Lue keskustelun säännöt.
Erilaiset elämänarvot parisuhteessa, kuinka toimii?
23.07.2016 |
Elämänarvo ei ehkä ole paras sana, mutta en nyt saa mieleeni sitä sanaa, jota haen.
Mietin siis sitä, kuinka parisuhde ja perhe-elämä toimii, jos vanhemmat kuuluvat esim. eri kirkkokuntaan tai vallan eri uskontoon, tai toinen on ateisti ja toinen uskovainen, toinen vegaani ja toinen lihansyöjä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on? Miten teette ratkaisun esim. siitä, kumman vanhemman arvojen tai tapojen tai oppien mukaan esim. lapset kasvatetaan?
Meillä on sellainen tilanne, että mies on tekemässä isoa siirtoa, joka vaikuttaisi varmasti parisuhteeseen ja lasten kasvatukseenkin. Hän on liittymässä eri kirkkokuntaan, kristinuskon piirissä kuitenkin. Minua hieman mietityttää, mitä on luvassa, mutta toisaalta juuri elämänarvot ovat sellaisia, jotka ovat niin henkilökohtaisia, ettei niihin toinen voi oikein puuttua.
Kommentit (4)
Lapsi päättää. Ei ole haittaa kuulla erilaisista näkemyksistä turvallisissa olosuhteissa. Olemme sopineet, että mies saa halutessaan puhua uskonnosta ja uskostaan. Ja minä saan kertoa etten usko. Puhumme kunnioittavasti toistemme näkemyksistä kotona, vaikka lapsi on vielä melko pieni. Tai no hyvin harvoin näistä tulee loppujen lopuksi arjessa puhuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompaa on, mikäli arvot kohtaavat. Yhteiset arvot ovat parhaimmillaan vankka ja hyvä pohja suhteelle, rakkauden, rehellisyyden ja luottamuksen lisäksi.
Itse en ottaisi liian eriävät arvot omaavaa kumppania. En jaksaisi niitä ristiriitoja, jotka ovat väkisinkin edessä... Esimerkiksi lastenkasvatuksellit asiat saattavat aiheuttaa pahojakin erimielisyyksiä. Toisen mielestä voi olla oikein antaa lapselle luunappi lapsen toimiessa väärin ja toisen mielestä kaikki ruumiillinen kurittaminen on väkivaltaista ja väärin. Kamalinta olisi joutua vääntämään lapsiin liittyvistä asioista.
Mikäli miehesi on liittymässä helluntaiseurakuntaan tai vapaa kirkkoon voit olla varma että ongelmia on edessä! Nämä lahkot ohjaavat ihmisiä vahvalla kädellä. Tulet ennemmin tai myöhemmin huomaamaan kuinka mies alkaa toteuttaa mielivaltaisuutta uskonsa mukaisena "perheen päänä". Eniten tästä ahdasmielisyudestä tulevat kärsimään lapset. Sen jälkeen sinä.
Vierailija kirjoitti:
Helpompaa on, mikäli arvot kohtaavat. Yhteiset arvot ovat parhaimmillaan vankka ja hyvä pohja suhteelle, rakkauden, rehellisyyden ja luottamuksen lisäksi.
Näin minäkin olen aina ajatellut, ja niin tilanne olikin silloin vuosia sitten, kun yhteen mentiin. En oikein tiedä, mitä on luvassa. Voihan olla, että kaikki menee ihan hyvin, eikä niitä tilanteita tule, joissa arvot kolisisivat.
ap
Antakaa lapsen itse päättää mihin haluaa uskoa. Jos esim lapsi haluaa rippikouluun niin menkööt. Neutraalin kasvatuksen puolesta.
Erilaisissa elämänarvoissa ei ole ongelmaa jos ne ei hierrä parisuhdetta tai muuta elämää. Minulle uskon asiat on kyllä aika merkittäviä parisuhteessa. Jos itse uskon tieteeseen niin vaikea elää ihmisen kanssa joka uskoo johonkin muuhun voimaan.