Oletteko huomanneet, ettei puolisonne olekaan ihana ihminen ja silti yhdessä?

Sama juttu. Ei tästä nyt osaa mihinkään lähteekkään.

Voi kulta, kyllä mä aina susta ja lapsista huolen pidän vaikken herttainen muille olekaan.

Olen, tosin kauan aikaa sitten jo. Elämä vie joskus mukanaan ja on hankalaa erota, vaikka ei löydäkään juurikaan rakastettavia piirteitä toisesta jne. Kai tässä on käynyt niin, että nopein ja aktiivisin voitti ja kiltit ja kivat jäi nuolemaan näppejään sittemmin kun tästä kiltistä tytöstä tuli "varattu". Näin varmaan käy helpoiten nuorena solmituissa suhteissa. Tai muuten vain henkisesti keskeneräisenä.

Vierailija kirjoitti:

Olen, tosin kauan aikaa sitten jo. Elämä vie joskus mukanaan ja on hankalaa erota, vaikka ei löydäkään juurikaan rakastettavia piirteitä toisesta jne. Kai tässä on käynyt niin, että nopein ja aktiivisin voitti ja kiltit ja kivat jäi nuolemaan näppejään sittemmin kun tästä kiltistä tytöstä tuli "varattu". Näin varmaan käy helpoiten nuorena solmituissa suhteissa. Tai muuten vain henkisesti keskeneräisenä.

jatkan: tai kun on niin kiltti ettei osaa vain antaa toiselle kenkää.

Kaikissa on hyvää ja huonoa. Ehkä hän olisi ihanampi, jos kohtelisit häntä paremmin.

Eiköhän tuo pitäisi huomata jo ennenkuin päättää mennä naimisiin?

Ainakin minä huomasin, ex ei ja erohan siitä tuli kun huomasi että minähän olen ihan vaan ihminen.

En ole huomannut ja 22 vuotta tässä on yhdessä jo talsittu. Tuskin mitään kummempaa enää esiin tuleekaan. Miellyttävä ihminen ja puoliso kaikinpuolin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa on hyvää ja huonoa. Ehkä hän olisi ihanampi, jos kohtelisit häntä paremmin.

Jospa mies joskus pitäisi kuin kukkaa kämmenellä, arvostaisi ja kehuisi. Sanoisi ääneen, näytät kauniilta tms.

 tai kantaisi sen painavamman taakan, eikä vaan kädet taskussa tupakkaa imis. Vittuilis vieressä "noin se mun ronski muija".

Tai kun oon sen motin halkoja pilkkonut, siivonnut, käynyt kaupat, vaipat vaihtanut, suut ruokkinut... Illalla pitäisi antaa miehelle hellää aikaa, kun hän on kuitenkin saunan lämmittänyt ja grillannut iltapalamakkarat. Myös uitti lapset. "ime edes!"

Sen kerran kun on vähän saanut ripsiväriä laitettua väsyneeseen olemukseensa ja kesäistä kukkamekko päälle: "ketäs varten olet noin tälläytynyt?!" Itseä ja miksen myös suakin varten. "phyh!"

Joo, mä olen vähän väsynyt nyt. 22 vuotta, kai tässä jokunen hyvä hetkikin on ollut.

Iso osa ihmisistä on aika ikäviä. Iso osa ihmisistä on naimisissa tai muussa parisuhteessa. Parisuhteissa on paljon ikäviä ihmisiä.

Olen. Mieheni juopottelee, on aina juopotellut. Saa ihme kohtauksia kännissä. Kun juominen alkaa, sitä ei meinaa saada loppumaan millään ja viina menee kaiken edelle. Mies on alkanut myös pössytellä hiljattain. Yhdessä vaiheessa se oli päivittäistä ja mies vain laiskotteli ja söi.

Joka kerta kun minulla menee kuppi nurin ja uhkaan jättää miehen, mies tekee pienen ryhtiliikkeen. Se kestää aina hetken ja meillä on ihanaa, mutta pian sama meno taas jatkuu.

On miehessä toki hyviäkin puolia, en minä muuten roikkuisi tällaisessa suhteessa. Tuntuu vain siltä, että olen kadottanut mieheni. Ei hän ole enää sama ihminen kuin aiemmin.

Nyt tilanne on se, että olen tutustunut ja ihastunut uuteen mieheen. Tunnen itseni hirviöksi, kun olen salasuhteessa mieheni selän takana. En tiedä miksi en jätä miestäni, minun käy häntä niin kovin sääliksi. Hän on sanonut, että menettää elämänhalunsa jos jätän hänet ja pelkään että hän alkoholisoituu ja masentuu totaalisesti, jos jätän hänet.

Tilanne ei voi jatkua näin, olen koko ajan todella ahdistunut. En vain tiedä mitä minun pitäisi tehdä...

En. Olen aikoinaan rakastunutkin mieheeni, koska hän on hyvä tyyppi.

Olen huomannut. Ja minulle riitti henkisessä ahdistuksessa eläminen, hyysätä aikuista lasta aina kun se jotain tulee pyytämään. Pitää minua kuin äitinään. Olen nainen ja aion etsiä miehen itselleni, edes hetken huumaksi. En halua menettää enää päivääkään loppuelämästäni aikuisen lapsen kaitsijana.