Vihaan elämääni

Niin minäkin omaani :(

Sitä tuntuu olevan liikkeellä, tänään on ollut itselläni sellainen päivä että olisi tehnyt mieli vaikka hypätä sillalta alas, en sitä kuitenkaan aio tietenkään tehdä. Kaikki tuntuu ihan paskalta, mikään ei kiinnosta ja vain negatiiviset asiat pyörivät mielessä.

Joo. Elämä on yli puolessa välissä, eikä tästä sitä tullut, mitä odotin. Enkä edes odottanut kovin paljon. Usein pännii raskaasti se, että olen sairastunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Nuorena olisin varmaan pitänyt koko sairautta huuhaajuttuna. Pakko se vain on omien kokemusten perusteella uskoa, kun kovasta yrittämisestä huolimatta hommat luisuu kerran toisensa jälkeen päin helvettiä ja sitten seuraa lamaantumisen jakso, jonka kestäessä ei todellakaan oteta itseä niskasta kiinni. No, sen tiedän, että mielialaongelmien hoitaminen perseelle potkimalla on tuottanut tulossa, kun potkittava prässää nyrkillä potkijan nenän niskan puolelle...

Mutta hetkinen: minulla hyvä vaimo. Kauniskin. Hän ilmi selvästi arvostaa hyviä puoliani ja sitä, että kaikesta huolimatta yritän hoitaa asioitani. Rahaa minulla ei juuri ole, mutta on minulla jonkinlainen ajokuntoinen, vanha prätkä harrasteenani. Siitä on oikeasti iloa. Minulla on kristillinen uskoni. En ole mikään kaduilla ja ovilla jeesusteleva kiusankappale, vaan uskoni on pikemminkin elämän perusfilosofia. En ole ihan jokaisen uuden aatteen ja ilmiön vietävissä. Kehtaan väittää itseäni realistiksi arkiasioissa, olematta kuitenkaan kyynikko tai nihilisti.

Välillä vihaan elämääni, ja jotenkin asia on mennyt nurinkurisesti. En ole yrittänyt selittää pois vihaamistani. Olen todennut, että paskaa on, kun moni tavoite jäi saavuttamatta ja monesta on joutunut luopumaan. Ei ole omistusasuntoa, ei kivoja lapsia ja iloista hälinää ympärillä, ei ulkomaanmatkoja kovin usein (okei, prätkän vuotuiset kulut kattaisivat ulkomaanmatkan, mutta kyse on valinnasta)... Olkoon sit niiltä osin paskaa, minkä minä sille voin. Monet asiat, jotka ennen ovat olleet minusta kiehtovia ja hauskoja, ovat sairauden myötä muuttuneet tylsiksi, mutta otetaan edes vähän sitä iloa sieltä, mistä sitä tuntuu vielä irtoavan.