Siskontyttö hoidossa ja pelkää kuollakseen koiraamme
Siskoni tytär 7v on meillä tämän viikon hoidossa (tuli pari tuntia sitten, kun vanhemmat lähtivät matkalle) ja tämä on minulle täysin ok, oma vuotta nuorempi tyttöni saa leikkiseuraa ja siskontytär on mukava lapsi.
Nyt kuitenkin kävi ilmi, että hän pelkää 8v kultaistanoutajaamme aivan kuollakseen, itkee kun koira tulee lähelle jne. Tyttö on ollut meillä ennenkin hoidossa eikä ole koiraa ennen pelännyt. Koira on jo vanha ja verkkainen eikä ole koskaan tehnyt pahaa tytölle eikä kellekään muulle ja en tiedä mistä tytölle on tullut tämä pelko.
Mitä ihmettä teen? En saa yhteyttä tytön vanhempiin moneen tuntiin, kun ovat lentokoneessa. Olen yrittänyt lapsen kanssa tutustua koiraan, mutta hän vaan alkaa itkeä kun koira tulee iloisesti nuuhkimaan. Omakin lapseni on yrittänyt selittää ettei koirasta ole mitään vaaraa ja se on kiltti, mutta tyttö on aina kauhuissaan kun koira tulee lähelle. Oudointa tässä on, että tyttö on ollut koiramme kanssa ennenkin eikä mitään pelkoa ole ollut. Kysyin että onko jonkun muun koiran kanssa sattunut jotain, tyttö ei ainakaan myönnä. Miten ihmeessä pärjätään viikko täällä?
Kommentit (37)
Harmillista tuo on koiralle ja tytölle. kyllä minä haluaisin tiedon, jos lapseni olisi jatkuvassa paniikissa hoitopaikassa. Ja järjestäisin uuden hoitopaikan, tai nopeamman paluulipun kotiin. En voisi nauttia lomasta, jos tietäisin, että lapsella on hätä ja pelko. Enkä voisi vaatia koiralle yhdessä huoneessa olemista lapseni takia.
Toivottavasti saatte tilanteen hallintaan kaikille hyvällä tavalla.
Ap, varmaan sillä on paljon merkitystä miten suhtaudut lapsen pelkoon. Jos lapsi luottaa siihen, että paikalla on turvallisia aikuisia, jotka ymmärtävät ja auttavat, niin pelko laantuu varmaan vähitellen.
Tosin huolestuttavaa, että pelko on alkanut niin yhtäkkiä... Jotain on varmasti sattunut lapselle. Kysy lapselta ja juttele.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mahdollista pitää koiraa eri huoneessa tai vaikka ulkona ainakin suurimmaksi osaksi. Olkaa tytön lähellä, kun koira tekee tuttavuutta pelkäävään lapseen.
Tosi harmi, että tyttö pelkää ja vanhemmat ovat matkalla. Tässä liikuttuu itsekin.
Toivottavasti teillä on kaikinpuolin mukava viikko.
Tsemppiä :)
Muuten olen samaa mieltä kanssasi, mutta tuo "koira ulos" särähti korvaan. Kyseessä on koiran koti. Omat vanhat ukkoni olisivat loukkaantuneet ikihyviksi jos olisin ne pihalle lempannut vieraan ihmisen saapuessa kylään. Eri asia tietty jos koira viettää muutenkin paljon aikaa ulkona, mutta läheskään kaikki koirat eivät sielä yksin viihdy vaan haluavat olla laumansa parissa. Omilla ukoilla oli aina mahdollisuus olla ulkona esim. mökillä vaikka aamusta iltaan, mutta kun omat ihmiset siirtyivät sisälle, lampsivat ukot perässä.
Muuten lämpimästi suosittelen lapsen ehdoilla rauhallista tottuttamista ja tosiaan eri huoneet voivat olla hyvä vaihtoehto alkuun. Minäkin toivon, että kaikki menee hyvin kaikkien kannalta. 😊
Veikkaan minäkin, että tuo on enemmänkin vanhempien ikävää. Projisoituu nyt kaikkeen omasta kodista poikkeavaan "outoon", muiden muassa koiraan. Koeta kestää, lohduta ja keksi jotakin kivaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, varmaan sillä on paljon merkitystä miten suhtaudut lapsen pelkoon. Jos lapsi luottaa siihen, että paikalla on turvallisia aikuisia, jotka ymmärtävät ja auttavat, niin pelko laantuu varmaan vähitellen.
Juuri näin! Jos lapsi voi luottaa siihen, että aikuinen ymmärtää hänen pelkonsa eikä päästä yllättäen koiraa hänen kimppuunsa, laantuu pelko vähitellen (jos kerran kysymyksessä on oikeasti rauhallinen koira). Kaikista pahin pelon pahentaja on sellainen aikuinen, joka ei ymmärrä lapsen pelkoa ja vain selittää, että ei koirassa ole mitään pelkäämistä. Lapsi ei pysty luottamaan tällaiseen aikuiseen, vaan hän on koko ajan peloissaan ja varuillaan, koska koskaan ei voi olla varma siitä, että aikuinen antaa koiran tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän koira osaa temppuja, tehkää pieni sirkus. Ensin sinä esittelet jotain kivoja juttuja ja sitten lapset saavat pyytää koiralta temppuja ja antaa nameja. Se usein helpottaa, kun lapsi tajuaa, että koira totteli häntä.
Läheskään kaikki koulutetut koirat eivät suinkaan ota käskyjä vastaan keneltä vaan. Lapsi varsinkaan osaa yleensä pyytää/vaatia oikealla äänellä. Voi tulla päinvastoin paha mieli kaikille. Lapselle kun toinen ei tottele ja koiralle kun ei ymmärrä mitä vaaditaan. Toki jos kyseinen koira ottaa käskyt vastaan keneltä vaan, mikä ettei. Omia koulutettuja koiriani ei käskyttänyt kukaan muu kuin minä ja koirien isäntä.
Ei ap
Kiitoksia taas! Yritän suhtautua lapsen pelkoon mahdollisimman luonnollisesti, puhun rauhallisesti mutta en pakota tyttöä olemaan koiran kanssa tai tee siitä numeroa oman lapseni kanssa.
Tytön vanhemmat soittelevat kuitenkin jossain välissä, niin ihan rehellisesti kerron, jos silloin on vielä tämä ongelma. Itse haluaisin todellakin tietää, jos oma lapseni olisi samanlaisessa tilanteessa. Ap
Jos ap ja perhe osaavat hoitaa nyt homman hyvin, lapsi saattaa jopa päästä koirapelostaan viikon aikana ja parhaassa tapauksessa alkaa pitää koirista. Huonosti hoidettuna tilanne voi jättää jopa trauman lapselle ja ikuisen koirapelon/inhon. Kuten allekirjoittajalle on käynyt.
t. koiria pelkäävä aikuinen
No pidä se rakki erossa lapsesta!
Vierailija kirjoitti:
Voi koiraparka mikä viikko sille on tulossa :(
Perustelisitko? Miten koira tässä mitään häviää, vaikka onkin tuttu lapsi hoidossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän koira osaa temppuja, tehkää pieni sirkus. Ensin sinä esittelet jotain kivoja juttuja ja sitten lapset saavat pyytää koiralta temppuja ja antaa nameja. Se usein helpottaa, kun lapsi tajuaa, että koira totteli häntä.
Läheskään kaikki koulutetut koirat eivät suinkaan ota käskyjä vastaan keneltä vaan. Lapsi varsinkaan osaa yleensä pyytää/vaatia oikealla äänellä. Voi tulla päinvastoin paha mieli kaikille. Lapselle kun toinen ei tottele ja koiralle kun ei ymmärrä mitä vaaditaan. Toki jos kyseinen koira ottaa käskyt vastaan keneltä vaan, mikä ettei. Omia koulutettuja koiriani ei käskyttänyt kukaan muu kuin minä ja koirien isäntä.
Ei ap
Meillä ei kanssa koira tajua totella lasten kavereiden käskyjä. Lasten kaverit on siis tässä tapauksessa alakouluikäisiä tyttöjä, jotka käyttävät ihan liian pehmeää äänensävyä ja ovat muutenkin liian epävarmoja komennoissaan. Yleensä meidän koira sitten tekee vain jotain satunnaista, esim. kierimisen sijasta tarjoaa tassua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän koira osaa temppuja, tehkää pieni sirkus. Ensin sinä esittelet jotain kivoja juttuja ja sitten lapset saavat pyytää koiralta temppuja ja antaa nameja. Se usein helpottaa, kun lapsi tajuaa, että koira totteli häntä.
Läheskään kaikki koulutetut koirat eivät suinkaan ota käskyjä vastaan keneltä vaan. Lapsi varsinkaan osaa yleensä pyytää/vaatia oikealla äänellä. Voi tulla päinvastoin paha mieli kaikille. Lapselle kun toinen ei tottele ja koiralle kun ei ymmärrä mitä vaaditaan. Toki jos kyseinen koira ottaa käskyt vastaan keneltä vaan, mikä ettei. Omia koulutettuja koiriani ei käskyttänyt kukaan muu kuin minä ja koirien isäntä.
Ei ap
Naapurin nuori schäfer oli aikoinaan lähdössä omasta pihastaan karkuteille, olin viemässä roskia kun huomasin aikeet.
Menin takaisin kotiovelleni ja komensin sieltä koiraa nimellä tyyliin "Musti" kotiin. Koira katsoi minuun, huokaisi ja löntysti takaisin omaan kotiin 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidän koira osaa temppuja, tehkää pieni sirkus. Ensin sinä esittelet jotain kivoja juttuja ja sitten lapset saavat pyytää koiralta temppuja ja antaa nameja. Se usein helpottaa, kun lapsi tajuaa, että koira totteli häntä.
Läheskään kaikki koulutetut koirat eivät suinkaan ota käskyjä vastaan keneltä vaan. Lapsi varsinkaan osaa yleensä pyytää/vaatia oikealla äänellä. Voi tulla päinvastoin paha mieli kaikille. Lapselle kun toinen ei tottele ja koiralle kun ei ymmärrä mitä vaaditaan. Toki jos kyseinen koira ottaa käskyt vastaan keneltä vaan, mikä ettei. Omia koulutettuja koiriani ei käskyttänyt kukaan muu kuin minä ja koirien isäntä.
Ei ap
Meillä ei kanssa koira tajua totella lasten kavereiden käskyjä. Lasten kaverit on siis tässä tapauksessa alakouluikäisiä tyttöjä, jotka käyttävät ihan liian pehmeää äänensävyä ja ovat muutenkin liian epävarmoja komennoissaan. Yleensä meidän koira sitten tekee vain jotain satunnaista, esim. kierimisen sijasta tarjoaa tassua.
Mun koirat on koulutettu temppuhin (huom. nimenomaan temppuihin, ei tottelevaisuuteen) myös viittomin. Niitä lapsenkin on helppo tehdä ja on vietetty monen lapsen kanssa mukavia hetkiä, kun koira onkin pyörinyt tai kierinyt tai jotain muuta kivaa lapsen ohjauksessa. Tietysti se ei välttämättä mene ekalla putkeen, mutta sen mukavampaa onnistuminen on ollut.
Jos voisitte opettaa tytölle, miten koirat kertovat olostaan. Milloin ne on iloisia, milloin haluavat että ne jätetään rauhaan. Perus elekieltä.
Olin alle kouluikäisenä vanhempien mukana matonpesupaikalla. Siellä oli myös kultainennoutaja omistajansa kanssa. Omat vanhemmat sanoivat, ettei koiran lähelle saa mennä. Omistaja sanoi, ettei saa lähestyä koiraa, kun ei ole tottunut lapsiin. Olin vielä niin pieni, että koira näytti valtavalta.
Silti piti mennä yrittämään silittää koiraa. Koirahan innostui, kaatoi maahan ja nuoli kasvoista sekä mun nukkea. Tietysti säikähdin tilanteesta, mutta silti noinkin pienenä ymmärsin, ettei koira tahallaan kaatanut ja ettei se ollut vihainen, ja itse olisi pitänyt olla menemättä lähelle. Olin ehkä 4-5 vuotias.
Ei koirapelkoa, vaikken kyllä muista, että vanhemmat olisi mitenkään asiaa mulle selittäneet. Toruivat vaan kovasti.
Varmaan jotain ikävää sattunut. Älä ainakaan pakota tutustumaan koiraan.
Minua puri 8-vuotiaana koira käteen. Minua hävetti se ja en uskaltanut kertoa kenellekään, peittelin vain kättä. Koira puri aika pahasti ja monta vuotta pelkäsin koiria. Sitten jotenkin pelko lähti ja itsekseni opettelin olemaan koirien kanssa.
Tytöt tuntee epävarmuutta nyt aluksi ja se projisoituu kotiaan
Ota tytön tuntemukset vakavasti ja luo luottamusta. Samalla se luottamus kasvaa koiraa niin
Ehkä tässä kannattaa vähän haistella tilannetta ja kysyä vaikka lapselta itseltään, haluaako jutella vanhempien kanssa. Nyt kännyköiden aikana varmaan vanhemmat soittavat muutenkin lomalta.