Siskontyttö hoidossa ja pelkää kuollakseen koiraamme
Siskoni tytär 7v on meillä tämän viikon hoidossa (tuli pari tuntia sitten, kun vanhemmat lähtivät matkalle) ja tämä on minulle täysin ok, oma vuotta nuorempi tyttöni saa leikkiseuraa ja siskontytär on mukava lapsi.
Nyt kuitenkin kävi ilmi, että hän pelkää 8v kultaistanoutajaamme aivan kuollakseen, itkee kun koira tulee lähelle jne. Tyttö on ollut meillä ennenkin hoidossa eikä ole koiraa ennen pelännyt. Koira on jo vanha ja verkkainen eikä ole koskaan tehnyt pahaa tytölle eikä kellekään muulle ja en tiedä mistä tytölle on tullut tämä pelko.
Mitä ihmettä teen? En saa yhteyttä tytön vanhempiin moneen tuntiin, kun ovat lentokoneessa. Olen yrittänyt lapsen kanssa tutustua koiraan, mutta hän vaan alkaa itkeä kun koira tulee iloisesti nuuhkimaan. Omakin lapseni on yrittänyt selittää ettei koirasta ole mitään vaaraa ja se on kiltti, mutta tyttö on aina kauhuissaan kun koira tulee lähelle. Oudointa tässä on, että tyttö on ollut koiramme kanssa ennenkin eikä mitään pelkoa ole ollut. Kysyin että onko jonkun muun koiran kanssa sattunut jotain, tyttö ei ainakaan myönnä. Miten ihmeessä pärjätään viikko täällä?
Kommentit (37)
Pitäkää mahdollisuuksien mukaan eri tiloissa. Juttelet tytölle vielä. On voinut nähdä pelottavaa untakin koirista tms. Totuttelette vähitellen, esim oma lapsesi leikittää koiraa tytön katsellessa. Kyllä se siitä.
Laitat vanhemmille viestin asiasta ja pyydät hankkimaan toisen hoitopaikan, ellei he saa tytöstä irti, mikä on. Ei se ole koirallekkaan kiva, kun haistaa tytön pelon koko ajan.
Älä nyt siskosi lomaa pilaa ensimmäiseksi raportoimalla tuollaisesta.
Voi olla, että tyttö vain reagoi eroon vanhemmistaan. Anna tottua ihan itsekseen ilman mitään hötkyilyä. Ei hän nyt koko viikkoa jaksa kiljua, kun kukaan ei siihen mitään huomiota kiinnitä.
Huomionhauksi tuollaisen luokittelisin ilman muuta. Helpottaa, kun ei huomio mitenkään!
Ehkä ulkona olis helpompi tehdä tuttavuutta koiraan? Hihnalenkeille tyttö mukaan, siellä koira ei varmaan kiinnitä häneen huomiota, mutta tyttö näkee, ettei tässä nyt mitään huolta ole, kun koira ei haukkaile ohikulkijoitakaan.
Todennäköisesti taustalla on jokin tosi huono kokemus toisesta koirasta, kun kerran tyttö ei ole aikaisemmin pelännyt koiraanne. Toki kysymyksessä saattaa olla myös jonkun kaverin kertomus hänelle sattuneesta koirajutusta. Yksi lapsistani pelkäsi koiria hysteerisesti pitkän aikaa sen jälkeen, kun hänen olleessaan 2-vuotias tuntematon iso koira tuli aivan yllätten nuolaisemaan häntä kasvoihin.
Suosittelen vähittäistä siedätystä. Ensin tänään pidätte tytön ja koiran eri tiloissa niin, että tyttö voi olla varma siitä, että koira ei pääse hänen kanssaan samaan huoneeseen. Kun tyttö tottuu tähän, niin huomenna hän todennäköisesti jo sietää sen, että koira tulee vähän lähemmäksi mutta niin, että se on omistajalla hihnassa. Todennäköisesti parin päivän sisällä tilanne helpottaa, jos kunnioitatte tytön rajoja ja hän saa vähitellen luottamuksen takaisin. Tärkeää on kuitenkin se, että tyttö voi koko ajan luottaa teihin. Jos sanotte, että koira on nyt paikassa x eikä pääse tytön kanssa samaan huoneeseen, niin koiraa ei saa oikeasti yllättäen päästää samaan huoneeseen, vaan tyttöä pitää varoittaa etukäteen ja antaa hänelle mahdollisuus siirtyä halutessaan muualle. Jos luottamus menee, niin sitä ei ehdi viikon aikana millään palauttaa. Älkääkä lähtekö jollekin yhteiselle kävelyretkelle niin, että koira on vapaana. Koirapelkoiselle ei ole mitään sen pahempaa kuin vapaana juokseva koira, joka haukkuen syöksyy milloin mistäkin suunnasta.
Vierailija kirjoitti:
... Ei hän nyt koko viikkoa jaksa kiljua, kun kukaan ei siihen mitään huomiota kiinnitä.
Huomionhauksi tuollaisen luokittelisin ilman muuta. Helpottaa, kun ei huomio mitenkään!
Jos lapsi oikeasti pelkää koiraa, niin siinä ei todellakaan ole kysymys huomionhausta. Päinvastoin, koirapelkoista yleensä nolottaa se, että hänen pelkonsa herättää huomiota. Lapsen rajojen kunnioittaminen ja vähittäinen totuttaminen koiraan toimii tällaisessa tapauksessa oikeasti.
Onko teidän mahdollista pitää koiraa eri huoneessa tai vaikka ulkona ainakin suurimmaksi osaksi. Olkaa tytön lähellä, kun koira tekee tuttavuutta pelkäävään lapseen.
Tosi harmi, että tyttö pelkää ja vanhemmat ovat matkalla. Tässä liikuttuu itsekin.
Toivottavasti teillä on kaikinpuolin mukava viikko.
Tsemppiä :)
Kyllä se kohta siitä.Pidä koira nyt hetki poissa tytön läheltä.
Kiitos vinkeistä! Yritetään nyt pärjätä ainakin pari päivää, josko tyttö ei enää reagoisi niin vahvasti. Ollaan menossa koiralenkille pian ja otan molemmat tytöt mukaan, niin siskontyttö voi seurata koiraa sivusta. Toivottavasti pelko laantuu, jos ei niin en tiedä miten pärjätään loppuviikko. Onneksi asutaan kaksikerroksessa rivarissa, niin mies voi asentaa vaikka vanhan lapsiportin takaisin portaisiin ja tyttö voi nukkua yläkerrassa, koira alakerrassa. Se on toki viimeinen vaihtoehto. Ap
Lapsi koirankoppiin jos jatkaa vinkumista.
No mitä se vanhemmille soittelu auttaa? Eivät he voi auttaa ulkomailta asti asiassa. Ei ole hätätilanne.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt siskosi lomaa pilaa ensimmäiseksi raportoimalla tuollaisesta.
Voi olla, että tyttö vain reagoi eroon vanhemmistaan. Anna tottua ihan itsekseen ilman mitään hötkyilyä. Ei hän nyt koko viikkoa jaksa kiljua, kun kukaan ei siihen mitään huomiota kiinnitä.
Huomionhauksi tuollaisen luokittelisin ilman muuta. Helpottaa, kun ei huomio mitenkään!
No älä MISSÄÄN NIMESSÄ jätä huomiotta lapsen pelkoa. Idioottimainen ohje! Asetu toisen asemaan. Miltä itsestäsi tuntuisi, jos olisit viikon täysin muiden armoilla, et pääsisi mihinkään, paikassa jossa kokisit jatkuvaa pelkoa ja kukaan ei reagois?!
Jos teidän koira osaa temppuja, tehkää pieni sirkus. Ensin sinä esittelet jotain kivoja juttuja ja sitten lapset saavat pyytää koiralta temppuja ja antaa nameja. Se usein helpottaa, kun lapsi tajuaa, että koira totteli häntä.
Voi koiraparka mikä viikko sille on tulossa :(
Minä en pelkää suinkaan kaikkia koiria, mutta pelkään sellaisia, jotka minusta käyttäytyvät arvaamattomasti, haukkuvat kovasti ja hyppivät päälle. Kun kohtaan uuden koiran, niin minulle on tärkeää se, että saan tutustua koiraan rauhassa. Jos pääsen tarkkailemaan koiraa turvalliselta etäisyydeltä vähän pitemmän aikaa ja huomaan koiran olevan rauhallinen ja että se ei tule päälle, laantuu pelkoni aika nopeasti. Päällehyppivään koiraan en sen sijaan totu millään, vaan en enää mene toista kertaa tällaiseen kyläpaikkaan, jos en tiedä varmasti, että koira on toisissa tiloissa vierailuni ajan.
Kiitos taas!
Selvennyksenä vielä, koira ei todellakaan käyttäydy häiritsevästi. Se on aina ollut rauhallinen, ja ikä alkaa jo painaa. Se ei hypi vasten tai hauku, mutta hössöttää ja hätääntyy aina kun tyttö alkaa itkeä. Tämä toki saa tytön itkemään aina vaan enemmän. Ap
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo vaan ole ikävää vanhempia kohtaan, kun lähtivät pitkäksi aikaa. Tehkää jotain kivaa, niin eiköhän tyttö ala taas nauttimaan olostaan ja unohtuu ikävä ja koirapelkokin :)
Koirapelko unohtuu yhtä helposti kuin pyörällä ajamisen taito.
Vierailija kirjoitti:
No mitä se vanhemmille soittelu auttaa? Eivät he voi auttaa ulkomailta asti asiassa. Ei ole hätätilanne.
No voi se auttaa aika paljonkin, toki itsekkäät "mulla on oikeus ihanaan omaan aikaan"-vanhemmat ei sitä ehkä tajua. Kyllä mä haluaisin tietää lomallakin miten mun lapset voi ja haluaisin rohkaista mun peloissaan olevaa lasta vaikka kuusta. Miten joku vanhempi vois olla eri mieltä? Olisin pettynyt ja surullinen, jos saisin tietää viikon päästä, että lapsi on pelännyt tosi kovasti samalla ku itse vetää jotain mai thaita biitsillä.
Vierailija kirjoitti:
Voi koiraparka mikä viikko sille on tulossa :(
ja lapsiparka
ja ap-parka..
Eiköhän tuo vaan ole ikävää vanhempia kohtaan, kun lähtivät pitkäksi aikaa. Tehkää jotain kivaa, niin eiköhän tyttö ala taas nauttimaan olostaan ja unohtuu ikävä ja koirapelkokin :)