Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan erosta kestää toipua?!
17.07.2016 |
Tuttavapiirissäni on ihminen joka erosi 4v sitten. Tai siis mies jätti löydettyään uuden. Ei siis mitenkään kaunis tarina. Pariskunta oli uskovaisia kaiken lisäksi ( ei valtauskontoa) joten ehkä vielä "isompi" juttu. Edelleen, 4 v jälkeen, tämä nainen postailee facebookkiin mietelauseita ja omia ajatuksia liittojen kestävyydestä, miten pariskuntien pitäisi vetää yhtäköyttä jne. Tarkoitus ei ole mitenkään mollata tätä ihmistä, mietin vain tässä palstalla että kuinka kauan on "normaalia" surra eroa.... Jokainen meistä on yksilö, toki, mutta onko täällä palstalla muita joilla vielä vuosien jälkeen olisi noin paha fiksaatio exäänsä. Ja ilmeisesti tämän henkilön on tarvetta purkaa asioita julkisesti. En halua häntä mitenkään täällä haukkua, päinvastoin, käy sääliksi koko tilanne ja miten rumasti asiat aikanaan "hoidettiin"... Toivon että hän pääsisi pikkuhiljaa erosta yli ka pystyisi jatkamaan omaa elämäänsä, selvästikkään hän ei ole vielä erosta päässyt juurikaan yli.
Kommentit (8)
Itselläni kesti päästä ensi rakkaudesta 8kk yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tiedät, etteivät nuo mietelauseet ole vain yleistä pohdiskelua vaan tarkoittavat nimenomaan, että tuttava ei ole "juurikaan päässyt yli erosta"? Ja vaikka tarkoittaisivatkin niin se ei varmaankaan ole sinun asiasi. Jokainen käsittelee kriisejä omalla tavallaan omassa tahdissaan.
Itse asiassa minutkin on jätetty aikanaan... Jotain kokemuspohjaa sentään. Mutta joo, jokainen kokee asiat tavallaan. Neljä vuotta vain on aika pitkä aika velloa vanhassa, julkisesti asiaa puiden. Toivon että hän pääsisi erosta yli pikkuhiljaa... En väheksy hänen kokemaansa. Ap
Neljä vuotta noin aktiivista suremista on aika paljon. Tuttavasi voisi hyötyä ammattiavusta. Itselläni oli puolen vuoden jälkeen sellainen olo, että pystyi vähän jo keskittymään siihen hyvään, mitä suhteesta sai, eikä ainoastaan siihen, mitä oli menettänyt eron myötä.
Ensi vuonna on kulunut 30v erosta, en taida olla vieläkään päässyt yli siitä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestä kiinni. Jos ei käsittele asiaa mitenkään, ja jos vain syyttää kaikesta sitä toista osapuolta, niin saahan sitä oman elämänsä pilata vaikka hautaan asti katkeruudella ja vanhassa roikkumisessa. Mutta yleensä kun voimia ensijärkytyksen jälkeen alkaa tulla, tuota suhdetta voi pohtia - erityisesti sitä omaa osuutta. Kaikkihan surullisia erosta ovat, lähtijät, ja jätetyt. Kun asian käsittelee voi paremmin tajuta niitä syvempiä eron syitä: persoonien erilaisuutta ja myös niitä omia hankalia piirteitä. Ei enää mieti kenen syy ero oli, vaan että näin kävi, surullista. Ja oppii miksi niin kävi, mitä minun kannattaisi tehdä toisella lailla uudessa parisuhteessa tai yleensä ihmsisuhteissa ja omassa käytöksessäni.
Itse kirjoitat , että jokainen on yksilö ja kokee asiat omalla tavallaan ja silti dissaat tuttavaasi?!
Miksi se sinua haittaa jos asioita käsittelee vieläkin. Ja eiköhän jokainen saa omalla fb seinällään kirjoittaa mitä haluaa!
Ero voi olla hyvinkin traumaattinen kokemus. Koko elämä ja toiveet pirstoutuvat. Ellei itse ole kokenut tuollaista, varsinkin mihin kuuluu jättäminen, ei voi edes näemmä yrittää ymmärtää toista. Hylätyksi tulemisen kokemus kun vaikuttaa itsetuntoon.
Melkoinen tuttava olet...