Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väittää, että hoitaja päiväkodissa löi päähän
10.07.2016 |
Kertoi perjantai-iltapäivällä. Poika on 2,5 -vuotias. Hän on ollut viikon eri päiväkoidissa lomien takia ja tarkoitus on olla vielä ensi viikko. Sitten alkaa perheen yhteinen loma.
Pakko kai tämän on olla jokin väärinkäsitys. Hoitajan käsi ehkä jossain tilanteessa osunut päähän? Mutta kai tämä täytyy ottaa puheeksi kuitenkin eli kysyä, mistä pojan mielikuva lyömisestä on voinut tulla.
Poika ei oikein osaa selittää missä tilanteessa tämä oli tapahtunut. Puhuu kyllä hyvin, mutta on liian nuori selostamaan tapahtumakulkuja. Onko kokemusta vastaavasta tilanteesta jollakulla täällä?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Aina vai? Eiköhän ne puhu tottakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vaivaa, kannattaa varmaan kysyä. Todennäköisesti hoitajan käsi osunut lapseen tai lapsi esim.juossut hoitajan käteen. Meillä ainakin kotona on tapahtunut tuota, että lapsi ryntäillyt päin ja lapsen puheiden perusteella on tapahtunut suurin piirtein pahoinpitely vastapuolen osalta☺
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin) vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu.
-ap
Kannattaa kysyä päiväkodissa asiasta :) Tiestysti lyöjä saattaisi vaan kieltää koko jutun, mutta luultavasti tuo on ollut ihan vaan väärinkäsitys.
Muistan yhden tilanteen kun itse olin päiväkodissa harjoittelussa, kävin herättelemässä päiväunilla olleita lapsia ja eräs 3-vuotias alkoi itkemään, kun kysyin että mikä on niin itku johtui siitä kun olin kuulemma potkaissut häntä selkään.
Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo on vaikeita, kun kyseessä pieni lapsi.
Joko hoitaja on lyönyt lasta tai sitten käsi on osunut lapsen päähän jossain muussa tilanteessa.
Meillä lapsi myös sanoi 3-vuotiaana kerran, että isi potkaisi. Olimme kaikki eteisessä ja mies istui penkillä ja lapsi kompastui hänen ojennettuun jalkaansa. Kukaan ei siis potkaissut ketään, mutta lapsi tulkitsi oman kompurointinsa isän potkuksi. :/
Tosin meillä lapsi sanoi tuosta potkusta heti tilanteessa eikä puhunut siitä enää jälkeenpäin. Hieman häiritsee tuossa Ap:n lapsen jutussa se, että lapsi on ilmeisesti säikähtänyt tapahtumaa sen verran, että on jäänyt mieleen ja puhuu siitä myös myöhemmin. Ei kai nyt toisen käden osumisesta olisi mitään tuollaista pitempiaikaista "traumaa" tullut...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin) vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu.
-ap
Kyllä lapsi voi valehdella. Meillä alkoi juuri 2,5-vuotias kertoa aivan mahdottomia satuja. Peilasi kuulemiaan satuja meidän perheeseen esim. kertoi päiväkodissa, että isä on vankilassa, kertoi meidän varastavan ruokaa kaupasta ja elävän koiranruoalla teltassa. Kotonakin kertoi outoja juttuja ja kerran autossa totesi minulle aivan asiallisesti, että äiti, miksi sinä löit? Haparoi sanoja aluksi mutta lopulta oikein suuttui ja totesi, että kyllä sinä vaan löit mutta nauroi sitten päälle kuin kyseessä olisi ollut jotain mahdottoman jännittävää.
Ei tuohon auttanut muu kuin kertoa avoimesti päiväkodissa ja sukulaisillekin (oli kertonut kummitädilleen, että isä ja äiti pakottivat juomaan viiniä) ja onneksi kukaan ei ottanut tosissaan. Päiväkodissa myöhemmin totesivat, että muuten olisi lähtenyt lasu, mutta kun itse avoimesti aloin kertoa lapsen saduista niin uskoivat sitten meitä. Vaihe meni ohi noin 3,5-vuotiaana, kun johdonmukaisesti selitettiin ettei tuollaisia satuja ole kiva tehdä ja että se on valehtelua kun niin ei ole oikeasti tapahtunut.
Teidän tapauksessanne ottaisin asian ehdottomasti esille päiväkodissa. Vaikka meille kävi näin niin ei se silti tarkoita etteikö asia olisi voinut tapahtua teidän tapauksessanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa.
Vähän järkyttyneen oloinen oli, ei itkuinen, eikä varsinaisesti pahoilla mielin.
Tässä on sellainen epämiellyttävyys, että tämä "lyöjä" teki minuun alun perin hyvin epämiellyttävän vaikutelman. Elämäänsä kyllästyneen oloinen kuusikymppinen, joka nippa nappa tervehtii.
Tämä ei totisesti tarkoita, että uskoisn lyömiseen, mutta jotain ikävää nyt ilmeisesti on tapahtunut. Hän sijaistaa päiväkodin johtajaa tällä hetkellä eli tilanne on hyvin hankala. Ei ole esimiestä kuin viraston puolella.
Mietin jo laittaisiko isovanhemmat huomisesta remmiin, niin koko juttu olisi pois päiväjärjestyksestä. Mieheni ja minun on oltava töissä, sitä ei voi muuttaa.
Toisaalta muiden lasten takia asia on syytä ottaa esiin. Jos on yhtään mahdollista, että joku hoitajista käyttää väkivaltaa, niin kyllähän se pitää selvittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin) vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu.
-ap
Kyllä lapsi voi valehdella. Meillä alkoi juuri 2,5-vuotias kertoa aivan mahdottomia satuja. Peilasi kuulemiaan satuja meidän perheeseen esim. kertoi päiväkodissa, että isä on vankilassa, kertoi meidän varastavan ruokaa kaupasta ja elävän koiranruoalla teltassa. Kotonakin kertoi outoja juttuja ja kerran autossa totesi minulle aivan asiallisesti, että äiti, miksi sinä löit? Haparoi sanoja aluksi mutta lopulta oikein suuttui ja totesi, että kyllä sinä vaan löit mutta nauroi sitten päälle kuin kyseessä olisi ollut jotain mahdottoman jännittävää.
Ei tuohon auttanut muu kuin kertoa avoimesti päiväkodissa ja sukulaisillekin (oli kertonut kummitädilleen, että isä ja äiti pakottivat juomaan viiniä) ja onneksi kukaan ei ottanut tosissaan. Päiväkodissa myöhemmin totesivat, että muuten olisi lähtenyt lasu, mutta kun itse avoimesti aloin kertoa lapsen saduista niin uskoivat sitten meitä. Vaihe meni ohi noin 3,5-vuotiaana, kun johdonmukaisesti selitettiin ettei tuollaisia satuja ole kiva tehdä ja että se on valehtelua kun niin ei ole oikeasti tapahtunut.
Teidän tapauksessanne ottaisin asian ehdottomasti esille päiväkodissa. Vaikka meille kävi näin niin ei se silti tarkoita etteikö asia olisi voinut tapahtua teidän tapauksessanne.
Jopas on mielikuvituksekas kaksivuotias :D
Meillä on suoraviivaisempi tapaus ja ei ilmeisesti yhtä kehittynyt. Tuohan kertoo ajattelun korkealentoisuudesta, tuleva luovan työn tekijä teillä...
Omastani sanoisin, ettei osaa ihan tuolla tavoin keksiä juttuja. Uskon tässä vaiheessa johonkin väärinkäsitykseen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma taitaa olla ap. itse.
Hän taitaa itse olla tämän episodin käyntiin laittanut voima.
Joskus jos lapsi "riehaantuu" pöiväkodissa, hänet on otettava joskus pois tilanteesta. Hänestä pidetään kiinni ja kannetaan pois rauhoittumaan ja ohjataan tekemään jotain muuta. Tämänkin jotkut lapset tulkitsevat lyömiseksi, kiusaamiseksi, ja huutavat kurkku suorana ilkeäksi pahaksi houtotädiksi. Itse hoitajana kerron aina vanhemmalle tapahtuneesta avoimesti, mutta ei kaikki houtajat, tai sitten unohtuu kertoa. Eli sinuna en hätäilisi siellä yhtään, asia on luultavasti väärinkäsitys eikä muuta. Lapset puhuvat mitä mieleen juolahtaa, sen olen alan töissä huomannut, vaikka olisi kuin kiltti lapsi joka useimmiten puhuu tosi juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin) vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu.
-ap
Kyllä lapsi voi valehdella. Meillä alkoi juuri 2,5-vuotias kertoa aivan mahdottomia satuja. Peilasi kuulemiaan satuja meidän perheeseen esim. kertoi päiväkodissa, että isä on vankilassa, kertoi meidän varastavan ruokaa kaupasta ja elävän koiranruoalla teltassa. Kotonakin kertoi outoja juttuja ja kerran autossa totesi minulle aivan asiallisesti, että äiti, miksi sinä löit? Haparoi sanoja aluksi mutta lopulta oikein suuttui ja totesi, että kyllä sinä vaan löit mutta nauroi sitten päälle kuin kyseessä olisi ollut jotain mahdottoman jännittävää.
Ei tuohon auttanut muu kuin kertoa avoimesti päiväkodissa ja sukulaisillekin (oli kertonut kummitädilleen, että isä ja äiti pakottivat juomaan viiniä) ja onneksi kukaan ei ottanut tosissaan. Päiväkodissa myöhemmin totesivat, että muuten olisi lähtenyt lasu, mutta kun itse avoimesti aloin kertoa lapsen saduista niin uskoivat sitten meitä. Vaihe meni ohi noin 3,5-vuotiaana, kun johdonmukaisesti selitettiin ettei tuollaisia satuja ole kiva tehdä ja että se on valehtelua kun niin ei ole oikeasti tapahtunut.
Teidän tapauksessanne ottaisin asian ehdottomasti esille päiväkodissa. Vaikka meille kävi näin niin ei se silti tarkoita etteikö asia olisi voinut tapahtua teidän tapauksessanne.
"Peilasi kuulemiaan satuja". Mitä ihmeen satuja sun lapselle on luettu, jossa isä on vankilassa, perhe varastaa ruokaa ja lapsille juotetaan viiniä? :D
Vierailija kirjoitti:
Ongelma taitaa olla ap. itse.
Hän taitaa itse olla tämän episodin käyntiin laittanut voima.
Kertoisitko ajatuskulustasi vähän enemmän? On totta, että tätä ei olisi tapahtunut ilman, että olisin synnyttänyt lapsen. Joten olen episodin käyntiin laittanut voima. Mutta et tarkoittane tätä?
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummityttö harrasti 3-vuotiaana sitä, että kun hän lähti marketissa juoksentelemaan sinne tänne ja hänet napattiin kiinni/palautettiin muun seurueen luokse, hän alkoi kirkua kuin palosireeni, että: "ÄLÄ LYÖ/ÄLÄ SATUTA/LOPETA, SATTUU!". Ja siis ihan nätisti otettiin takin hupusta tai kädestä kiinni, eikä todellakaan satutettu eikä lyöty.
Että suhtautuisin kyllä varauksella pikkulasten juttuihin kuinka heitä on satutettu.
mä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset valehtelevat.
Ei noin pieni varsinaisesti valehtele, mutta käsitys tilanteesta voi olla (ja uskonkin tietysti näin) vääristynyt. Lapsen kyky tulkita tilanteita on tietysti vielä kehittymätön. Jos hoitaja on ollut hermostunut ja joutunut korottamaan ääntään ja samalla hetkellä on tapahtunut jokin ele, jota lapsi on luullut lyömiseksi. Kotona ei koskaan ole lyöty, mutta onhan termi tietysti tuttu.
-ap
Kyllä lapsi voi valehdella. Meillä alkoi juuri 2,5-vuotias kertoa aivan mahdottomia satuja. Peilasi kuulemiaan satuja meidän perheeseen esim. kertoi päiväkodissa, että isä on vankilassa, kertoi meidän varastavan ruokaa kaupasta ja elävän koiranruoalla teltassa. Kotonakin kertoi outoja juttuja ja kerran autossa totesi minulle aivan asiallisesti, että äiti, miksi sinä löit? Haparoi sanoja aluksi mutta lopulta oikein suuttui ja totesi, että kyllä sinä vaan löit mutta nauroi sitten päälle kuin kyseessä olisi ollut jotain mahdottoman jännittävää.
Ei tuohon auttanut muu kuin kertoa avoimesti päiväkodissa ja sukulaisillekin (oli kertonut kummitädilleen, että isä ja äiti pakottivat juomaan viiniä) ja onneksi kukaan ei ottanut tosissaan. Päiväkodissa myöhemmin totesivat, että muuten olisi lähtenyt lasu, mutta kun itse avoimesti aloin kertoa lapsen saduista niin uskoivat sitten meitä. Vaihe meni ohi noin 3,5-vuotiaana, kun johdonmukaisesti selitettiin ettei tuollaisia satuja ole kiva tehdä ja että se on valehtelua kun niin ei ole oikeasti tapahtunut.
Teidän tapauksessanne ottaisin asian ehdottomasti esille päiväkodissa. Vaikka meille kävi näin niin ei se silti tarkoita etteikö asia olisi voinut tapahtua teidän tapauksessanne.
"Peilasi kuulemiaan satuja". Mitä ihmeen satuja sun lapselle on luettu, jossa isä on vankilassa, perhe varastaa ruokaa ja lapsille juotetaan viiniä? :D
Kommentoija tässä satuilee. Ei kaksivuotias puhu tuollaisia, vaikka kuinka olisi satuja luettu. Ja mitä tarkoitetaan saduilla? Ei tosiaan saduissa juoteta väkisin viiniä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa.
Vähän järkyttyneen oloinen oli, ei itkuinen, eikä varsinaisesti pahoilla mielin.
Tässä on sellainen epämiellyttävyys, että tämä "lyöjä" teki minuun alun perin hyvin epämiellyttävän vaikutelman. Elämäänsä kyllästyneen oloinen kuusikymppinen, joka nippa nappa tervehtii.
Tämä ei totisesti tarkoita, että uskoisn lyömiseen, mutta jotain ikävää nyt ilmeisesti on tapahtunut. Hän sijaistaa päiväkodin johtajaa tällä hetkellä eli tilanne on hyvin hankala. Ei ole esimiestä kuin viraston puolella.
Mietin jo laittaisiko isovanhemmat huomisesta remmiin, niin koko juttu olisi pois päiväjärjestyksestä. Mieheni ja minun on oltava töissä, sitä ei voi muuttaa.
Toisaalta muiden lasten takia asia on syytä ottaa esiin. Jos on yhtään mahdollista, että joku hoitajista käyttää väkivaltaa, niin kyllähän se pitää selvittää.
Onhan se ihan mahdollistakin, että niin on tapahtunut. Minun lapsen päiväkodissa oli yksi vanhempi hoitaja Pirjo, josta kukaan lapsi ei pitänyt (lapsi kertoi). Ei koskaan ihan tarkkaan selvinnyt se syy, muuten kuin että saattoi sanoa inhottavasti lapsille. Myös aikuisen silmään antoi elämään kyllästyneen ja väärässä työssä olevan kuvan. En ihmettele, jos kahden kesken ollessa (esim. vessaan viedessä) ko. henkilö olisi antanut vaikka luunappeja tms., jos lapsi venkoilee. Lapsi on jo koulussa pitkällä, mutta vieläkin hän muistaa, että Pirjo ei ollut kiva.
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa.
Voihan olla että täti on läpsäissyt päähän rangaistuksena tai kiellon tehosteeksi, mutta minkä sille voi? Et voi todistaa että mitään väkivaltaa olisi käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin asian vakavasti. Voihan se olla tottakin. Oliko/onko lapsi pahoilla mielin asiasta vai ei moksiskaan? Kannattaa käydä asia läpi päiväkodissa.
Vähän järkyttyneen oloinen oli, ei itkuinen, eikä varsinaisesti pahoilla mielin.
Tässä on sellainen epämiellyttävyys, että tämä "lyöjä" teki minuun alun perin hyvin epämiellyttävän vaikutelman. Elämäänsä kyllästyneen oloinen kuusikymppinen, joka nippa nappa tervehtii.
Tämä ei totisesti tarkoita, että uskoisn lyömiseen, mutta jotain ikävää nyt ilmeisesti on tapahtunut. Hän sijaistaa päiväkodin johtajaa tällä hetkellä eli tilanne on hyvin hankala. Ei ole esimiestä kuin viraston puolella.
Mietin jo laittaisiko isovanhemmat huomisesta remmiin, niin koko juttu olisi pois päiväjärjestyksestä. Mieheni ja minun on oltava töissä, sitä ei voi muuttaa.
Toisaalta muiden lasten takia asia on syytä ottaa esiin. Jos on yhtään mahdollista, että joku hoitajista käyttää väkivaltaa, niin kyllähän se pitää selvittää.
Onhan se ihan mahdollistakin, että niin on tapahtunut. Minun lapsen päiväkodissa oli yksi vanhempi hoitaja Pirjo, josta kukaan lapsi ei pitänyt (lapsi kertoi). Ei koskaan ihan tarkkaan selvinnyt se syy, muuten kuin että saattoi sanoa inhottavasti lapsille. Myös aikuisen silmään antoi elämään kyllästyneen ja väärässä työssä olevan kuvan. En ihmettele, jos kahden kesken ollessa (esim. vessaan viedessä) ko. henkilö olisi antanut vaikka luunappeja tms., jos lapsi venkoilee. Lapsi on jo koulussa pitkällä, mutta vieläkin hän muistaa, että Pirjo ei ollut kiva.
hmmm. Meidänkin päiväkodissa oli Prijo niminen lastentarhaopettja, jota lapsi pelkäsi. Koskaan ei oikein selvinnyt että miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma taitaa olla ap. itse.
Hän taitaa itse olla tämän episodin käyntiin laittanut voima.
Kertoisitko ajatuskulustasi vähän enemmän? On totta, että tätä ei olisi tapahtunut ilman, että olisin synnyttänyt lapsen. Joten olen episodin käyntiin laittanut voima. Mutta et tarkoittane tätä?
-ap
Kerroit että hoitaja on kuusikymppinen noita mielestäsi. Lapsi tietää käsityksesi ja antaa vastauksia mitä tietää sinun haluavan kuulla. Lyönti on mannaa korvillesi ja lapsesi tietää tämän. Asenteellisuutesi saa asian yhä enemmän solmuun.
Seuraava vaihe on että pelästytät lapsesi niin että ei uskalla perääntyä valheestaan pelätessään sinun reagointia.
Lapset valehtelevat.