Koulutustaso ei määrittele ihmisen arvoa, mutta se ennustaa muita, esimerkiksi ystävyyden tai parisuhteen kannalta oleellisia ominaisuuksia
Kerroin toisessa ketjussa, miten ainakin minun on ollut vaikea ystävystyä ei-korkeakoulutettujen kanssa. Korkea koulutustaso on itsessään yhdentekevä juttu, mutta se korreloi todella vahvasti muiden, tärkeiden ominaisuuksien kuten arvojen, keskustelutaitojen, kommunikaatiotyylin, elämäntapojen, sosiaalisen piirin, maun, mielenkiinnonkohteiden jne. kanssa. Ja lisäksi tietty korreloi tarkempi koulutusala, minun tapauksssani humanistinen ala. Kaikki parhaat ystäväni ovat humanisteja, enkä usko tämän muuttuvan lähivuosikymmeninä.
Koulutustaso ei määrittele ihmisen arvoa, mutta se ennustaa muita, esimerkiksi ystävyyden tai parisuhteen kannalta oleellisia ominaisuuksia. Vaikka en lopettaisi trefailua naisen kanssa siksi, että saan tietää hänen olevan parturi-kampaaja, pidän aika epätodennäköisenä että minun etsimäni ominaisuudet löytyisivät vain ammattikoulun käyneestä naisesta. Muistatteko vielä deittipalstailmoitukset, joissa etsittiin "akateemista miestä"? Tämä oli se syy.
Kommentit (96)
Suomessa on ilmeisesti tabu sanoa, että koulutustaso ennustaa esimerkiksi ihmisen älykkyyttä.
Mä olen pelkkä amis, mutta ystäväpiiristä löytyy sellaisia, joilla ei ole koulutusta lainkaan kuin sitten maistereita ja amk:n käyneitä kai eniten.
Eiköhän tuo ole enemmän siitä asenteesta ja älystä kiinni kuin koulutuksesta.
Jaa... Minä luonnontieteen tohtorina taitaisin kammoksua humanistien seurapiirien kaltaista olemisen sietämätöntä tekoälyllisyyttä ja ylemmyyttä. Mieluummin kerään ystäväpiiriini älykkäitä, jalat maassa pitäviä ihmisiä joilla nuo arvot ovat inhimillisyydessä, lähimmissä, aidoissa ihmissuhteissa ja suvaitsevaisuudessa. Mikään ei ole rasittavampaa seuraa kuin itseään parempana pitävä, egoaan tiedollaan pönkittävä ihminen.
Yleensä myös esim. humanistit hengaa humanistien kanssa siksi, että oleilevat niin pitkään samassa tilassa. Ei yksinkertaisesti tarvitse ikinä tutustua muihin. Yliopistokaverisuhteet kestää usein koko elämän. Piirit sulkeutuu.
Älykkyydestä en lähde vetämään johtopäätöksiä, mutta toki usein saman tiedekunnan opiskelijat ovat varmemmin kiinnostuneita samoista asioista kuin sinä. Yhteiset kiinnostuksenkohteet ovat parisuhteessa ja ystävyydessä ainakin itselleni tärkeitä. Seurustelen amiksen kanssa, mutta hänkin tykkää vapaa-ajallaan lukea paljon.
Kyllä moni sukulainenkin helposti mulkaisee mua jos innostun yhtäkkiä kahvipöydässä keskustelun lomassa vetoamaan vaikka joihinkin tutkimuksiin. Ei kaikkia kiinnosta, eikä tarvitsekaan.
Opiskeluaikana suosittelen hylkäämään ennakkoluulot muiden tiedekuntien aloista ja oikeasti harrastamaan poikkitieteellisyyttä. Avartaa mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Minä luonnontieteen tohtorina taitaisin kammoksua humanistien seurapiirien kaltaista olemisen sietämätöntä tekoälyllisyyttä ja ylemmyyttä. Mieluummin kerään ystäväpiiriini älykkäitä, jalat maassa pitäviä ihmisiä joilla nuo arvot ovat inhimillisyydessä, lähimmissä, aidoissa ihmissuhteissa ja suvaitsevaisuudessa. Mikään ei ole rasittavampaa seuraa kuin itseään parempana pitävä, egoaan tiedollaan pönkittävä ihminen.
Harva tuntemani humanisti pönkittää egoaan yhtään millään. Mieluummin humanistit ovat juuri älykkäitä, nöyriä, vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka yrittävät omalla toiminnallaan edistää rakkautta ja myötätuntoa muuten aika kalsassa yhteiskunnassa. Aika moni heistä on autoton, vegaani ja tekee itse aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Turha haukkua muita ihmisiä, se on turhaa ja rasittavaa.
Mutta miksi se on muka tärkeää, että se ennustaa noita asioita?
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Minä luonnontieteen tohtorina taitaisin kammoksua humanistien seurapiirien kaltaista olemisen sietämätöntä tekoälyllisyyttä ja ylemmyyttä. Mieluummin kerään ystäväpiiriini älykkäitä, jalat maassa pitäviä ihmisiä joilla nuo arvot ovat inhimillisyydessä, lähimmissä, aidoissa ihmissuhteissa ja suvaitsevaisuudessa. Mikään ei ole rasittavampaa seuraa kuin itseään parempana pitävä, egoaan tiedollaan pönkittävä ihminen.
Onpa suvaitsevainen ja ennakkoluuloton mielipide. :-D
Mua ei ole koskaan kukaan karttanut, vaikka ei ole korkeakoulututkintoa tai maisterin papereita. Toisaalta suoriuduin lukiosta (jonne pääsi vain yli yhdeksän keskiarvolla) paremmin kuin yksikään siltä ajalta jääneistä ystävistäni, joten rahkeita jatkaa olisi kyllä ollut.
Vierailija kirjoitti:
Harva tuntemani humanisti pönkittää egoaan yhtään millään. Mieluummin humanistit ovat juuri älykkäitä, nöyriä, vastuuntuntoisia ihmisiä, jotka yrittävät omalla toiminnallaan edistää rakkautta ja myötätuntoa muuten aika kalsassa yhteiskunnassa. Aika moni heistä on autoton, vegaani ja tekee itse aktiivisesti vapaaehtoistyötä. Turha haukkua muita ihmisiä, se on turhaa ja rasittavaa.
Haha :D en ole perussuomalaisena saanut muilta kuin humanisteilta noin kylmää kohtelua. Järjestelmällistä porukasta poissulkemista, ei voida vastata kysymyksiin kunnolla jne. Toki poikkeuksiakin varmasti on
En tiedä yarvitseeko sen ennustaa mutään mutta toki kaltaisuus yhdistää ihmisiä monin tavoin, miksei opintoala ja -taso myös.
Ai juma, nuo humanistit. Ne on muuten sellaisia, että en kestä heitä eivätkä he kyllä sen enempää mua.
Raskasta se "syvällinen ajattelu" ja vegaanius ja oman paremmuuden pönkittäminen sillä muka-avarakatseisuudella ja muka-nöyrällä elämänasenteella.
Itse olen maisteri ja humanisti. Jotenkin se ystävä ja tuttavapiiri on kaikki akateemisia. Lähinnä tohtoreita. Oma mies on tekniikan tohtori. Meille ei ole niinkään oleellista arvottaa eri akateemisuuden aloja. Yleensä korkeakoulutettu on analyyttinen ja kiinnostunut tietämään monipuolisesti maailmasta. Puheenaiheita riittää. Tällöin asenteellisuuskin on yleensä lievempää.
Olet joku akateeminen lassukka jonka ainoa meriitti elämässä on joku akateeminen tutkinto, ja voi pojat, sillä sitten ratsastetaankin elämän joka käänteessä. Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Jaa... Minä luonnontieteen tohtorina taitaisin kammoksua humanistien seurapiirien kaltaista olemisen sietämätöntä tekoälyllisyyttä ja ylemmyyttä. Mieluummin kerään ystäväpiiriini älykkäitä, jalat maassa pitäviä ihmisiä joilla nuo arvot ovat inhimillisyydessä, lähimmissä, aidoissa ihmissuhteissa ja suvaitsevaisuudessa. Mikään ei ole rasittavampaa seuraa kuin itseään parempana pitävä, egoaan tiedollaan pönkittävä ihminen.
Jo kummalliset käsityksesi "humanistisista seurapiireistä" tarkoittaisivat sitä, ettei meistä voisi tulla ystäviä. Sinänsä huvittavaa, että mainitset kuitenkin suvaitsevaisuuden keskeiseksi arvoksesi. :) -ap
Vierailija kirjoitti:
Mutta miksi se on muka tärkeää, että se ennustaa noita asioita?
Ei se olekaan tärkeää, mutta nuo asiat ovat tärkeitä. On tietenkin muitakin tekijöitä, jotka ennustavat (esimerkiksi asuminen kaupungissa vs. maaseudulla), mutta koulutustaso- ja ala tuntuu ainakin minun elämässäni olevan se luotettavin ennustaja. Tietenkään tästä ei saa oikaista sellaiseen käsitykseen, että valitsisin ystäväni koulutuksen perusteella, vaikka se olisikin retorisesti kutkuttava liike. -ap
Vierailija kirjoitti:
Olet joku akateeminen lassukka jonka ainoa meriitti elämässä on joku akateeminen tutkinto, ja voi pojat, sillä sitten ratsastetaankin elämän joka käänteessä. Tsemppiä.
Mitä ajattelet itsestäsi kirjoitettuasi tämän kommentin? -ap
Onneksi on poikkeuksia! Mieheni perhe on ihan oikeasti vielä sukupolvi sitten asunut trailereissa ja hän ei ole edes lukiota käynyt.
Mutta vapaa-ajallaan opiskelee latinaa, ranskaa, espanjaa, ruotsia ja pakosta toki myös suomea. Hän tietää niin paljon enemmän tietyistä asioista kuin minä, korkeakouluttu nainen. Mies huvikseen myös opiskelee Englannin kielen syntyä ja historiaa, antiikin myyttejä ja ties mitä. Ei uskoisi, mutta aina joku yllättää.
Olen luonnontieteilijä, kuten lähes koko tuttavapiirini. Useimmat ovat joko ovat tohtoreita tai tekevät väitöskirjaa. Kaikkien kanssa voi keskustella tieteestä, luonnosta, kulttuurista, matkailusta ja yhteiskunnasta. Näin kesällä sitä palaa aika rajusti maan pinnalle joutuessaan pitemmäksi aikaa sukulaisten keskuuteen. Heillä kun on puhuttavaa lähinnä siitä mitä ovat ostaneet ja kuinka halvalla, mitä minulle tuntemattomat tuttavat ja kaukaiset sukulaiset ovat tehneet ja minkä julkkiksen ovat viimeeksi nähneet livenä.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on poikkeuksia! Mieheni perhe on ihan oikeasti vielä sukupolvi sitten asunut trailereissa ja hän ei ole edes lukiota käynyt.
Mutta vapaa-ajallaan opiskelee latinaa, ranskaa, espanjaa, ruotsia ja pakosta toki myös suomea. Hän tietää niin paljon enemmän tietyistä asioista kuin minä, korkeakouluttu nainen. Mies huvikseen myös opiskelee Englannin kielen syntyä ja historiaa, antiikin myyttejä ja ties mitä. Ei uskoisi, mutta aina joku yllättää.
Tunnistan tämän piirteen ja jaan sen. Tuollainen tiedonjano ja halu oppia on minusta ihmisessä hieno ominaisuus. Mutta asioiden tietäminen ja osaaminen on loppujen lopuksi aika vähäpätöinen juttu ihmissuhteissa. -ap
Enpä minäkään tunne oikeastaan ketään vain ammattikoulun käyneitä. Ei ole haitannut menoa. On luonnollista, että ihminen haluaa hengailla itsensä kaltaisten ihmisten kanssa.