Teini haukkui kaverinsa äitiä "vit*n ällöttäväksi siaksi" kaveri katkaisi välit

Ihmisen pahin ikä on 14. Varsinkin tytöillä teini-ikä on silloin pahimmillaan. Vaikea äkkiseltään keksiä epäkiitollisempaa ammattia kuin kasiluokan opettajalla. En äkkiseltään lähtisi syyttämään kasvatusta, vaikka lapsi tuollaista möläyttäisikin suustaan.

Väärinhän tuo toki on ja kamalaa kielenkäyttöä. Ei siinä kai muuta voi tehdä kuin pahoillaan olla ja pyytää anteeksi. Ja varmistaa, että lapsi todellakin ymmärtää, että noin ei voi puhua kenellekään.

Aivan järkyttävää käytöstä. Tuo kommentti kertoo todella paljon tyttäresi arvoista ja ajatusmaailmasta, enkä ihmettele että kaveria ei kiinnosta olla enää tekemisissä hänen kanssaan. Itsekin olisin luultavasti katkaissut välit. Anteeksipyyntö kannattaa silti. Toivottavasti tyttäresi sai tästä tapauksesta hyödyllisen opetuksen ja käyttäytyy jatkossa paremmin.

Ehkä ap:nkin kannattaisi mennä itseensä, kun on tuommoisen tytön kasvattanut. Maailma sitten opettaa, kun ei äiti ole opettanut asettumaan toisen asemaan.

En tiedä, miten ap kehtaa edes nyt valittaa lähinnä siitä, että miten tyttö saisi kaverin takaisin. Ihan kuin se nyt tässä olisi isoin murhe. Varmaan parempikin, ettei saa, jolloin tytöllä on mahdollisuus oppia jotain ja ehkä äidillä myös. t

Äsh, tulee niin mieleen entinen tuttava- tai kaveriperhe. Siinäkin äidillä oli välillä samanlaisia ongelmia, eli tyttö (joka on nyt just 14) aina välillä menetti kavereita, kun oli sanonut tai tehnyt jotain tosi inhottavaa. Ja äidin asenne oli aina, että siellä tytön menetetyn kaverin perheessä ollaan hirveitä tiukkiksia ja herkkähipiäisiä, kun ei lasten anneta keskenään selvittää välejään. Eli ettei hänen lapsen annettu suuttuessaan sanoa tai tehdä tai uhkailla millä tahansa.

25 lisää: Miten tuttava-/kaveriperheestä tuli entinen? No tuolla samalla kaavalla, lopulta.

Teinisi kommentti kertoo vain sinun ajatusmaailmastasi ja valmiudestasi äitinä ja kasvattajana, myös provojen kirjoittajana.

Kyllä omassakin kaveripiirissä oli ties mitä kouluhäirikköä, pikkurakkaria teininä, mutta yksikään ei olisi toisen äidistä mennyt tuollaista sanomaan. Ap, sinulla on paikka miettiä sitä omaa käytöstä kanssa. Onko tapanasi rähistä tai kommentoida ihmisiä ilkeästi selän takana? Oma vanhempi lapseni on vasta 12v, mutta jo 6-vuotiaana huomasin, keiden kavereista kotona puhutaan toisista ihmisistä ilkeästi ja niiden ulkonäöstä. Se oli hauskaa, kun yksi 6-vuotias selittää, että xx on läski ja kaksi muuta katsoo suu auki, koska eivät edes tunne sanaa läski vielä. Yllättäin tän yhden kotona on sellainen wt-henkinen, langanlaiha, ketjutupakoiva äiti. Sivistyneissä kodeissa ei lasten kuullen arvostella toisia ihmisiä. Ei kukaan ole täydellinen ja varmaan jokaisessa kodissa tulee välillä lipsautettua lasten kuullen asiattomuuksia, mutta kyllä sellaiset asenteet lapsiin tarttuu, jos ne jatkuvasti toistuu.

Tälläkin kerrotaan, kuinka lapset kommentoi 4-vuotiaana vieraiden ihmisten ulkonäköä ilkeästi. Mistäköhän opittu? Jos lapsi sanoo, että "tolla naisella on kummalliset silmä" ei kerro vielä vanhemmista mitään, mutta jos tuon ikäinen kajauttaa jotain rumasta tai lihavasta tmv., niin kyllä sylttytehdas on siellä kotona. Omat lapseni eivät ole koskaan kommentoineet ylipäätään toisten ulkonäköä ennen kuin ihan lievästi vasta nyt esikoinen. Kyllä sitä oppii tottakai vanhemmiten, mutta en halua, että lapseni muodostavat maailmankuvan toisista ihmisistä ulkonäköseikkojen varaan.

Mikä näistä olisi ap:n äiteineen muotoilema anteeksipyyntö?

a. "jos pahoitin mielesi sillä, että sanoin äitiäsi vtun ällöttäväksi siaksi, pyydän anteeksi"

b. No hei, sori, se oli vaa läppää

c. Emmätarkottanusitäniin

d. Aina sä otat niin tosissaan

e. No ANTEEX

f. voitasko me vaa antaa tän olla?

g. Kai sä itekin näet ettei sun mutsi ihan anorektinen oo, mistä lähtien totuuden sanominen on ollu paha?

tää on isompi juttu tytöillä? Koska pojat nimittelee toistensa äitejä koko ajan tuossa iässä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän törkeesti sanottu! Mä en ikinä kehtais sanoa mun kaverin vanhemmista noin rumasti varsinkaan kaverin kuullen! Sun lapses on todellinen urpo.

Enkä minä kehtaisi tunnustaa netissä edes nimettömänä, jos oma tyttäreni olisi laukonut tuollaisia törkeyksiä suustaan.

Vierailija kirjoitti:

Heillä oli ollut pientä kinaa ja kaverin ylipainoinen äiti oli ottunut pihallaan aurinkoa bikineissä. Tyttö 14v oli sitten lohkaissut noin. Hänen äitinsä ei ollut onneksi sentään kuullut.

Nyt tyttöä itseäänkin harmittaa ja mietimme yhdessä olisiko tilanne vielä korjattavissa vaikka anteeksipyynnöllä?

Ei mitään syytä. Ei se emakko siitä kuitenkaan mihkään laihdu.

Mun exhermostui kun jätin. Haukkui mun äidin oksettavak, kuvottavaks läskihuoraks. Äiti on ollut koko elämänsä pyöreä ja vihaa itseään. En edes räkäise exän suuntaan, saati että vaivautuisin moikkaamaan. Säälittävä luuseri. Tollasia sanoja ei saa ikinä pois.

Mä olen tuollainen ällöttävä sika, (mieluummin lehmä).

Huonoa käytöstähän tuo on. Yleensä vihasena lohkastaan sitä mitä kuvitellaan satuttavan toista.

Anteeksipyyntö ja elämä jatkuu. Itseä ei moinen häiritsis. Olisin saattanut revetä nauramaan, jos olisin kuullut. Ihmettelis ehkä ääneen, että mielikuvitusta nyt, kun on mahdollisuus haukkua. ;)

Mitäs herran duudeleita on taas palstalle pesiytynyt? Harvemmalla tuntuu olevan kokemusta teinivaiheesta, kun noin järkyttyneitä ovat.

Käytöstavat kunniaan, mutta joskus ne rajat paukkuu ja sitä varten on anteeksipyyntö. Ihminen saa mokata joskus.

Tyttöni kaveerasi pari vuotta tytön kanssa joka oli kotonaan oppinut puhumaan rumasti muista ihmisistä (äitinsä on lastentarhanope eli ei mitään wt-kansaa), tytöt olivat esiteinejä 11-13v. Olin tietoinen tästä kaverin tavasta ja aina jos kuulteni sanoi jotain rumaa muista niin sanoin että ei ole soveliasta/kivaa/fiksua puhua niin (tyyliin "ope on tyhmä läski, joku toinen sössötti puhuessaan, jollakin oli sikaköyhät ja rumat vaatteet, joku nauroi kuin hullu hevonen"). Tyttöni myös sanoi kaverilleen että on ikävän kuullosta kun puhuu toisista niin rumasti. No sitten tuli se päivä kun me päästiin kohteeksi; minä olin läski ämmä ja sitä en muista mitä isästä sanottiin mutta silloin tyttöni sanoi että tämä oli sitten tässä.

Kyseisen tytön kaveripiiri vaihtuu tasaiseen tahtiin ja pääasiassa syynä hänen ruma kielenkäyttönsä muita ihmisiä kohtaan. Äitinsä on vain todennut että tytön sosiaalinen elämä on vilkasta (!).

Omien lapsieni kaveripiirissä olen huomannut että oma perhe on "pyhä", bestisten kanssa voidaan keskustella vanhempien tyhmyydestä/vioista mutta muuten se ei ole mikään yleinen puheenaihe. Sisimmässään jokainen lapsi, jopa teinikin haluaa olla ylpeä vanhemmistaan vaikka ne olisi läskejä tai laukoisi tyhmiä vitsejä.

Se vaan on niin, että vaikka lapset itse miten haukkuisivat vanhempiaan kavereilleen, ei edes parhaalla kaverilla ole varaa sanoa mitään negatiivista kaverin vanhemmista. Mun isä oli todella todella kamala. Kun yksi mun hyvä ystävä sitten haukkui mun isääni, se ystävyys oli sitten siinä. Luulis, että jokaisessa perheessä jutellaan lasten kanssa tästä aiheesta viimeistään esikouluiässä, ettei koskaan, missään tilanteessa voi haukkua toisen lähimmäisiä. Se vaan sattuu niin paljon, että hyväkin ystävyys katkeaa sitten kerrasta.

Jos tämä on tyttäresi versio tapahtuneesta, mitähän hän on oikeasti sanonut? 8o

Minun tyttö pani myös välit poikki bestikseensä, kun se oli haukkunut minun ulkonäköä toiselle kaverille. Oli kuulemma niin kova paikka, koska ikinä ei toisten vanhempia haukuta. Paluuta kuulemma entiseen ei ole.

Tyttöni ystäväpiiriin kuuluu yksi ilkeilijä, varmaan samanlainen kuin tyttösi. Välillä käyttäytyy kivasti, joskus kaverilla ilmeisesti viiraa päästä ja tylytys alkaa. Tappelee vuoron perään jokaisen kanssa. Ei kiva.

Vierailija kirjoitti:

Se vaan on niin, että vaikka lapset itse miten haukkuisivat vanhempiaan kavereilleen, ei edes parhaalla kaverilla ole varaa sanoa mitään negatiivista kaverin vanhemmista...

Näin se menee. Aikuisena tietysti sama muun perheen kanssa.

Ap:n tyttö on todella törkeä ja vielä törkeämpää on ettei äiti kykene tajuamaan sitä törkeyttä sen enempää. Eiköhän ystävyys ollut siinä. Mutta jos teini ei halua joutua yleisesti inhotuksi, saada entisistä ystävistä vihamiehiä vaan pysyä edes hyvänä tuttavana, niin kiireesti pahoittelut aidosti ja miettimään miten toimitaan jatkossa.

Tulee mieleen ihan yksi törkyturpa omilta teiniajoilta. Luuli kai olevansa kovakin mimmi, mutta niin halveksivasti en ole kenestäkään muusta kuullut puhuttavan niin monien ihmisten suusta. Vielä 15 vuoden päästä neiti muistetaan "sinä ällöttävänä tyyppinä, jolla kai heitti päässä".