Mies ihmettelee: miksi monet naiset eivät tunnista omia arvojaan ajoissa?
Hyvin huomattava osa ihmisistä ei ole lainkaan yhteydessä siihen, mitä he todella haluavat ja arvostavat elämässä. Kun tällä palstalla välillä päivitellään miehiä, jotka eivät osaa nimetä omia tunteitaan, syytä olisi päivitellä myös naisia, jotka eivät osaa nimetä arvojaan. Halutaan se rivari, farmariauto ja 2.5 lasta, koska niin nyt kuuluu haluta. Keski-ikäisenä sitten havahdutaan, että tätäkö se elämä on, ja vimmaisena liitytään kaikille työväenopiston kurseille.
Kommentit (30)
Jos suurin radikaali päätös elämässä on hyökätä keski-iässä kurssittamaan itseään kaiken maailman himmelitöihin, niin asiat ovat keskimäärin pirun hyvin, eikös vain?
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tossa haluamisessa on. Kun asiat on saavutettu, tottakai tulee tyhjä olo. Sitten halutaan jotain muuta.
Sitä pahaa, että kun elää arvojensa mukaan joka päivä eikä käytä aikaansa tavoitellen jotakin ulkokohtaista, mitään tyhjää oloa ei tule. Ihmisellä, joka ei tunnista arvojaan, ei ole mitään muuta kuin tavoitteet, saavuttaminen ja pyrkiminen. -ap
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin radikaali päätös elämässä on hyökätä keski-iässä kurssittamaan itseään kaiken maailman himmelitöihin, niin asiat ovat keskimäärin pirun hyvin, eikös vain?
Kyllä ihmiset voivat kärsiä näistä kriiseistä valtavasti, ja se perhe tietysti myös. Myös perheiden rikkomiset, holtittomat taloudelliset riskit, pettämiset ja niin edelleen palautuvat usein kipuiluun siitä, ettei oma elämä lainkaan vastaa omia arvoja. -ap
Miksi puhut vain naisista? Oon huomannut saman ilmiön miehissäkin ja se on aina yhtä kurjaa.
Ei ole noita. Olen keski-ikäinen yhden lapsen varaton yh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tossa haluamisessa on. Kun asiat on saavutettu, tottakai tulee tyhjä olo. Sitten halutaan jotain muuta.
Sitä pahaa, että kun elää arvojensa mukaan joka päivä eikä käytä aikaansa tavoitellen jotakin ulkokohtaista, mitään tyhjää oloa ei tule. Ihmisellä, joka ei tunnista arvojaan, ei ole mitään muuta kuin tavoitteet, saavuttaminen ja pyrkiminen. -ap
Nyt sä ap. teet ongelmia olemattomista. Miksi ihminen ei saisi kehittää itseään vaikka työväenopiston kursseilla. Taidat vain haluta ärsyttää jotakin kansanosaa.
Niimpä! Mä oon herännyt tähän nyt, kun oon 27, että meillä on miehen kanssa todella erilaiset arvot. Ja kauhee dilemma, että elänkö omaa unelmaani vai vaan jonkun muun. Ahdistaa kaikki ja tekee mieli pistää koko elämä uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut vain naisista? Oon huomannut saman ilmiön miehissäkin ja se on aina yhtä kurjaa.
Miehet vasta kulkevatkin ulkoisesti asetettujen arvojen perässä. Tavoittelevat ensin seksiä pakonomaisesti, kauniita naisia, rahaa, korkeaa asemaa...
Vierailija kirjoitti:
Niimpä! Mä oon herännyt tähän nyt, kun oon 27, että meillä on miehen kanssa todella erilaiset arvot. Ja kauhee dilemma, että elänkö omaa unelmaani vai vaan jonkun muun. Ahdistaa kaikki ja tekee mieli pistää koko elämä uusiksi.
Sinun kaltaisiasi kutsutaan tossun alla oleviksi.
Toisaalta, ne arvot voi muutta matkan varrella elämän myötä, ettäniin.
-9
Vierailija kirjoitti:
Niimpä! Mä oon herännyt tähän nyt, kun oon 27, että meillä on miehen kanssa todella erilaiset arvot. Ja kauhee dilemma, että elänkö omaa unelmaani vai vaan jonkun muun. Ahdistaa kaikki ja tekee mieli pistää koko elämä uusiksi.
No miksi et pistä? Mikä pitelee?
Ja miesten 40+ triathloninnostus, moottoripyörän osto, nuorempaan vaimoon vaihtaminen on sitten ihan OK?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahaa tossa haluamisessa on. Kun asiat on saavutettu, tottakai tulee tyhjä olo. Sitten halutaan jotain muuta.
Sitä pahaa, että kun elää arvojensa mukaan joka päivä eikä käytä aikaansa tavoitellen jotakin ulkokohtaista, mitään tyhjää oloa ei tule. Ihmisellä, joka ei tunnista arvojaan, ei ole mitään muuta kuin tavoitteet, saavuttaminen ja pyrkiminen. -ap
Nyt sä ap. teet ongelmia olemattomista. Miksi ihminen ei saisi kehittää itseään vaikka työväenopiston kursseilla. Taidat vain haluta ärsyttää jotakin kansanosaa.
Niin, ihan totta. Kansanopiston kurssien turmiollisuushan oli tämän aloituksen ponsi. -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä! Mä oon herännyt tähän nyt, kun oon 27, että meillä on miehen kanssa todella erilaiset arvot. Ja kauhee dilemma, että elänkö omaa unelmaani vai vaan jonkun muun. Ahdistaa kaikki ja tekee mieli pistää koko elämä uusiksi.
Sinun kaltaisiasi kutsutaan tossun alla oleviksi.
Kenen tossun alla mä olen? Me eletään periaatteessa sellaista elämää, kuin olen halunnut, mutten tiedä haluanko sitä enää. Mies ei tosiaan mua pakota mihinkään, ei vaan ole kiinnostunut mistään samoista asioista, kuin minä. Koska meillä on lapsia, en voi pistää kaikkea uusiksi hetken mielijohteesta.
"Monet naiset" vihjaisi siihen, että tuo arvojen tunnistaminen olisi mielestäsi jotenkin normaalia suurimmalle osalle naisista ja vielä useammalle miehistä. Todellisuudessa kuitenkaan suurin osa ihmisistä ei koskaan edes ajattele tuollaisia asioita.
Mun mielestä mielenkiintoisempi kysymys olisi, että mikä saa osan ihmisistä tunnistamaan ne arvonsa?
Vierailija kirjoitti:
Miksi puhut vain naisista? Oon huomannut saman ilmiön miehissäkin ja se on aina yhtä kurjaa.
Koska tällä palstalla kommentteja saavat vain ketjut, joissa asia on joko henkilöity tai sukupuolitettu tai siihen on rakennettu jonkinlainen "me vastaan muut" -asetelma. Tämän huomioiminen kuuluu palstakirjoittelun tekstilajitaitoihin. -ap
No, minä olen elänyt aina arvojeni mukaan. Nyt 45-vuotiaana olen köyhä kuin kirkonrotta. Ei ole miestä, autoa, taloa, koiraa eikä kesämökkiä. Arvot on ja pitääkin onnellisena, vaikka krooninen rahapula uhkaa koko ajan masentaa.
ehkä noi on just niitä niiden arvoja ja sitä mitä ne haluaa. osa miettii todella tarkkaan asiat ennenkun päätyy tohon ratkasuun.
Vierailija kirjoitti:
"Monet naiset" vihjaisi siihen, että tuo arvojen tunnistaminen olisi mielestäsi jotenkin normaalia suurimmalle osalle naisista ja vielä useammalle miehistä. Todellisuudessa kuitenkaan suurin osa ihmisistä ei koskaan edes ajattele tuollaisia asioita.
Mun mielestä mielenkiintoisempi kysymys olisi, että mikä saa osan ihmisistä tunnistamaan ne arvonsa?
Uskon, että suurin osa ihmisistä herää kyllä pohtimaan, mikä elämässä on tärkeää, viimeistää silloin, kun he kohtaavat jonkin suuren kriisin tai mullistuksen. Mutta on tosiaan mielenkiintoista, miten joillakuilla on herkkyys omille arvoilleen jo hyvin nuoresta pitäen. Kypsyydestä ja jonkinlaisesta introspektiotaidosta se ainakin kertoo. -ap
Mitä pahaa tossa haluamisessa on. Kun asiat on saavutettu, tottakai tulee tyhjä olo. Sitten halutaan jotain muuta.