka tulee olemaan meidän selvitettävänä...
Onko kellään muulla vastaavaa tilannetta taikka jo selvitettyä hoardrer-taloa? Miten sen teit?
Kommentit (3)
Mulla ei , mutta miehen vanhemmilla iso omakotitalo, joka aikanaan tulee meille tyhjennettäväksi. Saa mieheni tehdä sen veljensä kanssa. Itse en siihen erinäisistä syistä ryhdy.
Minun äidilläni on rintamamiestalo ja kaksi kesämökkiä täynnä roinaa. Äiti on vielä h-tin itsepäinen eikä luopuisi yhtään mistään. Mitä risaisempi ja likaisempi joku tavara on, sitä tärkeämpi se on. Esimerkiksi reikäisen villapaidan voi kuulemma purkaa ja langoista voi neuloa uuden paidan... Ihmisiä äiti ei osaa rakastaa, vain tavaroita.
Minulla on onneksi veljeni liittolaisena ja juuri raivasimme mökiltä esim. parikymmentä vuotta sängyn alla olleita reikäisiä räsymattoja. Veljeni polttaa ne, kun äidin silmä välttää. "Onneksi" äidin muisti alkaa olla jo niin huono, ettei hän osaa mattojaan enää kaivata.
On lähipiirissä. Tosi harmillista, kun ei voi oikein lasten kanssa kauaa viihtyä (lattialla konttavien kanssa ei voi mennä edes sisälle) ja tätähän ei toki itse hamstraaja ymmärrä. Kun talo aikanaan pitää raivata tavarasta ja siivota, niin on hyvä ottaa käyttöön hengityssuojat, käsineet ja kloriittisuihkepullopurkki. Ikinä ei tiedä mitä niiden tavaroiden alta löytyy nimittäin.