Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikään ei tunnu miltään
11.07.2016 |
Kun olin lukiossa huomasin, ettei maailmassa ole mitään järkeä. Tämä on täyttä hullua kaaosta, eikä millään ole mitään väliä. Lait ja sovinnaisuus säännöt ovat ihmisten keksintöä ja niistä ei tarvitse välittää. Tämä havainto johti siihen, että aloitin vähän epäsovinnaisen elämän tyylin.
Melkein kymmenen vuotta vierähti täysin hedonistisen irstailun merkeissä. Reppureissailin ympäri Aasiaa Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa, elätin itseni kaiken näköisillä hyvinkin valonaroilla bisneksillä. Lopulta kyllästyin reissaamiseen ja asetuin erääseen kaupunkiin. Menin naimisiin sain lapsen, bisnekset olivat edelleen hämärästä aamunkoittoon. Jossain vaiheessa oma viihdekäyttöni oli lähtenyt käsistä ja huomasin olevani nisti. Muutaman kuukauden yritin kieltää ja vähentää käyttöä siinä onnistumatta, sitten sen asian jotenkin sisäisti.
Kolmen kympin kriisi - sillä kutsun näitä tapahtumia nykyään - alkoi. Soitin äidille, kerroin rehellisesti miten asiat ovat, puhuttiin ja itkettiin pari tuntia puhelimessa ja viimeisenä kysyin saanko tulla kotiin. Tämän jälkeen kerroin vaimolle, että lähden Suomeen enkä tiedä tulenko takaisin. Elämäni karmein välien selvittely alkoi, lopputuloksena realisoin kaiken minkä pystyin ostin lentolipun ja annoin lopun parikymmentä tuhatta vaimolleni ja lähdin - en ole nähnyt häntä enkä lastani enää tämän jälkeen. Olen yrittänyt. Viimeinen viiva lentokentällä vessassa ja koneeseen.
Sitten alkoi helvetti, muutama päivä kotona. Sitten harhojen ja rytmihäiriöiden takia sairaalaan, sieltä parin päivän päästä katkolle, sitten psykiatriselle. Reilu kuukausi niin alkoi helpottamaan ja päästivät pois. Sen jälkeen asuin äidin mökillä 5kk kalastelin, luin ja tein metsä hommia. Sain järjesteltyä asiat päässäni. En nähnyt ensimmäisen seitsemän Suomen kuukauden aikana muita kun sukulaisia ja hoito henkilökuntaa. Talvi ajoi sitten pois mökiltä ja aloin ottamaan yhteyttä vanhoihin kavereihin. Järjestivät hanttihommia ja aloin taas sosiaalistua ja pääsin pois äiteen nurkista.
Tein asiat niin kuin kunnon lutherilaisen kuuluu ja seuraavana keväänä hain kouluun ja sainkin opiskelu paikan. Karmealla itsekurilla tein AMK:n työn ohessa viiteen vuoteen. Olen mennyt uusiin naimisiin ja saanut kaksi lasta. Valmistumisen jälkeen olen päässyt alan töihin ja edennyt melko ripeästi. Kaikki on nykyään hyvin. Kaksi tervettä lasta, suurinpiirtein tervepäinen vaimo, puoliksi maksettu talo...
MUTTA, tämä perkeleen peikko päässäni on herännyt ja kertoo taas ettei missään ole mitään järkeä. Juuri mikään mitä teen ei tuota minkäänlaista nautintoa/tyydytystä. Kaiken teen vain, koska niin "pitää" tehdä. Täällä vaan hamstrataan tavaraa, pitää olla sitä ja tätä. Työkseni kehitän asioita joita ilman ihmiset pärjäisivät vallan loistavasti. Vaimoani en voi sanoa rakastavani, pidän häntä hyvin pinnallisena. Lapsieni kanssa hetkittäin viihdyn, he ovat ainut syy, että olen viimeiset pari vuotta leikkinyt olevani kunnon ihminen.
On väestö räjähdys, ilmastomuutos, nälänhätää, sotia... MUTTA ihmisiä kiinnosta jalkapallo ja Kardashianin perse.
Leikittelen melko vakavasti ajatuksella, että heitän pyyhkeen kehään. Tilikirjat vaimolle ja lentolippu vaikkapa Addis Adebaan, tai tulisin uskoon, ryhtyisin juomaan... mitä vain paitsi tätä mikään ei tunnu miltään. Tiedostan olevani tunneköyhä ellen peräti narsistinen paskiainen, mutta tämän maailman jaksaminen on nyt aika vähissä.
Kuten vaimoni sanoisi: "Älä nyt ole tyhmä"
Kommentit (12)
Ehkä sulle olis hyväksi tulla uskoon ja lähteä mielekkääseen vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Mä tekisin niin, jos ei olisi lasta enkä en olisi yh. Ymmärrän kyllä hyvin sua. N40+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sulle olis hyväksi tulla uskoon ja lähteä mielekkääseen vapaaehtoistyöhön ulkomaille? Mä tekisin niin, jos ei olisi lasta enkä en olisi yh. Ymmärrän kyllä hyvin sua. N40+
Uskoon tulossa on se ongelma, että kun olet looginen ihminen ja työssä harjaantunut etsimään virheitä ja selvittämään juurisyitä tapahtumille niin se vaatisi todellakin sen "Pyhän Hengen kosketuksen".
Jälkimmäistä olen vakavissani harkinnut ja edelleen harkitsen, ongelma on kun lapset jäisi...
Minusta kuvaat sitä, mitä ihan kuka tahansa käy läpi kun arkinen oravanpyörä turhauttaa ja uuvuttaa. Silloin sitä moni hakee ratkaisua pistämällä kaiken päreiksi, vaikkei se optimaalinen ratkaisu olekaan. Sen jälkeen jaksaa taas hetken rakentaa uutta, kunnes tulee uusi syöksy. Tunnista tämä kierre ja hyväksy nämä sen herättämät tunteet itsessäsi. Ehkä saat kahlattua tästä kriisistä yli pistämättä perhettä lihoiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuvaat sitä, mitä ihan kuka tahansa käy läpi kun arkinen oravanpyörä turhauttaa ja uuvuttaa. Silloin sitä moni hakee ratkaisua pistämällä kaiken päreiksi, vaikkei se optimaalinen ratkaisu olekaan. Sen jälkeen jaksaa taas hetken rakentaa uutta, kunnes tulee uusi syöksy. Tunnista tämä kierre ja hyväksy nämä sen herättämät tunteet itsessäsi. Ehkä saat kahlattua tästä kriisistä yli pistämättä perhettä lihoiksi.
Olet aivan oikeassa, tästä nimenomaan on kysymys. Uuden rakentaminen ja tavoitteeseen pyrkiminen ovat ne asiat joita tarvitsisin pitääkseni itseni virkeänä. Ongelma nimenomaan on se, että mikä olisi tavoite tai rakennuskohde kun koen melkein kaiken ympärilläni tyhjänpäiväisyytenä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis, tosin olen alta 30. Työt alkaa taas pian, en vaan tiedä, mitä varten rahaa teen. Matkoja? Taloa? Mitä sitten, kun matkalla on tai talo hankittu? Mitä matkalla pitää tehdä muuta, kuin kuluttaa ja tuhota taas luonnonvaroja? Sama tyhjä fiilis sisällä pakenipa minne vaan. Miten saan elämän mielekkääksi, mistä te muut olette löytäneet innon jatkaa, mitä varten jaksatte tehdä töitä ja herätä ja pysyä iloisina?
Tyypillinen vsemmistolaisen tarina. Itse luot maailmasi, älä syytä siitä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten eksistentiaalisesta kriisistä pääsee yli? Vinkkejä otetaan vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten eksistentiaalisesta kriisistä pääsee yli? Vinkkejä otetaan vastaan.
Uskoon tulo on nähdäkseni ainoa ratkaisu. Mitkään agnostismit ja ateismit eivät tuskaa poista. Mitenhän vaan mahtaa onnistua. LSD tai hyvät sienet voisivat myös avata uudenlaisen näkökulman asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen vsemmistolaisen tarina. Itse luot maailmasi, älä syytä siitä muita
Olen äänestänyt Claes Anderssonia muistaakseni kahdesti. Oli mielestäni viisas mies. Tämä kommentti taisi tulla äärioikealta/ääri-individualistiltä kun on kerran rakennettu omat maailmatkin. Syyttänyt en ole muita kuin omaa kuuppaani.
Vierailija kirjoitti:
Sama fiilis, tosin olen alta 30. Työt alkaa taas pian, en vaan tiedä, mitä varten rahaa teen. Matkoja? Taloa? Mitä sitten, kun matkalla on tai talo hankittu? Mitä matkalla pitää tehdä muuta, kuin kuluttaa ja tuhota taas luonnonvaroja? Sama tyhjä fiilis sisällä pakenipa minne vaan. Miten saan elämän mielekkääksi, mistä te muut olette löytäneet innon jatkaa, mitä varten jaksatte tehdä töitä ja herätä ja pysyä iloisina?
Tervetuloa kerhoon.
Tyhjään fiiliksen poistavat:
1. Eksistentiaalisen kriisin ratkaisu. - mielestäni ainoastaan kuolema tai uskoontulo kuittaavat...
2. Johonkin mielekkääseen pyrkiminen - nimenomaan pyrkiminen, kun saavutat sen maailma läsähtää taas niinkuin minulle on päässyt käymään. Olin melkein 10v ihan tyytyväinen elämääni kun pyrin saamaan koulutuksen, kunnon duunin, perheen ja oman katon päänpäälle. Nyt kun se kaikki on - se tuntuu loppupeleissä aika mitättömältä.
3. Tyhjyyden "unohtaminen" - teet aistinautintojen, kokemusten tai materian keräämisestä elämän tarkoituksen ja pidät tahdin niin kiihkeänä ettet ehdi ajatella, että mitä vittua oletkaan tekemässä. Tähänkin käytin 10v ja toimii...
4. Köyhyys - kaikki turha unohtuu kun pitää keskittyä selviytymiseen. Tätä en allekirjoita kun ei ole omakohtaista kokemusta ja tässä tarkoitan absoluuttista köyhyyttä.
Eihän nämä helppoja juttuja ole jos on "siunattu" päällä joka kyseenalaistaa kaiken tarkoituksenmukaisuuden. Välillä toivoisin, että olisin kuten suurin osa muistakin. Osaavat nauttia elämästä sen enempää miettimättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Aloita joku pitkäaikainen, omaa hyvinvointia vaativa "projekti", mikä vaatii paneutumista, ajankäyttöä ja itsensä ylittämistäkin aika-ajoin.
1. Aloita treenaamaan tavoitteellisesti esim. Triatlonia? Tai maratonia varten tai... aloita jokin itsepuolustus/kamppailulaji... Näissä huomaat taitojen karttuvan, saat omaa aikaa arjen keskellä ja mikä tärkeintä saat ympärillesi uusia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ovat taitavia lajissa, missä haluat myös kehittyä hyväksi. Urheillessa koet endorfiinien tuottamaa hyvää oloa ja unen laatusi paranee yms. myönteinen vaikutus mielialaan!
2. Etsi hyvä psykoterapeutti, mielellään kognitiivinen psykoterapeutti, joka pohjakoulutukseltaan on psykologi. Aloita terapia, jossa saat käsitellä ja löytää työkaluja tämän maailmantuskan kanssa elämiseen.
Harkitse edes näitä, vaikka vaikuttaisivatkin alkuun kaukaisilta mahdollisuuksilta! Älä tee hätiköityjä ratkaisuja elämäsi suhteen... Onni täytyy löytyä lähempää ja pienemmillä ratkaisuilla kuin pakenemalla ja kaiken jättämällä. Et pääse itseäsi pakoon!
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Aloita joku pitkäaikainen, omaa hyvinvointia vaativa "projekti", mikä vaatii paneutumista, ajankäyttöä ja itsensä ylittämistäkin aika-ajoin.
1. Aloita treenaamaan tavoitteellisesti esim. Triatlonia? Tai maratonia varten tai... aloita jokin itsepuolustus/kamppailulaji... Näissä huomaat taitojen karttuvan, saat omaa aikaa arjen keskellä ja mikä tärkeintä saat ympärillesi uusia mielenkiintoisia ihmisiä, jotka ovat taitavia lajissa, missä haluat myös kehittyä hyväksi. Urheillessa koet endorfiinien tuottamaa hyvää oloa ja unen laatusi paranee yms. myönteinen vaikutus mielialaan!
2. Etsi hyvä psykoterapeutti, mielellään kognitiivinen psykoterapeutti, joka pohjakoulutukseltaan on psykologi. Aloita terapia, jossa saat käsitellä ja löytää työkaluja tämän maailmantuskan kanssa elämiseen.Harkitse edes näitä, vaikka vaikuttaisivatkin alkuun kaukaisilta mahdollisuuksilta! Älä tee hätiköityjä ratkaisuja elämäsi suhteen... Onni täytyy löytyä lähempää ja pienemmillä ratkaisuilla kuin pakenemalla ja kaiken jättämällä. Et pääse itseäsi pakoon!
Kiitos tästä,
Hyviä vinkkejä. Fillarilla on rikki jo 3000km tänä vuonna. Mitenkään suunnitelmallisesti en ole harrastanut, mutta liikun paljon. Pyöräily, uinti, sali ja kesällä kortteli-liigan futis.
Tiedätkö, tämä kohta 2. tuli hieman puskista. Kieritelläämpä vähän asiaa. Tämä nykyinen maailmanjärjestys perustuu oletukselle kasvusta ja kasvu sille, että ihmiset pyrkivät omistamaan enemmän/parempia asioita. Jatkuvasti enemmän, parempaa, uutta... Lisäksi viihde on vienyt selkävoiton totuudesta. Totuudella ei ole enää itseisarvoa, ketään ei kiinnosta totuus. Ihmisistä on tullut ostajia, jotka materian lisäksi ostavat heille itselleen sopivaa "totuutta" kyseenalaistamatta.
Ja minä, joka en sopeudu tähän olen terapian tarpeessa. Olen varmasti en sitä kiellä. Kuten sanoit:"Et pääse itseäsi pakoon!" En ole pystynyt riittävän hyvin ajatustasolla luomaan kuvaa siitä millainen maailman pitäisi olla. Osaan vain kertoa mikä siinä on vialla...olen siis perus nillittäjä.
Harkitsen vakaasti tällä kertaa , olen jo harkinnut pari vuotta ja harkitsen vielä pari lisää. Lasten ikä kysymys... Peikko on vaan taas vahvoilla näin loman jälkeen. Tuli luettua Päätalon Ii-joki sarjaa ja siinähän Isä varoitteli poikaansa lukemisen kauhuista, tulee kummia ajatuksia, öisin ei nukuta ja työ ei maita. Näin kai siinä on käynyt.
AP
Alue: Aihe vapaa
Unohtui mainita, tämä on siis se neljänkympin kriisi, joka nyt on päällä... AP