Onko kukaan tavannut puolisoaan sattumalta? Onko sinkun pakko olla aktiivinen puolison etsinnässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin en osaa olla ajattelematta että voimakas aktiivisuus deittailussa johtaa jotenkin tekemällä tehtyyn suhteeseen. Onko aivan naiivia ajatella että kohtaan sattumalta hänet joka on tarkoituskin kohdata?

Aina jompikumpi sen aloitteen joutuu tarkoituksella tekemään. Ei se suhde ole yhtään enempää tekemällä tehty oli sitten aloitteen tekijä mies tai nainen.

Tätähän aloittaja ei tainnut kysyä...

Me tapasimme yhteisten kavereiden kautta. Tarjosin pojalle kyydin kotiin bileistä, kun olin autolla. Siitä se sitten pikkuhiljaa lähti. Yhdessä ollaan kahdeksatta vuotta.

N27

Jos elää aktiivista elämää niin kyllä se vahingossa tapaaminenkin on mahdollista. Se vaatii kuitenkin sen, että liikkuu ihmisten ilmoilla ja uskaltaa tehdä tuttavuutta tuntemattomienkin kanssa. Kyllä kai nykyään monet tapaa baarissa, harrastuksissa tai kavereiden kautta tindereistä huolimatta. Oman mieheni tapasin aikoinaan baarijonossa ja ihan sattumalta alettiin juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi olla aktiivinen sitten kun tapaa jonkun. Tarkoitin aktiivisuutta siinä etsintävaiheessa eli että treffipalstailee tai lähtee baariin miehen toivossa. Olen esim. varovasti selaillut s24 treffejä. Siellä on oikein kivannäköisiä miehiä. Mutta en pysty kuvittelemaan että ottaisin yhteyttä että no niin nyt treffaillaan. Se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tajuaako kukaan?

Ajattelen että sem "pitäisi" mennä niin että sattumalta tapaan jonkun jonka yllättäen huomaan kiinnostavan enemmän ja on sähköä ilmassa.

Ap

Onko pakko ajatella, että netissä pitää heti hyökätä treffeille jos yhteyttä ottaa? Eikö tuo yhteydenotto voi olla vain sellainen Moi, jollaisia virtuaalielämässäkin jatkuvasti voi kaupassa, jonotaessa jne voi tulla? Jos kirjoittelee vähän oppii jotain toisesta. Itse asiassa jos netissä tutustuu johonkin ihmiseen systeemeissä joissa tehdään luonnearvioinnit, kirjoitetaan tekstiä itsestä jne., opit jo ennen sitä "moita" ihmisestä paljon enemmän kuin jossain baarissa vieruspöydän tyypistä. Sen kemian voi testata sitten kun luonteet ja kiinnostukset mätsää - baarissahan menee monesti juuri toisinpäin.

Tavattiin parikymppisinä sattumalta uuden vuoden pippaloissa. Minä menin sinne opiskelukaverini kutsumana, hän tuli tuli sinne oman opiskelukaverinsa kutsumana. Opiskelimme ihan eri aloja eri koulussa. Vieraita oli noin 20. Juhlissa tavattiin, ilta juteltiin, tavattiin uudelleen seuraavana päivänä, alettiin samantien seurustelemaan ja ollaan nyt oltu kohta 20v yhdessä.

Sepä se kun en mikään turhan liikkuvainen ihminen ole. :/ Täytynee yrittää vaikka taas lähteä harrastamaan ihmisten ilmoille kun yöelämä ei todellakaan kiinnosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voi olla aktiivinen sitten kun tapaa jonkun. Tarkoitin aktiivisuutta siinä etsintävaiheessa eli että treffipalstailee tai lähtee baariin miehen toivossa. Olen esim. varovasti selaillut s24 treffejä. Siellä on oikein kivannäköisiä miehiä. Mutta en pysty kuvittelemaan että ottaisin yhteyttä että no niin nyt treffaillaan. Se tuntuu jotenkin keinotekoiselta. Tajuaako kukaan?

Ajattelen että sem "pitäisi" mennä niin että sattumalta tapaan jonkun jonka yllättäen huomaan kiinnostavan enemmän ja on sähköä ilmassa.

Ap

Onko pakko ajatella, että netissä pitää heti hyökätä treffeille jos yhteyttä ottaa? Eikö tuo yhteydenotto voi olla vain sellainen Moi, jollaisia virtuaalielämässäkin jatkuvasti voi kaupassa, jonotaessa jne voi tulla? Jos kirjoittelee vähän oppii jotain toisesta. Itse asiassa jos netissä tutustuu johonkin ihmiseen systeemeissä joissa tehdään luonnearvioinnit, kirjoitetaan tekstiä itsestä jne., opit jo ennen sitä "moita" ihmisestä paljon enemmän kuin jossain baarissa vieruspöydän tyypistä. Sen kemian voi testata sitten kun luonteet ja kiinnostukset mätsää - baarissahan menee monesti juuri toisinpäin.

Tämä oli helpottavaa lukea. Näin olin ajatellutkin voitavan toimia. Mutta sitten monen miehen profiilissa toivottiin pikaista tapaamista ja ei haluttu kirjekavereita. Ja ymmärrän kyllä että jos pitkään kirjoitellaan niin tulee muodostaneeksi toisesta kuvan joka ei vastaakaan todellisuutta. Lisäksi olen niin ujo että pelkäisin paineiden kasvavan kovin suuriksi pitkän viestittelyvaiheen aikana.

Ap

Riippuu siitä mitä tarkoitat "sattumalla". Jos menee opiskelemaan, niin voi löytyä sattumalta mutta toisaalta se on ympäristö joka on täynnä paria etsiviä ihmisiä.

Tarkoitan sattumalla juuri sellaista arkipäivän kohtaamista. Työpaikkaruokalassa, kavereiden kautta, asutaan samassa talossa. Sellaista että vaan osutaan toistensa reiteille ja kiinnostutaan.

Ap

Opiskelijabileissä. Olin kokematon ja tukka täynnä. Randomilla tuli valittua joku muija jostain tyttöporukasta. Nyt oltu 20 vuotta naimisissa. Kävi hitonmoinen tsägä.

Ei kai sitä kumppania väkisinkään löydä. Vai meinaisitko, että ei pidä levätä, ennenkuin on jokainen kivi käännetty kaupungissa.

Ajattelen, asiat vain järjestyvät itsekseen, kun on oikea aika. Tietty jos ei anna mahdollisuutta, niin ei voi mitään tapahtua. Hassua, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen, että mikäs kiire tässä on. Lapsetkin on jo tehty.

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sattumalla juuri sellaista arkipäivän kohtaamista. Työpaikkaruokalassa, kavereiden kautta, asutaan samassa talossa. Sellaista että vaan osutaan toistensa reiteille ja kiinnostutaan.

Ap

Kyllä kai mutta sulla ja sillä pitää olla oikea mind set, eli olette haku päällä riippumatta siitä oletteko opiskelijabileissä vai taloyhtiön pyykkituvassa. Uinuvalla omakotitaloalueella se ei onnistu. Vaihtareita täynnä olevassa opiskelija-asuntolassa "kaikki" taas panee ristiin.

Olen ajatellut että aktiivisesti deittaillessa tulee ajan myötä se vaihe kun alkaa tuntua siltä että on pakko löytää joku ja päätyy puoliväkisin yhteen jonkun ihan sopivan kanssa. Voin kuvitella että ainakin itselleni kävisi näin.

Sen sijaan olen aktiivisesti sosiaalinen ja tapaan ihmisiä muissa kuin deittailumerkeissä. Silloin huomaan kun joku eroaa joukosta ja herättää minussa halun tutustua ja tapailla. Kun joku todella kiinnostaa, voin myös olla aloitteellinen ja näyttää kiinnostukseni.

N27

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitan sattumalla juuri sellaista arkipäivän kohtaamista. Työpaikkaruokalassa, kavereiden kautta, asutaan samassa talossa. Sellaista että vaan osutaan toistensa reiteille ja kiinnostutaan.

Ap

Pidä valmiina muutamaa puheenaihetta joissa saat paljastettua ohimennen olevasi sinkku ja joiden avulla juttu ei kuole kun toinen ei keksi heti jotain sanottavaa. Lähesty kiinnostuksenkohdetta ainakin pari kertaa ja odota sen jälkeen tulisiko hän seuraavalla kerralla itse istumaan luoksesi kun olet yksin nurkkapöydässä.

Sattumalta tietenkin. Aktiivisella etsinnällä löytyy vain niitä vääriä.

Tapasin mieheni sattumalta, kun odotin liikennevalojen vaihtumista ja huomasin vastapäätä tutun näköisen kaverin. Hän oli veljeni kavereita, ja olin tavannut vuosia sitten veljeni luona. Pysäytin hänet ja hän kysyi, mitä veljelleni kuuluu, ja mentiin sitten läheiseen kahvilaan juttelemaan. Seuraavana päivänä treffit ja yhdessä oltu nyt 20 vuotta ja saatu 2 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on vähän huono asenne naisilta tuo että "asioiden pitää vain tapahtua", jommankumman pitää uskaltaa tehdä aloite ja kysyä toisen numeroa, naiset usein livistää tästä asiasta sillä verukkeella että "asioiden pitää vain tapahtua" vaikka tosiasiassa mies pisti asiat tapahtumaan ja pisti itsensä likoon.

Luulin tuota melkein itseni kirjoittamaksi kunnes tarkastin päivämäärän.

sattumalta tapasimme opiskellessa. Yhdessä 16 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Ei kai sitä kumppania väkisinkään löydä. Vai meinaisitko, että ei pidä levätä, ennenkuin on jokainen kivi käännetty kaupungissa.

Ajattelen, asiat vain järjestyvät itsekseen, kun on oikea aika. Tietty jos ei anna mahdollisuutta, niin ei voi mitään tapahtua. Hassua, mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän ajattelen, että mikäs kiire tässä on. Lapsetkin on jo tehty.

Asiat eivät vain järjesty itsekseen. Ajattele jos samaa logiikkaa sovellettaisiin vaikka siivoamiseen tai töissäkäyntiin.

Ja nuorena, nättinä ja lapsettomana tuo sattumalta kohtaaminen onkin helppoa ja luontevaa. Nyt puhun enemmän 30+ porukasta joilla jo mahd. jälkikasvuakin.

Ap