Työssäkäyvän yksinhuoltajat tukiviidakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tämän lapsen isä olisi? Tuo raha ei kuulosta kovin isolta totaali-yh:lle ja teini-iässä menot moninkertaistuvat, tulee lukio ym. Toki saat ansiosidonnaista äitiysrahaa, tod.näk. asumistukea, lapsilisän yh-korotuksella ja elatustuen (ilmeisesti KELA:lta) mutta esim. kotihoidontuki on niin pieni että sillä saakin kitkutella, harva parisuhteessakaan elävä voi olla kotona vaikka kumppani kävisi töissä. Lisäksi, jos tukiverkkosi on olematon, pärjäätkö siinäkin tapauksessa että lapsi ei ole terve?

Kun lapset on teini-iässä niin ap on varmaan töissä. Saattaapa olla jopa av(i)oliitossa mutta siitä huolimatta tuet on aivan riittäviä kun ottaa huomioon että yksinhuoltajana ei tarvitse elättää puolisoa, ainoastaan itsensä ja lapsen/lapset. Toki riippuu minkälaiseen elintasoon on tottunut ja kuinka paljon siitä kykenee joustamaan mutta olen elänyt työssäkäyvänä pariskuntanakin tiukemmalla rahalla kuin nyt yksinhuoltajana hoitovapaalla.

Yksinhuoltajuuteen noin muuten liittyy tietysti sellaisia asioita että pitää aika tarkkaan pohtia haluaako siihen nyt ihan ehdoin tahdoin lähteä. Omia lapsiani en kadu mutta en tosiaan kyllä valitsisi totaaliyksinhuoltajuutta, vaikka ymmärrän kyllä lapsenkaipuunkin.

tuo PALKKA  ei kuulosta niin isolta että sillä kovin paljon mahdollistaisi lapselle teini-iässä. Työssäkäyvän yh:n leipä on sen verran nafti. Jos ei ole oikeutettu toimeentulotukeen, ei saa tukea myöskään lääkemenoihin, sähkölaskuun ym ja pelkkä lukio tulee maksamaan jo nelinumeroisia summia. Kun kirjat siirtyvät nettiin, niitä ei voi edes kierrättää. Kotihoidontuella saanee monenlaista tukea ja menot lapsesta ovat pienet mutta lähtökohtaisesti voisi ajatella että lapsia ei kannata tehdä tilanteeseen jossa ei voi mahdollistaa lapselle esim. harrastuksia, koulutusta yms. eikä se ap:n työpaikkakaan ole varma. Vastatkaa nyt joku parisuhteessa elävä /oleva kuinka hyvin pärjää vaikka toinen kävisi töissä. Lisääntyminen ei ole mikään "perusoikeus" vaan järjellä ajateltava asia. Onko siihen lapseen varaa. Ja miksi joku ehdoin tahdoin haluaa totaaliyksinhuoltajaksi. Oliko tässä edes isää olemassa vai onko tarkoitus hankkiutua raskaaksi kenelle tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä tämän lapsen isä olisi? Tuo raha ei kuulosta kovin isolta totaali-yh:lle ja teini-iässä menot moninkertaistuvat, tulee lukio ym. Toki saat ansiosidonnaista äitiysrahaa, tod.näk. asumistukea, lapsilisän yh-korotuksella ja elatustuen (ilmeisesti KELA:lta) mutta esim. kotihoidontuki on niin pieni että sillä saakin kitkutella, harva parisuhteessakaan elävä voi olla kotona vaikka kumppani kävisi töissä. Lisäksi, jos tukiverkkosi on olematon, pärjäätkö siinäkin tapauksessa että lapsi ei ole terve?

Mä en ole tässä ketjussa avautumassa mun elämäntilanteestani tai tukiverkoista. Kiitos kysymästä. Enköhän mä pärjää. Ei sillä tavalla voi ajatella, että entä jos lapsi ei ole terve. Ei tänne syntyis yhtään lasta jos miettis noin. Tukiverkot ja muut voi aina hajota, lapsen isä voi vaikka jäädä auton alle ja mä voin saada syövän. Meteori voi tippua päähän. Hyvänen aika, lapsi voi joutua onnettomuuteen. Oon aika sitkeä ja neuvokas eukko, tottunut pärjäämään vähällä. Elämä on. Tulin kysymään sitä, onko realistista että pärjää sen 3v kotona kersan kanssa taloudellisesti ( ajattelin hommata vaunut, vaatteet ym käytettynä koska en ymmärrä miksi pitäis hienostella tavaroilla joita lapsi ei aikuisena muista eikä ne lisää tai vähennä uusina hyvinvointia ) ja että onkohan se ihan sallittua, vai katkeaako tuet niin pahasti 9kk jälkeen, että joutuu laittamaan 1v ikäisen hoitoon ja mennä töihin. Jos ei joudu, niin mulla ei oo mitään hätää. Sen verran voin avata, että oon jo kolmekymppinen ja elämän raakuudet sekä realismi kohtuu hyvin hallussa vaikka tästä asiasta onkin huonommin kokemusta ( siis tukien hakemisesta, lastenhoidosta on kokemusta ).

eiköhän KELA ole oikea osoite kysyä tukiasioista. Mielestäni tukiverkot ja elämäntilanne on aika oleellisia asioita ennen kuin edes miettii lapsen hankkimista, ei se lapsi ole mikään tuote joka tehdään kun halutaan. Lastenhoidosta sinulla voi olla kokemusta mutta täyspäivävanhemmuus (ja vielä totaaliyksinhuoltajana) on jotain ihan muuta. Eikö kannattaisi ensin tutustua ihmiseen jonka kanssa perustaa perhe? Harva niitä kamppeita uutena ostelee mutta rahaa palaa silti, jo vaippoihin. Elämän raakuudet ja realismi - no joo. En kommentoi. "Kersan kanssa"? Onko tässä nyt vaan tarkoitus saada muutama vuosi yhteiskunnan maksamaa poissaoloa töistä? Totta, aina voi sattua mitä vaan mutta pitäisikin miettiä pärjääkö sitten jos lapsi ei olekaan terve, tai jos itselle sattuu jotakin. Mihin se lapsi joutuu jos sinulle sattuu jotakin? Tässä näköjään mietitään lapsen hankkimista vaan siitä näkökulmasta kuinka kauan yhteiskunta maksaa.