Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko tämä paniikkihäiriötä? Vai mitä? :(
14.07.2016 |
Olen aina olettanut että kyse on paniikkihäiriöstä, mutta onko kuitenkaan?
Yläasteelta alkaen (ekat kohtaukset jo ala-asteen 5. luokalta alkaen, muutaman kerran) aloin voida pahoin melkein aina tunneilla. Joskus oli helpompaa, ettei tullut niin pahaa oloa tai ei tullut jopa ollenkaan, mutta siihen vaikutti paljon se, mistä tunnista oli kyse, missä kohti luokkaa istuin, kuinka vaativa ope sattui olemaan jne. Lähinnä jännitin pakkomielteisesti sitä, että kesken tunnin tulisi vessahätä. Ja kun pelkäsin sitä, niin pahimmillaan oloni oli tällainen; sydän hakkasi tuhatta ja sataa, korvissa kohisi, kädet hikosivat, mahaan pakkautui ilmaa ihan valtavasti ja tuntui etten pysty pidättämään sitä, ja lopen sitten maha murahti isosti ja kohtaus saattoi mennä ohi tai tulla kohta uudestaan. Eli tavallaan ajatusteni/pelkojeni/jännittämiseni seurauksena sain/saan tällaisia kohtauksia tietyissä tilanteissa. Olo on tuolloin aivan hirveä ja pakokauhu tulee päälle. Edessä pakonomainen vessassa ravaaminen ei estä näitä kohtauksia, ainoa keino estää ne on olla pidemmän aikaa syömättä :(
Nyt, reilu parikymmentä vuotta myöhemmin saan edelleen näitä kohtauksia, jos tilanne on sellainen. Näitä tulee kyläillessä ym. Koulua en ole pystynyt tämän takia käymään juurikaan, opiskelut ovat olleet minimissä :(
Lääkkeitä olen joskus kokeillut enkä ole niistä hyötynyt. Onko tämä paniikkihäiriötä vai mitä, ja mistä johtuu? Kohtalotovereita täällä ketään? :/
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut samantyyppisiä kohtauksia melko nuoresta alkaen. Nyt olen 23. En ikinä osannut yhdistää niitä paniikkikohtaukseen, paitsi tässä lähiaikoina, kun täältä palstalta luin sattumalta aiheesta. Mulla on juuri samoja oireita, kun sulla ja jännitän nykyään uuteen paikkaan menemistä. Viimeksi sain kohtauksen, kun menin ystäväni kanssa ravintolaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Tuntui siltä, että oksettaa, vaikka ikinä sitä oksennusta ei tule. Sen jälkeen en sitten poistunutkaan kotoota pariin päivään, koska pelkäsin uutta kohtausta. Nykyään myös mun täytyy tietää, että paikassa mihin menen on vessa, koska kun menen vessaan siellä ei ole muita, voin rauhassa rauhoittua siellä ja pelkään sitä oksentamista tai jotain muuta "sekoamista" ihmisten keskellä. Leffaan en ole uskaltanut pitkään aikaan mennä. Ahdasta ja liikaa ihmisiä, vaikka pääsishän sieltä pois, mutta kuitenkin. Kurjaa kun joutuu elämään tällasta tuttua ja turvallista ja etukäteen suunniteltua elämää :( mitään yllättävää en siedä, se on varma kohtaus sillon.
Kuulostaa aika tyypillisiltä paniikkikohtauksilta. Oletko kokeillut SSRI-lääkkeitä? Myös muunlaisia lääkkeitä on. Terapiastakin voisi olla hyötyä sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut samantyyppisiä kohtauksia melko nuoresta alkaen. Nyt olen 23. En ikinä osannut yhdistää niitä paniikkikohtaukseen, paitsi tässä lähiaikoina, kun täältä palstalta luin sattumalta aiheesta. Mulla on juuri samoja oireita, kun sulla ja jännitän nykyään uuteen paikkaan menemistä. Viimeksi sain kohtauksen, kun menin ystäväni kanssa ravintolaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Tuntui siltä, että oksettaa, vaikka ikinä sitä oksennusta ei tule. Sen jälkeen en sitten poistunutkaan kotoota pariin päivään, koska pelkäsin uutta kohtausta. Nykyään myös mun täytyy tietää, että paikassa mihin menen on vessa, koska kun menen vessaan siellä ei ole muita, voin rauhassa rauhoittua siellä ja pelkään sitä oksentamista tai jotain muuta "sekoamista" ihmisten keskellä. Leffaan en ole uskaltanut pitkään aikaan mennä. Ahdasta ja liikaa ihmisiä, vaikka pääsishän sieltä pois, mutta kuitenkin. Kurjaa kun joutuu elämään tällasta tuttua ja turvallista ja etukäteen suunniteltua elämää :( mitään yllättävää en siedä, se on varma kohtaus sillon.
Niin ja lisään tähän vielä, että itse olen myös usein syömättä pitkän ajan, jos olen lähdössä johonkin. Juuri sen oksentamisen pelon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut samantyyppisiä kohtauksia melko nuoresta alkaen. Nyt olen 23. En ikinä osannut yhdistää niitä paniikkikohtaukseen, paitsi tässä lähiaikoina, kun täältä palstalta luin sattumalta aiheesta. Mulla on juuri samoja oireita, kun sulla ja jännitän nykyään uuteen paikkaan menemistä. Viimeksi sain kohtauksen, kun menin ystäväni kanssa ravintolaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Tuntui siltä, että oksettaa, vaikka ikinä sitä oksennusta ei tule. Sen jälkeen en sitten poistunutkaan kotoota pariin päivään, koska pelkäsin uutta kohtausta. Nykyään myös mun täytyy tietää, että paikassa mihin menen on vessa, koska kun menen vessaan siellä ei ole muita, voin rauhassa rauhoittua siellä ja pelkään sitä oksentamista tai jotain muuta "sekoamista" ihmisten keskellä. Leffaan en ole uskaltanut pitkään aikaan mennä. Ahdasta ja liikaa ihmisiä, vaikka pääsishän sieltä pois, mutta kuitenkin. Kurjaa kun joutuu elämään tällasta tuttua ja turvallista ja etukäteen suunniteltua elämää :( mitään yllättävää en siedä, se on varma kohtaus sillon.
Paniikkihäiriöstä kärsivä ei kuitenkaan saisi antaa periksi peloilleen, vaan itseään tulisi vähitellen altistaa ja siedättää niille asioille, jotka aiheuttavat ahdistusta. Jos pelottavia asioita välttelee, elämä kapeutuu ja muuttuu ankeaksi. Voi kuitenkin valita toisenkin tien, vaikka se ei helppoa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut samantyyppisiä kohtauksia melko nuoresta alkaen. Nyt olen 23. En ikinä osannut yhdistää niitä paniikkikohtaukseen, paitsi tässä lähiaikoina, kun täältä palstalta luin sattumalta aiheesta. Mulla on juuri samoja oireita, kun sulla ja jännitän nykyään uuteen paikkaan menemistä. Viimeksi sain kohtauksen, kun menin ystäväni kanssa ravintolaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Tuntui siltä, että oksettaa, vaikka ikinä sitä oksennusta ei tule. Sen jälkeen en sitten poistunutkaan kotoota pariin päivään, koska pelkäsin uutta kohtausta. Nykyään myös mun täytyy tietää, että paikassa mihin menen on vessa, koska kun menen vessaan siellä ei ole muita, voin rauhassa rauhoittua siellä ja pelkään sitä oksentamista tai jotain muuta "sekoamista" ihmisten keskellä. Leffaan en ole uskaltanut pitkään aikaan mennä. Ahdasta ja liikaa ihmisiä, vaikka pääsishän sieltä pois, mutta kuitenkin. Kurjaa kun joutuu elämään tällasta tuttua ja turvallista ja etukäteen suunniteltua elämää :( mitään yllättävää en siedä, se on varma kohtaus sillon.
Niin ja lisään tähän vielä, että itse olen myös usein syömättä pitkän ajan, jos olen lähdössä johonkin. Juuri sen oksentamisen pelon takia.
googlaa emetofobia.
Suosittelen psykoterapiaan hakeutumista. Kannattaa opetella pois tuosta pelosta, sillä pitemmän päälle se ei ole terveellistä sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuollainen oireilu diagnosoitiin pakko-oireisena häiriönä. Oli tosin päivittäistä ja liittyi kotoa poistumiseen eli tilanteisiin, jossa vessaan ei ollut nopeaa pääsyä. Paniikkioireitahan nuo hyvin pitkälti ovat. Olen oppinut elämään helposti stressaantuvan elimistöni kanssa täysin lääkkeittä, terapiassa käyn kyllä.
Voi olla esimerkiksi yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä tai mikä tahansa vastaavanlainen "mielenterveysongelma". Hakeudu ihmeessä terapiaa, koska oireesi ovat noin lamaannuttavia ja niiden vuoksi välttelet normaalia elämää. Ei tarvitse hävetä, tuo on aika yleistä, mutta harvahan siitä puhuu. Kerron mielelläni lisää jos haluat tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kuulostaa kyllä paniikkikohtaukselta/paniikkihäiriöltä. Sitä on eriasteista ja kohtausten voimakkuus vaihtelee riippuen henkilöstä ja myös samalla henkilöllä voi tulla joskus lievempiä ja joskus voimakkaampia kohtauksia. itselläni on ollut paniikkihäiriö, ensimmäinen kohtaus oli aivan kamala ja luulin pyörtyväni siihen paikkaan. Tästä on 7 vuotta aikaa. Kärsin paniikkihäiriöstä muutaman vuoden mutta siitä voi parantua tai kohtauksia voi oppia "hallitsemaan" siten etteivät ne hallitse elämääsi. Pahimmillaan en pystynyt astua ulos kotoani. Nykyään pystyn jo matkustamaan ulkomaille asti joten toivoa on. En koskaan ottanut lääkkeitä, sillä en usko niihin. Muista, että paniikki tulee kun alat pelkäämään kohtauksia. Jos et pelkää kohtausta vaan hyväksyt ne ja mietit, ettei se ole vaarallista, se on alku paranemiseen. Ellei taustalla ole jotain hyvin traumaattista, sitten tarvinnee enemmän ulkopuolista apua. Mistä paniikkihäiriö johtuu? Kai siihenkin voi olla monta syytä. Ne syyt on myös avain paranemiseen.
Alue: Aihe vapaa
...