Ilmastonmuutos aiheuttaa vakavaa tuhoa

Toisessa ketjussa jotkut pöljät hekumoivat, kun tulee vaan lämpimiä kesiä. Miten voi ollakin niin lyhytnäköistä ja sivistymätöntä porukkaa.

Ensinnäkin Suomen kasveista valtaosa on sopeutunut tilanteeseen, jossa fotosynteesihuippu on n. 25 C. Liika lämpö heikentää kasviemme kykyä selviytyä.

Koska Suomessa on hapan podsolimaannos, kuten koko havumetsävyöhykkeellä, lehtipuut (tarvitsevat emäksisen maan) menestyvät huomattavasti heikommin kuin havupuut. Havupuut taas eivät menesty liian kuumassa. Havumetsävyöhyke saattaa kuolla pystyyn.

Tähän mennessä Suomen talvi on ollut yksi suuri tekijä, että täältä puuttuvat monet haitalliset eläin- ja kasvitaudit, jotka muualla ovat yleisiä. Monet viileän ilmanalan kasvit tarvitsevat kylmän talven voidakseen kukkia ja täten lisääntyä. Samoin monien eläimien talvehtiminen häiriintyy, kun ei ole paksua, eristävää lumivaippaa. Monet Itämeren ja järvien eläinlajit tarvitsevat jääpeitteen ravinnon hakua ja pesintää varten. Lisäksi Itämerta ja järviä vaivaa jo nykyisellään vakava happikato ja se voi paheta niin, että suuri osa vesistöistä käy kokonaan eliöille elinkelvottomaksi. Suomen jo nyt harva lajisto tulee kokemaan joukkosukupuuton.

Kun vedettömyys ja kuumuus käy sietämämättömäksi etelämpämä, valtavat ihmismassat lähtevät vyörymään kohti pohjoista. Kysymys ei ole kymmenistä tuhansista vaan miljoonista, ehkä miljardeista ihmisistä.

Yksi vakavimmista seurauksista, mitä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos saattaa saada aikaan, on se, että maailman meret käyvät sietämättömän lämpimäksi yhteyttävälle kasviplanktonille. Seuraukset ovat katastrofaaliset, koska nykyisin arvellaan, että nämä eliöt tuottavat suurimman osan maapallon ilmakehän hapesta.

Kummallista, että moni on niin eläinrakkaita olevinaan ja eläintarhoja ym kyllä syyllistetään, muttä tällaiselta näin vakavalta asialta suljetaan silmät kokonaan. Ei tässä ole kysymys mistään lämpimistä kesistä, vaan suurista tuhoista, massiivisesta sukupuutosta (n. 10 lajia kuolee joka päivä sukupuuttoon jo nyt) ja vaikeista ajoista, joka koskettaa koko maapallon biosfääriä. Tässä ei ole kysymys asioista, jotka tapahtuvat joskus hamassa tulevaisuudessa, vaan se tapahtuu jo! Lapsillemme ja viimeistään lapsenlapsillemme nämä asiat tulevat näyttäytymään karulla tavalla, mutta ehkä jo me vanhoilla päivillämme saamme kokea karvaasti, mitä teimme kauniille siniselle planeetallemme, ellei asennemuutosta tapahdu tässä ja nyt.