Ei tee mieli seksiä eikä parisuhdetta. Ihanaa !
Onko täällä muita samanhenkisiä? Olen seurustellut/ ollut naimisissa koko aikuisikäni, ja nyt huomaan ettei ole kiinnostusta suhteisiin, seksiin yms.ollenkaan. Silloin kun seksiä oli, sitä oli paljon ja hyvää, mutta nyt ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen helpottunut ja yksin on hyvä olla.
Kommentit (21)
Sanopa muuta. Tuntuu kuin laput olisivat pudonneet silmiltäni. Ihme itsepetosta koko parisuhdesopat. Ei kiitos mulle enää, kompromissien aika on ohi. :-D
Tiedän tunteen :D
t. selibaatissa vuodesta 2005
Muutaman vuoden..erosin silloin miesystävästäni hänen aloitteestaan ja totta kai surin asiaa pitkäänkin. Mutta nyt olen tyytyväinen näin. Seksuaalisuus on jäänyt jonnekin kokonaan, en esim. Masturboi koskaan, kun ei vaan tule mieleen koko asia. Olen päälle nelikymppinen, ei mummotautia ja kuulemma hyvän näköinen- eli kai sitä seuraakin saisi, mutta..kuten sanoin, yksin on hyvä olla, parempi kuin seurustellessa. Ap
Samaa mieltä. Ainut ongelma on ystävät jotka tuputtavat aina jotain äijää kun luulevat että se on ainut agenda mun elämässä. Ei todellakaan. Nautin omissa oloissani elämisestä pitkän avioliiton jälkeen. Sellaista ihmistä ei ole syntynytkään joka saisi mieleni muuttumaan!
Nyt vain ihmettelen miksi ihmeessä en lähtenyt aiemmin?
Romanttinen rakkaus on psykologinen adaptaatio, jonka tarkoitus on varmistaa parisuhde ja jälkeläisten selviäminen. Omat lapset ovat jo niin isoja, että parisuhdetta ei tarvi mihinkään. Mikä ihana vapaus!
Vierailija kirjoitti:
Sanopa muuta. Tuntuu kuin laput olisivat pudonneet silmiltäni. Ihme itsepetosta koko parisuhdesopat. Ei kiitos mulle enää, kompromissien aika on ohi. :-D
Veit sanat suustani, juuri näin! Ap
On! Muutin 45:sena ensimmäisen kerran naisen kanssa saman katon alle, no sehän oli ihan mahdotonta!! Noin vuoden jaksoin ja sitten läksin, enkä ole katunut!! Yksin saan mennä ja tulla!!
M50
Miten tuohon pääsee? Itselläni on edelleen ongelmana seksin puute, vaikka parisuhdetta en ole halunnut vuosikausiin.
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus on psykologinen adaptaatio, jonka tarkoitus on varmistaa parisuhde ja jälkeläisten selviäminen. Omat lapset ovat jo niin isoja, että parisuhdetta ei tarvi mihinkään. Mikä ihana vapaus!
Minunkin lapseni ovat lähes aikuisia. Vapaus olla miten haluaa, minkänäköisenä haluaa jne.jne.on parasta! Ja selibaatti vaikka loppuiäksi sopii hyvin 😊. Ap
Parisuhde lyhentää naisen elämää, mutta pidentää miehen. Siitä voi tehdä johtopäätökset.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon pääsee? Itselläni on edelleen ongelmana seksin puute, vaikka parisuhdetta en ole halunnut vuosikausiin.
Jaa-a, en osaa tuohon vastata..aiemmin minäkin olin hyvin seksuaalinen, mutta siihen liittyi aina tunne. Yhden illan juttuja en ole harrastanut, enkä aiokaan. Olisiko sinulle helpotusta seksileluista tms. ? Onhan sekin kurjaa kannaltasi jos haluja on muttei toteudu. Ap
Mä oon onnellinen sinkkuna mut en pystyis elämään jollei mulla olis omia lapsia. Paljon parempi elämä olis ollut jos olisin saanut lapseni keinohedelmöityksellä ja mä oon ihan varma että niin olis moni muukin äiti. Se että sä pakotat ittes johonkin sellaseen mihin et halua tekee traumoja. Ei se muuta sitä vaikka kuinka joisit ittes tiedottomaan tilaan koska siitä aina muistaa jotain.
Täällä myös yksi joka nauttii yksinelämästä. Marttojen ohjetta noudattaen hoidan seksuaaliset tarpeeni, joita aina joskus pilkahtaa. Parempaa se on kuin miehen kanssa. En tainnut suhteessa koskaan saada ongasmia, muuten kuin itse auttaen. En tiedä olivatko kumppanit itsekkäitä vai liekö vika minussa, samapa tuo.
Joskus tarvitsisin kumppania ulkomaanmatkalle, mutta toisaalta taidan kuorsata, että en taida hyvää matkaseuraa olla. Yksin en uskalla lähteä, olen jo kuusikymmentä täyttänyt, kielitaitoni on huono.
Vientiä olisi, paljon minua nuoremmat miehet tekevät itseään tykö, joskun aikaisemmin poiminkin muutaman, mutta siihenkin innostus on loppunut.
Jos tähän ketjuun ilmestyy heteronainen Pohjois-Pohjanmaalta, jota kiinnostaisi joskus tehdä etelänmatka tai kaupunkireissu nuorekkaan rock-henkisen, vaikka eipä tuollakaan niin suurta väliä, naisen kanssa, niin ilmianna itsesi. Tutustutaan ja katsotaan kestäisimmekö toisiamme viikon. 😊
Olen kieltämättä vähän kateellinen ystävälleni, joka pitkän parisuhteen jälkeen silminnähden nauttii sinkkuudestaan. Hän on pirteämpi, hoikistunut ja iloinen. Sanoi, että elämän mieskiintiö on täynnä ja vastedes keskittyy omaan hyvinvointiin. Itse olen myös ajatellut, että jos nykyinen suhteeni päättyy joskus, niin en varmasti aio enää seurustella.
Mä luulin et olen ainoa ketä ei parisuhde ja seksi kamalasti kiinnosta. Monet ei vaan ymmärrä et yksinki viihtyy paremmin kuin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon pääsee? Itselläni on edelleen ongelmana seksin puute, vaikka parisuhdetta en ole halunnut vuosikausiin.
Jaa-a, en osaa tuohon vastata..aiemmin minäkin olin hyvin seksuaalinen, mutta siihen liittyi aina tunne. Yhden illan juttuja en ole harrastanut, enkä aiokaan. Olisiko sinulle helpotusta seksileluista tms. ? Onhan sekin kurjaa kannaltasi jos haluja on muttei toteudu. Ap
Ei ne lelut oikein aja samaa asiaa, kaipaan kuitenkin sellaista molemminpuolista halua (en mitään muita tunteita kuitenkaan). Toisaalta nykyäänhän on näitä kaikenlaisia pervobileitä käsittääkseni, ehkä sellaisia vielä joskus järkätään normiseksistäkin tykkääville ja ongelmani on sitä myöten ratkaistu :D
Minä viihdyin eron jälkeen jaloilleni päästyä oikein hyvin. Mutta sitten tuli mies vastaan jonka kanssa sovimme äärettömän hyvin yhteen. Emme asu yhdessä arkena, mutta viikonloput ja lomat ovat ihania. Parhaimmillaan parisuhde tuo hyvän ystävän, molemminpuolista rakkautta ja huolehtimista, paljon iloa ja naurua. Toivottavasti näin jatkuukin.
Kauan tuota on kestänyt?