Kun ei jaksa puhua vauvalle..

Se on todella tärkeää lapsen kielen kehittymiselle. Suosittelen tsemppaamaan. T: puheterapeuttiopiskelija

Lue vaikka kirjoja tai loruja ääneen?

Opettele.

Minä puhuin paljon ja vauva selvästi nautti siitä. Alkoi "vastailemaan" ääntelemällä ja sitten naurettiin molemmat. Lähensi meitä. Mies on luontaisesti vähäpuheisempi, hän monesti vaipanvaihdon aikana lauloi, siitäkin vauva tykkäsi. Ja ihan puhelias lapsi tuli.

Olen myös välillä kokenut sen vaikeaksi. En tiedä miksi. Tai eka vuosi meni kivasti, sit alkoi loppua "aiheet" kun vastausta ei kuulunut. Meillä esikoinen siis alkoi puhua vasta 3,5-vuotiaana yli kahden sanan lauseita, siihen saakka se oli minun yksinpuhelua 10h päivässä... Lauloin sitten kun tuntui etten jaksa höpöttää. Ja tottakai paljon olen itseäni syyllistänyt, kun se puheen tulo kesti ja kesti ja kesti... Ja kukaan ei saanut siitä vähästäkään selvää ja se sanottiin aina ääneen, niinkuin ite ei oltais huomattu...

Kuopuksella taas on puhe kehittynyt normaalisti, hänellä tuli lauseita jo 1-vuotiaana ja tosi selvänä. Puhuminen ollut hänen kanssa jotenkin luontevampaa, kun saa vastauksia ja monesti lapsi itse aloittaa aiheen.

No just tätä: se on todella tärkeää kielen kehittymiselle!.... Joo joo...tiedetään.

Loruja 1kk vanhalle? Pitäis varmaan, mutta tyhmältä sekin tuntuu. Väkisin lukea loruja kuukauden vanhalle, aika suorituskeskeistä. Eikö siinä jo häiriinny normaali kanssakäyminen. Mitä jos olisinkin kuuro tai mykkä..

Esikoinen oppi puhumaan kahden sanan lauseilla 1,5vuotiaana. Ikinä en ole sille kirjojakaan lukenut. Ap

Vierailija kirjoitti:

No just tätä: se on todella tärkeää kielen kehittymiselle!.... Joo joo...tiedetään.

Loruja 1kk vanhalle? Pitäis varmaan, mutta tyhmältä sekin tuntuu. Väkisin lukea loruja kuukauden vanhalle, aika suorituskeskeistä. Eikö siinä jo häiriinny normaali kanssakäyminen. Mitä jos olisinkin kuuro tai mykkä..

Esikoinen oppi puhumaan kahden sanan lauseilla 1,5vuotiaana. Ikinä en ole sille kirjojakaan lukenut. Ap

Kuinka surullista on ajatella lasta, jolle ei ole luettu kirjoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No just tätä: se on todella tärkeää kielen kehittymiselle!.... Joo joo...tiedetään.

Loruja 1kk vanhalle? Pitäis varmaan, mutta tyhmältä sekin tuntuu. Väkisin lukea loruja kuukauden vanhalle, aika suorituskeskeistä. Eikö siinä jo häiriinny normaali kanssakäyminen. Mitä jos olisinkin kuuro tai mykkä..

Esikoinen oppi puhumaan kahden sanan lauseilla 1,5vuotiaana. Ikinä en ole sille kirjojakaan lukenut. Ap

Kuinka surullista on ajatella lasta, jolle ei ole luettu kirjoja...

No ompa surullista! Musta on surullista jos lapsi ei oo saanut leipoa korvapuusteja, kiivetä puuhun, opetettu käytöstapoja, jos lapselle on leikattu otsatukka, joutunut päiväkotiin, ei saa itse kaataa maitoa lasiin, ei pääse pesulle joka päivä...

Niin vai oisko se surullista kun lapsi elää orpona slummissa keräten kaatopaikka jätteitä elannokseen....

Ilmeisesti en tarpeeksi puhunut aikanaan vauvalle koska kirjoitti äikästä vaan Een. 

Opettele muutama loru, vaikka körö körö kirkkoon tai metsäsikaloru, niitä voi sitten toistella kun ei jaksa keskiä jutusteltavaa.

Mullekin oli tosi raskasta aikanaan esikoisen kanssa pitää sitä keskustelua yllä, lorut ja laulut autto paljon, kuunneltiin myös musiikkia ja lauleskelin mukana. Nuorempien kanssa mennyt jo paremmin kun on ollu se esikoinen juttukaverina.

Ajattelin juuri ihan tätä samaa kuin ap. Vauva 3 viikkoa nyt. Ei huvita sille koko ajan jutella. Kun ei edes katso silmiin eikä hymyile vielä. Hoidan kyllä, halin ja rakastan. Mutta en jaksa jutella koko aikaa. Vaipanvaihdon yhteydessä esim. pari lausetta maksimissaan juttelen.

Vanhemman tuottaman, lapselle suunnatun kielen määrä on tutkimuksien mukaan suoraan verrannollinen lapsen kielenkehitykseen ja koulumenestykseen. Yleistäen voikin sanoa, että mitä enemmän puhut lapsellesi, sitä paremmat kielelliset taidot hänelle kehittyvät. Jos haluat, että lapsesi saa hyvät valmiudet kielelliseen kehitykseen, kannattaa yrittää jaksaa jutella ja lukea lapselle.

Minäkin koin sen vaikeaksi. Se käy luontevammaksi kun lapsi vähän kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

No just tätä: se on todella tärkeää kielen kehittymiselle!.... Joo joo...tiedetään.

Loruja 1kk vanhalle? Pitäis varmaan, mutta tyhmältä sekin tuntuu. Väkisin lukea loruja kuukauden vanhalle, aika suorituskeskeistä.

Ap

Mun mies luki kuukauden ikäiselle ääneen sosiaalialan ammattilehteään. Heille kehittyi läheinen suhde.

Sama vika täällä. En ole tyhjänjauhaja. Jopa vaikka siitä kakan määrästä vaipanvaihdon yhteydessä puhuminen - ja kaikki muukin tyhjästä puhuminen - tuntuu teeskentelyltä ja jää usein tekemättä. Lapsi toki kuulee puhetta jonkin verran, mutta puhe ei kohdistu häneen. Johtuu juurikin siitä "vastaamattomuudesta" ja siitä, ettei minulla ole jatkuvasti mitään sanottavaa.

Minä olen höpötellyt ihan alusta asti kaikenlaista arkista; kerron mitä teen, mitä ulkona näkyy, lukenut ääneen kirjoja ym. Kaupassakin juttelin ostoksista paljon ennen kuin aloin saamaan mitään vastauksia takaisin. Myös mies on jutellut paljon, ruotsiksi, mikä on hänen äidinkielensä. Vauvahierontaa tein paljon ja samalla lepertelin ja kerroin mitä teen, ja arvelin vauvan ilmeiden perusteella miltä tuntuu kaikki kokemansa asiat.

Nyt meillä 1,5 vuotias papupata; sanoja on satoja niin suomeksi kuin ruotsiksi, juttelee melkein koko ajan ja tarttuu aina uusiin kuulemiinsa sanoihin ja alkaa toistaa niitä kunnes oppii. Luulenpa että ainakin osittain tämä johtuu juuri siitä kun olemme ihan tietoisesti niin paljon puhuneet hänelle.

Kerro lapselle mitä teet tai aiot tehdä niin ei tarvitse keksiä erikseen puhuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kerro lapselle mitä teet tai aiot tehdä niin ei tarvitse keksiä erikseen puhuttavaa.

No näin siis teenkin. Kerron lapselle esimerkiksi vaihtavani vaipan, mutten ala päivittelemään vaipan sisältöä tai jauhamaan tyhjästä vaipanvaihdon aikana. Lopuksi sanon, että valmista tuli ja nyt mennään. Ongelma on ehkä myös se, etten osaa leperrellä tai lässyttää. Ehkä silloin tuo tyhjänjauhaminenkin luonnistuu?

Täällähän oli saman ongelman kanssa painivia. Esikolle keksin omia hokemia ja loruja. Ja lauloin aina samaa laulua.

Ongelma tässä on paineet, suorittaminen ja huono omatunto eikä niinkään laiskuuteni puhumisessa. Se että hoetaan kuinka tärkeää puhuminen vauvalle on ja kuinka tärkeää lukeminen on. Ja vaikka en noihin väittämiin edes usko (vaan luulen että vuorovaikutuksella on suurempi rooli) niin kärsin huonosta omatunnosta.

Tiedän kyllä että alkaa helpottaan kun vauva vastaa edes hymyllä ja seuraamalla katseellaan, mutta nyt kk ikäisenä lähinnä katselee ympärilleen eikä kontaktia vielä saa vauvaan.

Tuttuni puhui lapselleen kokoajan ja taukoamatta. Luki paksuja kirjoja jo ihan pienelle. Vuorovaikutus taidoissa sen sijaan oli puutetta, hän puhui ja puhui niin että kuulosti omaankin korvaan jo toiselta kieleltä. Ei oppinut lapsi puhumaan kun omani tosiaan jo puhui hyvin 1,5 vuotiaana.

Minusta on parempi vaikka katsella ikkunasta ja nimetä asioita kuin lukea monotonisesti jotain mitä lapsi ei ymmärrä ja mihin taidot ei riitä keskittymiseen. Ap

Jokainen kasvattaa lasta tavallaan, enkä usko että on mitenkään kauheaa jos yksi äiti on vähäpuheisempi kuin toinen. Vastaavasti sitten jossain toisessa asiassa tulee tasoitusta. Pahimpia ovat ne perheet joissa lapsi on yhteinen projekti ja jossa heikkoa lenkkiä ei hyväksytä millään osa- alueella. On puhuttava täydellisesti ja monipuolisesti, oltava sosiaalisesti poikkeuksellisen lahjakas, samoin motorisesti. Jos tällainen lapsi sitten jollain viikolla vetää kiukutteluputken niin se on päiväkodin, naapureiden ja kavereiden syy, koska täydellisellä kasvatuksella ja projektiin panostamisesta ei voi syntyä yksilöä jolla olisi epätäydellisiä ominaisuuksia.

Eli älä huoli, lapsesi kehittyy vähemmälläkin puheella.