Alistettu nainen, kerro miksi alistuit

Haetko kiksejä?

Rakastan miestäni, tiedän että hän on ihana ihminen sisimmässään. Hänellä on ollut rankkaa ja hän on sairas ja siksi käyttäytyy joskus väärin minuakin kohtaan. On oikeasti pahoillaan ja inhoaa itsekin itseään. Olen itsekin mt-ongelmainen  ja traumaattisen lapsuuden kokenut joten ymmärrän kyllä että joskus sitä vaan tulee tunne ettei osaa elää. Omia patoumia purkaa muihin, läheisimpiin ihmisiin. Minkäs sitä sairas itselleen voi... 

Vierailija kirjoitti:

Haetko kiksejä?

Häh? Ap

Riippuu mitä tässä tarkoitetaan...

Lasten ja perherauhan takia. Arkuuttani ja pelkuruuttani.

Itse olen luonnostani epäitsekäs ja en pidä riitelemisestä, kaipa sitä näistä syistä voi joskus puhua joissakin tilanteissa "alistumisesta", parisuhteessa.

Olen ylikiltti, aggressiivisen alkoholistiäidin kasvattama. Tunnistan huonosti, milloin minua käytetään hyväksi.

Sitä yritän analysoida. Johtopäätös tähän asti on, että on huono itsetunto ja kaipaan hyväksyntää itseni ulkopuolelta, kun en osaa saada sitä itseltäni. Osui kohdalle mies, joka osaa käyttää sitä hyväkseen ja niinpä hänestä on tullut se taho, joka sekä haukkuu ja musertaa itsetuntoni ja joka on toisaalta se, jolta yritän hakea hyväksyntää saadakseni sen itsetunnon korjattua. Alati huononeva tilanne siis. joku tällainen noidankehä on varmaan kyseessä.

Mies muuttui yhtäkkiä hirviöksi parin vuoden seurustelun jälkeen kun muutimme yhteen. Hän alkoi pahoinpitelemään minua, ja uhkasi ystävieni henkeä jos kerron kenellekään, otan yhteyttä poliisiin tai eroan. Olin niin peloissani että minun oli pakko alistua, se oli järkevää. Järjestelin asiat salassa, varoitin ystäviäni, otin yhteyttä poliisiin ja lähdin karkuun. Mies on jo vapaalla jalalla. Itse asuin vähän aikaa ulkomailla tuon suhteen jälkeen pelkoni vuoksi.

Provo?

Vierailija kirjoitti:

Lasten ja perherauhan takia. Arkuuttani ja pelkuruuttani.

Puhu ammattiauttajalle. Sosiaalitoimistossa, neuvolassa tms, missä kuulijana on koulutettu ihminen. Saatte kaikki, sinä ja lapset, apua

Muuten lapsesi sairastuvat ja sairastuttavat edelleen lähipiirinsä. Ikävä sanoa, mutta olen nähnyt tällaista liikaa.

En alistu. Nautin tästä. Minulla sentään on mies.

Miksi ole noin katkera. Ole sinäkin kiltimpi miehellesi tai miehille, niin ei tarvitse olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

En alistu. Nautin tästä. Minulla sentään on mies.

Miksi ole noin katkera. Ole sinäkin kiltimpi miehellesi tai miehille, niin ei tarvitse olla yksin.

Kerro, poju, ihmeessä kamuillesi, mistä nautit ja miksi olet miehille aina niin kiltti. ;)

En mä ainakaan ole tehnyt tietoista päätöstä alistua. Mutta esim on käynyt niin, että mies haukkuu vaikka ulkonäöä ja loukkaannut mikä on luonnollistakin siinä tilanteessa. Mies ei myönnä haukkuneensa eikä pyydä anteeksi, sanoo että kuvitteket kaiken. Yritys ottaa asia puheeksi tulkitaan riidanhaastamiseksi.

Tilanne tuntuu liian pieneltä avioeron ottamiseen ja vaihtoehto on jatkaa riitatilannetta ja miehen mykkäkoulua (rangaistus itsesi puolustamisesra mikä käy todella hermoille) tai jättää asia suosiolla taakse ja jatkaa elämää. Mies tekee jotain ns kivaa, vaikka suukottaa sua tai isomman kivan teon, mihin ei voi reagoida kuin myönteisesti vaikka epäreiluus kaihertaa yhtä mielessä.

Siitä eteenpäin käyttäydytte kuin kaikki olisi kunnossa. Sinä tunnet tulleesi väärin kohdelluksi ja kun ns hyväksyit sen ja olet nyt hymyssä suin siitä huolimatta, niin tunnet nöyryytystä ja häpeää. Nielet nöyryytyksen ja tunnet, että arvovaltaasi on heikennetty hieman. miehen arvovalta on lisääntynyt hieman. Hänkin hyvin tietää, mitä on tapahtunut ja että alistuit.

Sama tapahtuu uudestaan ja uudestaan vuosien mittaan. Alkaa niin todella pienestä, ettei ole syy eroon ja pahenee ajan mittaan. Lopulta tunnet olevasi heikko ja jotenkin hätkähtelevä. Vaikkei mies olisi koskaan lyönyt tms fyysistä, niin olet jotenkin säikähtäneessä mielialassa koko ajan. Henkinen alistaminen tuntuu konkreettisesti kuin sinua oikeasti lyötäisiin. Pelkäät (jotain, en edes tiedä mitä loppujen lopuksi) ja tunnustelet miehen mielialaa ja aikeita, mitä hän ajattelee.

Tajuat tulleesi heikommaksi ja mies tajuaa tulleensa vahvemmaksi. Nielet huonon kohtelun ja tuntuu siltä, että olisit konkreettisesti polvillaan. mies ei pyydä anteeksi eikä tunnnusta tekoaan, mutta tekee vaikka jonkun ison palveluksen sinulle. Olet yhtä aikaa väärinkohdeltu ja myös kiitollisuudenvelassa. Sen sijaan, että puolustaisit rajojasi ja esim suuttuisit, joudutkin palveluksen takia kiittämään henkistä pahoinpitelijääsi.

Jos vastustat väärinkohtelua, saat rangaistuksen, esim viikkoja kestävän kylmyyden ja mykkäkoulun ja seksin kieltämisen tms joka romahduttaa normaalin ihmisen. Jos taas hyväksyt kaltoinkohtelun, saat lämpimän palkinnon kuten huomiota, rakkaudenosoituksia, hellyyttä ja ihanaa seksiä ja hyväksyntää.

Jne jne. Vähitellen. Pienestä alkaen.

Rehellisesti sanottuna "alistumiseni" on vallankäyttöä ja keino manipuloida miestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alistu. Nautin tästä. Minulla sentään on mies.

Miksi ole noin katkera. Ole sinäkin kiltimpi miehellesi tai miehille, niin ei tarvitse olla yksin.

Kerro, poju, ihmeessä kamuillesi, mistä nautit ja miksi olet miehille aina niin kiltti. ;)

:D

Olen ihan nainen 28-v

Minulla on mies sen takia kun pidän itsestäni huolta. Elämäntapani on fitness.

Mies ei arvosta sellaisia naisia jotka eivät näe vaivaa.

Itse nautin kun saan olla nainen ja siivota ja hemmotella.

Mellä on seksiä

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan ole tehnyt tietoista päätöstä alistua. Mutta esim on käynyt niin, että mies haukkuu vaikka ulkonäöä ja loukkaannut mikä on luonnollistakin siinä tilanteessa. Mies ei myönnä haukkuneensa eikä pyydä anteeksi, sanoo että kuvitteket kaiken. Yritys ottaa asia puheeksi tulkitaan riidanhaastamiseksi.

Tilanne tuntuu liian pieneltä avioeron ottamiseen ja vaihtoehto on jatkaa riitatilannetta ja miehen mykkäkoulua (rangaistus itsesi puolustamisesra mikä käy todella hermoille) tai jättää asia suosiolla taakse ja jatkaa elämää. Mies tekee jotain ns kivaa, vaikka suukottaa sua tai isomman kivan teon, mihin ei voi reagoida kuin myönteisesti vaikka epäreiluus kaihertaa yhtä mielessä.

Siitä eteenpäin käyttäydytte kuin kaikki olisi kunnossa. Sinä tunnet tulleesi väärin kohdelluksi ja kun ns hyväksyit sen ja olet nyt hymyssä suin siitä huolimatta, niin tunnet nöyryytystä ja häpeää. Nielet nöyryytyksen ja tunnet, että arvovaltaasi on heikennetty hieman. miehen arvovalta on lisääntynyt hieman. Hänkin hyvin tietää, mitä on tapahtunut ja että alistuit.

Sama tapahtuu uudestaan ja uudestaan vuosien mittaan. Alkaa niin todella pienestä, ettei ole syy eroon ja pahenee ajan mittaan. Lopulta tunnet olevasi heikko ja jotenkin hätkähtelevä. Vaikkei mies olisi koskaan lyönyt tms fyysistä, niin olet jotenkin säikähtäneessä mielialassa koko ajan. Henkinen alistaminen tuntuu konkreettisesti kuin sinua oikeasti lyötäisiin. Pelkäät (jotain, en edes tiedä mitä loppujen lopuksi) ja tunnustelet miehen mielialaa ja aikeita, mitä hän ajattelee.

Tajuat tulleesi heikommaksi ja mies tajuaa tulleensa vahvemmaksi. Nielet huonon kohtelun ja tuntuu siltä, että olisit konkreettisesti polvillaan. mies ei pyydä anteeksi eikä tunnnusta tekoaan, mutta tekee vaikka jonkun ison palveluksen sinulle. Olet yhtä aikaa väärinkohdeltu ja myös kiitollisuudenvelassa. Sen sijaan, että puolustaisit rajojasi ja esim suuttuisit, joudutkin palveluksen takia kiittämään henkistä pahoinpitelijääsi.

Jos vastustat väärinkohtelua, saat rangaistuksen, esim viikkoja kestävän kylmyyden ja mykkäkoulun ja seksin kieltämisen tms joka romahduttaa normaalin ihmisen. Jos taas hyväksyt kaltoinkohtelun, saat lämpimän palkinnon kuten huomiota, rakkaudenosoituksia, hellyyttä ja ihanaa seksiä ja hyväksyntää.

Jne jne. Vähitellen. Pienestä alkaen.

Täydellisesti selitetty. Juuri noin henkinen väkivalta alkaa. Niin pienestä, että pitää todella miettiä onko tässä syytä edes epäillä mitään, onko tämä vain normaalia ihmissuhteisiin kuuluvaa välien selvittelyä ja todella hiljalleen kaikki paisuu pahemmaksi samalla kun sinua hajotetaan usein huomaamattasi. Kun havahdut tilanteeseen olet rikki ja lähteminen on suuri ponnistus joka on silti pakko tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mä ainakaan ole tehnyt tietoista päätöstä alistua. Mutta esim on käynyt niin, että mies haukkuu vaikka ulkonäöä ja loukkaannut mikä on luonnollistakin siinä tilanteessa. Mies ei myönnä haukkuneensa eikä pyydä anteeksi, sanoo että kuvitteket kaiken. Yritys ottaa asia puheeksi tulkitaan riidanhaastamiseksi.

Tilanne tuntuu liian pieneltä avioeron ottamiseen ja vaihtoehto on jatkaa riitatilannetta ja miehen mykkäkoulua (rangaistus itsesi puolustamisesra mikä käy todella hermoille) tai jättää asia suosiolla taakse ja jatkaa elämää. Mies tekee jotain ns kivaa, vaikka suukottaa sua tai isomman kivan teon, mihin ei voi reagoida kuin myönteisesti vaikka epäreiluus kaihertaa yhtä mielessä.

Siitä eteenpäin käyttäydytte kuin kaikki olisi kunnossa. Sinä tunnet tulleesi väärin kohdelluksi ja kun ns hyväksyit sen ja olet nyt hymyssä suin siitä huolimatta, niin tunnet nöyryytystä ja häpeää. Nielet nöyryytyksen ja tunnet, että arvovaltaasi on heikennetty hieman. miehen arvovalta on lisääntynyt hieman. Hänkin hyvin tietää, mitä on tapahtunut ja että alistuit.

Sama tapahtuu uudestaan ja uudestaan vuosien mittaan. Alkaa niin todella pienestä, ettei ole syy eroon ja pahenee ajan mittaan. Lopulta tunnet olevasi heikko ja jotenkin hätkähtelevä. Vaikkei mies olisi koskaan lyönyt tms fyysistä, niin olet jotenkin säikähtäneessä mielialassa koko ajan. Henkinen alistaminen tuntuu konkreettisesti kuin sinua oikeasti lyötäisiin. Pelkäät (jotain, en edes tiedä mitä loppujen lopuksi) ja tunnustelet miehen mielialaa ja aikeita, mitä hän ajattelee.

Tajuat tulleesi heikommaksi ja mies tajuaa tulleensa vahvemmaksi. Nielet huonon kohtelun ja tuntuu siltä, että olisit konkreettisesti polvillaan. mies ei pyydä anteeksi eikä tunnnusta tekoaan, mutta tekee vaikka jonkun ison palveluksen sinulle. Olet yhtä aikaa väärinkohdeltu ja myös kiitollisuudenvelassa. Sen sijaan, että puolustaisit rajojasi ja esim suuttuisit, joudutkin palveluksen takia kiittämään henkistä pahoinpitelijääsi.

Jos vastustat väärinkohtelua, saat rangaistuksen, esim viikkoja kestävän kylmyyden ja mykkäkoulun ja seksin kieltämisen tms joka romahduttaa normaalin ihmisen. Jos taas hyväksyt kaltoinkohtelun, saat lämpimän palkinnon kuten huomiota, rakkaudenosoituksia, hellyyttä ja ihanaa seksiä ja hyväksyntää.

Jne jne. Vähitellen. Pienestä alkaen.

Täydellisesti selitetty. Juuri noin henkinen väkivalta alkaa. Niin pienestä, että pitää todella miettiä onko tässä syytä edes epäillä mitään, onko tämä vain normaalia ihmissuhteisiin kuuluvaa välien selvittelyä ja todella hiljalleen kaikki paisuu pahemmaksi samalla kun sinua hajotetaan usein huomaamattasi. Kun havahdut tilanteeseen olet rikki ja lähteminen on suuri ponnistus joka on silti pakko tehdä.

Lisäksi mies voi olla ulkopuolisten läsnäollessa ihana ja kukaan ei voisi uskoa mitä kotona tapahtuu. Etkä edes osaisi selittää, sille ei ole sanoja. Olet alkanut tuntea itsesi epävarmaksi ja itsetunto on murentunut. Alat epäillä järkeäsi ja sitä, että mitä jos vikaa onkin paljon myös sinussa itsessäsi. Mies tietysti antaa koko ajan ymmärtää, että se joka on viallinen olet sinä eikä hän. Ihmiskontaktisi vähenevät kodin ulkopuolella, jos hän rankaisee hiljaisesti omista menoista. Ei ole niin paljon ulkopulisia ihmisiä vahvistamassa sitä käsitystä, että olet hyvä ja ok vaan on yhä enemmän vain mies, jolta opit, että sinussa on vikaa.

Alat epäillä, että ehkä todella olet yliherkkä ja kuvittelet kaiken. Mitä jos se oletkin sinä, joka olet liian kontroloiva? Mitä jos sinä oletkin se narsisti eikä mies? Eikö persoonallisuushäiriöön kuulu, että ei ymmärrä sitä itse vaan syyttää muita siitä mistä oikeasti kärsii itse? Todellisuudentajusi heikkenee kun mies määrittelee jatkuvasti sitä, mitä on tapahtunut ja mikä on totta.

Hän ylittää rajojasi jatkivasti epäterveesti. Tuntuu kuin hänen kätensä ulottuisi ruumiisi sisään kuin jossain tieteisleffoissa. Alat pelätä, että hän lukee ajatuksiasi tai tietää, jos olet tehnyt jotain ns väärää yksin kotona ollessasi. Alat tuntea syyllisyyttä kaikenlaisesta.

Ne jotka käyttävät henkistä väkivaltaa eivätkä ollenkaan fyysistä ovat pahimpia ja huomaamattomimpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En alistu. Nautin tästä. Minulla sentään on mies.

Miksi ole noin katkera. Ole sinäkin kiltimpi miehellesi tai miehille, niin ei tarvitse olla yksin.

Kerro, poju, ihmeessä kamuillesi, mistä nautit ja miksi olet miehille aina niin kiltti. ;)

:D

Olen ihan nainen 28-v

Minulla on mies sen takia kun pidän itsestäni huolta. Elämäntapani on fitness.

Mies ei arvosta sellaisia naisia jotka eivät näe vaivaa.

Itse nautin kun saan olla nainen ja siivota ja hemmotella.

Mellä on seksiä

Jätä jo se Mentula.