Lapsellista ehkä, mutta ärsyttää

Kaikilla ystävilläni on jo lapsia, yksi ja osalla jo kaksikin. Minä se vaan lapsettomana edelleen olen, kun emme vaan uskalla kai miehen kanssa tehdä päätöstä asiasta.

No, ystävilleni minua ei kauheasti ole enää olemassa tai olen silloin kun heitä huvittaa. Ja kyllä, tykkään heidän lapsistaan ja leikin niiden kanssa aina kun nähdään ja kyselen ystävieni ja heidän lastensa kuulumisia. Omia kuulumisiani kysytään ehkä vain sellaisella retorisella kysymyksellä. Koska eihän minulle mitään kuulu kun ei lastakaan ole.

Voinkohan vaan jättää itse yhteydenpidon, vai kärsinkö siitä enemmän itse.?

Jos joskus tulen raskaaksi, niin jonkinlaisena "kostohaaveena" minulla on se, etten kerro itse raskaudestani ennenkuin sen ehkä itse huomaavat, jos itse ehdottavat sitä tapaamista.