Lue keskustelun säännöt.
Ystävän käytös raivostuttaa
23.07.2016 |
Joka kerta kun näemme, tämä puhuu vain itsestään. Hänen elämänsä pyörii lähestulkoon kokonaan töiden ympärillä, joista puhuu tai valittaa koko ajan. Myös sinkkuus tuntuu painavan häntä. Aina kun ehdotan jotain ratkaisuksi hänen "ongelmiin" ei mikään kelpaa. Olen niin väsynyt kuuntelemaan ainaista narinaa. Koskaan ystävä ei kysy mitä minulle kuuluu tai kuinka jaksan pienen lapseni kanssa...
Hermo menee, mutta en viitsi välejäkään katkaista.
Kommentit (9)
Katkaise välit ja sano hänelle, että hankkii jonkun joka jaksaa kuunnella. Ja ajattelit itse tehdä samoin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutko tajuamattasi itse koko ajan lapsestasi? En syytä tai tarkoita pahalla vaan kysyn ihan mielenkiinnosta sillä ystävälleni käi näin saatuaan lapsen. Kun ainoa aihe oli vauvan kakan väri, niin siinä käänsi väkisin keskustelun itseensä.
Niin haluatko avata miksi et halua katkaista välejä? Saatko "ystävyydestä" kuitenkin jotain..?
Minä-minä tyypit on rasittavia..varsinkin silloin jos itse esittää kysymyksiä ja toinen harvoin kysyy mitään. Varsinkaan "mitä kuuluu" ei kuule koskaan..tulee sellainen olo et onko itse niin tylsä tyyppi ettei toista kiinnosta ja näkeekö itsensä huippu-mielenkiintoisena..Älä anna kaverisi jauhaa vaan itsestään. Ala kertoo omia juttuja siihen päälle, tää toimii monesti ja toinen lopettaa jauhamisen siihen. Tai älä vastaa ja näytä tylsistyneeltä, ala räplään vaikka kännykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin haluatko avata miksi et halua katkaista välejä? Saatko "ystävyydestä" kuitenkin jotain..?
Hänellä ei lisäkseni ole kuin muutama ystävä. Omatuntoni ei kai kestä hylätä häntä...
Vierailija kirjoitti:
Puhutko tajuamattasi itse koko ajan lapsestasi? En syytä tai tarkoita pahalla vaan kysyn ihan mielenkiinnosta sillä ystävälleni käi näin saatuaan lapsen. Kun ainoa aihe oli vauvan kakan väri, niin siinä käänsi väkisin keskustelun itseensä.
En ole ap, mutta ollut samassa tilanteessa. En todellakaan puhunut lapsesta, siis mitään. Välit laitoin jäähylle kun tajusin, ettei kaveri tiedä elämästäni enää yhtään mitään eikä häntä kiinnostakaan tietää. Käyttäytyi niin että tuli olo, että hän yrittää unohtaa että mitään lasta edes olisikaan. Pöpötti tauotta omia asioitaan. Ainoat vauvaa koskevat kommentit taisivat syntymän jälkeisten onnittelujen jälkeen olla "hyi kamala, kuolaa valuu" (vauva oli minun sylissäni, ei häntä lähellä, ei sotkeutumisesta vaaraa hälle) ja joku ylenkatsova tuhahdus "kai se nyt herranjumala voi isälleen jäädä" kun mietin, voisinko lähteä kanssaan leffaan (vauva ei oikein syönyt pullosta eikä meinannut oppia yrityksistä huolimatta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänellä ei lisäkseni ole kuin muutama ystävä. Omatuntoni ei kai kestä hylätä häntä...[/quote]
Ehkä voisittekin nähdä jonkin tekemisen merkeissä, jolloin puhuminen liittyisi siihen eikä häneen? Itse saattaisin myös ystävällisesti kertoa, että toivon vastavuoroisuutta kuulumisten vaihtoon.
Tuollaiset tyypit ovat raskaita, parempi vain vähentää tapaamisia tai sanot suoraan mitä mieltä olet.