Resting bitch face :(

Joo täällä yks. Välillä tuntuu, että olen tyyliin kiusaaja tai joku narsisti pelkästään, koska naama näyttää tältä.

kannattaa kattoo se bätmän elokuva jossa on Heath Ledger jokerina.

Kun näitä on aika paljon jotka kuulemma tunnistaa psykopaatit ja narsistit ulkonäöstä jo kilometrin päähän jne.

Vierailija kirjoitti:

Kun näitä on aika paljon jotka kuulemma tunnistaa psykopaatit ja narsistit ulkonäöstä jo kilometrin päähän jne.

Minustakin saa helposti ulkonäön perusteella esim. juhlissa ilmeisen kylmän ja ylimielisen sekä itseriittoisen kuvan, jos istun jossain hetken itsekseni. Pari kertaa aiheuttanut mielipahaa puolin ja toisin, kun ihmiset "näkevät todellisen luonteeni heti", vaikka oikeasti olen välitön ja empaattinen ihminen, lievästä kyynisyydestä huolimatta iloluontoinen.

Ap

Sama mulla. Ikinä ei miehetkään lähesty (edes baareissa) kun näytän aina niin vihaiselta :(

"Narttunaama" 😂 anteeksi kun nauran mutta jotenkin läpän kuulonen tuo nimitys 😂

Joo, ja mikäs sen vaivaannuttavampaa kun toisten kommentointi asiasta. Sama kun hiljaisena ihmisenä joku töksäyttää "ootpas sä hiljainen kaveri, mikset puhu mitään?"

Täällä yksi 😒. Nykyisin olen jo yli 40v, en käy baareissa eikä miehet taida katsoa sillä silmällä laisinkaan mutta voi kyllä - sata kertaa sain kuulla että miksi olen vihainen, mökötän yms. Se oli oikeasti raivostuttava "iskurepliikki"... Välillä murjaisin takaisin jotain tyyliin "mummo kuoli juuri" tms. Ärsytti välillä vääntää tekohymyä naamalle jos ei naurattanut. Moni on luullut minuakin kylmäksi ja tunteettomaksi hapannaamaksi ja yllättynyt että olenkin iloinen ja empaattinen ihminen 😊

Tein pari päivää sit aloituksen mut silloin muut narttunaamat oli jossain muualla :)

Mulla on ihan sama ongelma, ihmiset jopa tulevat kysymään olenko ok tai mikä nyt kiukuttaa, mies saattaa vetää kilarit että arvostelen hänen imurointiaan kun vaan omasta mielestäni katson neutraalisti. Ja mun RBF on sit vielä se murhaversio, tyyliä Vivien Leigh.

Sain joskus potkut koeajalla. Syyksi kerrottiin mm. se, että avokonttorissa koneella työskennellessäni näytän siltä, etten nauti työstäni. Eli ilmeeni on sellainen vihaisen surkea. Huoh.

Perusilmeen kommentointi on miehistä vallankäyttöä. Hymyilevä nainen on vaaraton. Ja samoin ihmiset hakevat toisten kasvoista esikielellisen vaiheen hyväksytyksi tulemisen tunnetta eli äidin hymyä.

Bitchy resting face on termi mitä haet :)

Minä olen kärsinyt tästä jo ala-asteikäisestä lähtien kiitos raskaiden kulmieni ja mököttävien huulieni. Jo lapsesta lähtien olen pitänyt kasvojani päivittäin jännitettynä jotta en kaikottaisi ihmisiä ympäriltäni joka johti lapsena päivittäiseen päänsärkyyn ja nykyään 21-vuotiaana otsaryppyihin. Aina jos erehdyn hetkeksi lepuuttamaan kasvojani ja päästämään ne ns. neutraalille ilmeelle jolloin en jännitä erityisesti mitään kasvolihasta saan heti kuulla kyselyjä vaivaako minua jokin. Ja tätä tapahtuu usein koska rentoutuessani kasvoni palaavat luonnolliseen tilaansa huomaamattani 😣

Uskon kuuluvani niihin ihmisiin, jotka oikeasti hyötyisivät plastiikkakirurgiasta. Jos kulmakarvoja ja ylähuulta vedettäisiin kumpaakin ylöspäin olisi tilanne jo paljon parempi eikä kasvoja tarvitsisi jännittää kipeästi joka helvatan päivä. Haluaisin tehdä uraani asiakaspalvelualalla, mutta en usko että tällaisella norsunpersenaamalla on sillä alalla tulevaisuutta muuna kuin puhelinneuvojana. Olo on katkera.

Oon joskus miettinyt auttaisko method putkisto kasvokoulu vai mikä kasvojumppa asiaan.

Sama vika Rahikaisella! "Oot niin tympääntyneen näkönen", "möks möks". Ja ihan perusnaamalla olen. Tarvii vissiin viritellä joku hauska irtonaama (Jesse Puljujärvi megahymyineen) tai vappunaamari, kun seuraavan kerran lähtee ihmisten ilmoille. Perkele sentään.

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus potkut koeajalla. Syyksi kerrottiin mm. se, että avokonttorissa koneella työskennellessäni näytän siltä, etten nauti työstäni. Eli ilmeeni on sellainen vihaisen surkea. Huoh.

Minä en ole edes tiennyt tällaisen naaman olemassaolosta, saati sitten tajunnut, että minulla on siitä äreämmänpuoleinen versio. Onhan minulle asiasta mainittukin. Monta kertaa, näin jälkeenpäin ajatellen.

Olin 80-luvulla aupairina. Parin viikon jälkeen isäntä sanoi, että onneksi nuo lapset tykkäävät sinusta niin paljon, kun me vaimon kanssa olimme heti kättelyssä antamassa sinulle potkuja, kun sinä et näytä yhtään nauttivan tästä hommasta. Kesätöissä hotellin respassa melkein sain potkut, mutta pomo onneksi huomasi, että asiakkaiden tullessa näkyviin minun naamani muuttui esittelykelpoiseksi. Ex-miesystävän kanssa tuli joku vuosi sitten juttua siitä, että muut valittavat jatkuvasti päällekäyvistä feissareista ja tuputtavista konsulenteista, mutta minua he eivät lähesty. Exä (joka alkoi olla siinä vaiheessa jo exä) sähähti, että oletko sinä koskaan nähnyt omaa naamaasi, kun kuljet yksiksesi. On kuulemma aika luotaantyöntävä.

Minulla nyt vain on tällainen naama eikä yhtään halua pitää yllä tavan-vuoksi-hymyä, kun kerran ei hymyilytä. Sen kyllä huomasin jokin aika sitten, että kun olen pitkästä aikaa hieman ihastunut erääseen mieheen, minua katsotaan julkisilla paikoilla pitkään ja joskus päätkin kääntyvät. Kai se ilmeestä näkyy, kun silmäkulmassa kerran tuntuu pientä pilkettä. Mutta en minä tätä tavakseni aio ottaa - kun ihastus väistämättä katoaa, narttunaama saa palata. Minulle on ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat.

Jepjep, tutulta kuulostaa. Mieskin välillä kyselee että "ooksä pahalla tuulella?". No en, paitsi että kohta oon jos jatkat kyselyäs. Näytän ihan isältäni kun olen ns. ilmeetön, ja isä näyttää aina vähän vihaiselta.

Sukupuolistereotypia. Naisten pitäisi olla iloisen, hymyilevän, nätin näköisiä. Mies saa olla vakava. Ooh, hänhän on fiksu, vakavia miettivä mies. Mutta nainen! Miksi hän murjottaa? Miksi hän ei hymyile? "olisit niin paljon kauniimpi kun hymyilisit", neuvoo viisas mies.

Oletko sä jostain vihainen? Oletko sä suuttunut mulle? Kyselee juliaroberts-vajukkihymyä väläyttelevä työkaveri..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain joskus potkut koeajalla. Syyksi kerrottiin mm. se, että avokonttorissa koneella työskennellessäni näytän siltä, etten nauti työstäni. Eli ilmeeni on sellainen vihaisen surkea. Huoh.

Minä en ole edes tiennyt tällaisen naaman olemassaolosta, saati sitten tajunnut, että minulla on siitä äreämmänpuoleinen versio. Onhan minulle asiasta mainittukin. Monta kertaa, näin jälkeenpäin ajatellen.

Olin 80-luvulla aupairina. Parin viikon jälkeen isäntä sanoi, että onneksi nuo lapset tykkäävät sinusta niin paljon, kun me vaimon kanssa olimme heti kättelyssä antamassa sinulle potkuja, kun sinä et näytä yhtään nauttivan tästä hommasta. Kesätöissä hotellin respassa melkein sain potkut, mutta pomo onneksi huomasi, että asiakkaiden tullessa näkyviin minun naamani muuttui esittelykelpoiseksi. Ex-miesystävän kanssa tuli joku vuosi sitten juttua siitä, että muut valittavat jatkuvasti päällekäyvistä feissareista ja tuputtavista konsulenteista, mutta minua he eivät lähesty. Exä (joka alkoi olla siinä vaiheessa jo exä) sähähti, että oletko sinä koskaan nähnyt omaa naamaasi, kun kuljet yksiksesi. On kuulemma aika luotaantyöntävä.

Minulla nyt vain on tällainen naama eikä yhtään halua pitää yllä tavan-vuoksi-hymyä, kun kerran ei hymyilytä. Sen kyllä huomasin jokin aika sitten, että kun olen pitkästä aikaa hieman ihastunut erääseen mieheen, minua katsotaan julkisilla paikoilla pitkään ja joskus päätkin kääntyvät. Kai se ilmeestä näkyy, kun silmäkulmassa kerran tuntuu pientä pilkettä. Mutta en minä tätä tavakseni aio ottaa - kun ihastus väistämättä katoaa, narttunaama saa palata. Minulle on ihan sama, mitä muut minusta ajattelevat.

Ihana,  :)