Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla 3-vuotiasta, joka ei tottele?
27.02.2006 |
Meillä ei toimi jäähypenkit eikä mikään. Haluaa oikein penkille. Tekee jotain ja odottaa pääsyä penkille. Tälle lapselle ei voi antaa huomiota enempää. Ihan tosi. Hoidan häntä kotona ja molemmat vanhemmat teemme hänen kanssaan kaikkea tavallista ja erikoista sillointllöin. Ollaan oikeasti läsnä jne. On muka luettu ihan hemmetin monta opasta jne. ja ennen kaikkea oltu johdonmukaisia! Mutta ei, ei vain tottele. Muilla tuntuu olevan niin lauhkeita tapauksia, että ihan kateeksi käy. Joka ikityisestä asiasta pitää ottaa matsi. Huoh. Ei ole tahallaan ilkeä edes ns. lällätysmielessä, vaan ihan tavallisissa asioissaa vänkää joka asiaa vastaan. Ei siis lyö kavereita tms., mutta ottaa luvatta pöydältä ruokaa heti kun silmä välttää antaa kissalle raksuja, ottaa kaukosäätimen/kameran/puhelin jne.
Muita? Ja helpottaako joskus?
Kommentit (18)
kännykällä, eikä sekään niin kamalaa ole, jos nappaa jotain pientä pöydältä suuhunsa. Mutta sitten meidän mielestä tärkeissä asioissa ollaan tiukkana; siskoa ei kohdella kaltoin, pöydille ei kiivetä, palloa ei voi heitellä olkkarissa (turvallisuus syistä) jne. Jokaisella perheellä on tietty omat säännöt, joskus niitä vain kannattaa miettiä, että ovatko ne juuri ne oikeat säännöt ja voisiko jotain muuttaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan oikeasti suutut ja näytät sen lapselle. Jos ei pehmeä linja auta, on aika siirtyä astetta järeämpään. Itselläni on 3v ja kyllä osaa olla kovapäinen. Kyllä hän ainakin vaatii sen, että hälle ihan suuttuu ja näyttää sen myös, niin jo taas alkaa tottelemaan.
Kaikki mukavuus pois, kun ei tottele. Lelut pois, ei mennä ulos, ei lähetä kauppaan, ei tehä mitään mukavaa. Jos ei ruokapöydässä olla kunnolla, pois vain, ruuat pois jne.
Sinun (ja minun) pitää olla paljo ankarampi kuin oikeesti on mahdollista. Kaikki kiltteys, joustaminen ja lepertely pois. Kurinpito ei ole kurinpitoa, jos se ei satu myös vanhempiin. Enkä puhu fyysisestä kurittamisesta, se on kielletty.
nyt kolmivuotias keskimmäinen koettelee hermoja jatkuvalla syötöllä. Tämä tyttäremme onkin vauvasta asti ollut erittäin temperamenttinen tapaus. Jäähypenkki on käytössä, samoin karkkipäivän peruminen. Hyvänä päivänä tarvii vaan kysyä, haluaako neiti jäähylle, niin temppuilu loppuu siihen. Joskus taas mikään ei auta, ja tyttö istuu jäähyllä noin 15 kertaa saman päivän aikana.
Meillä lapsi saa koskea kaukosäätimeen/puhemlimeen jne. valvotusti ja osaahan hän niitä käyttääkin, että mistään ehdottomasta säännöstä ei noiden kohdalla ole kyse. Aika monessa perheessa nuokin on ihan ehdoitta kielletty ja hyvin näyttää toimivan. Meidän on ollut pakko hiukan höllempiä sääntöä pitää, koska muuten olisi ihan koko ajan kiellettävä. Usko pois, että on siis todellakin mietitty näitä juttuja. Ehkäpä tuli tuohon hiukan vääränlaisia esimerkkejä... Kokeillaas uudestaan. Kiipeää pöydälle, lyö kissaa, tunkee purkkapussillisen purkkia suuhunsa tai ainakin niin paljon kun ehtii..., härppii sormilla kahvikuppiin, toisen ruokaan, avaa jääkaapin ovea, räpsyttää valoja jne. Eikä näitä mitään tee ilkeyttää tai kiusallaan ikään kuin odottaen että en huomaisi vaan ihan vaan pokilla silmieni alla. Ihan kuin ei TAJUAISI että ei saa koskea jne. Iloisesti selittää, että sori ei saa koskea, tein vähän ilkeästi, anteeksi. Mutta ei muista kahta minuuttia asiaa. Lapsi vaikuttaa kyllä aika älykkäältä muuten... On todella näppärä jne. Osaa puhua erittäin hyvin.
Ehkä en siis niinkään kaipaile ohjeita, vaan vertaistukea. Kiitos!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos vinkuu yms. ruokapöydässä, joutuu pois. Lelujen otto jäähylle ei tunnu lapsesta miltään. Joskus kokeilin jopa roskiin heittämistä (siis lelun ;)), mutta ei tunnu missään. Itse saattaa ehdottaa, että heitetään pois :/
Olen joskus korottanut ääntäni todella, mutta ei hetkauta. Tukistanut tms. en ole koskaan.
Mun diagnoosini on, että lapsi on lellitty pilalle. Sille on juteltu liikaa ja perusteltu ja selitetty asioita :) Pidetty vähän niin kuin ihmisenä ;)
ap
kaikki mitä kirjoitat on kuin meillä. enempää en nyt ehdi mutta - ihan sama. Ja aina on ollut roppakaupalla sekä rakkautta, huomiota että rajoja. Ja tulos on tämä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tottelemattomuus alkoi? Meillä tyttö juuri täyttänyt vasta kaksi ja on vahvatahtoinen, mutta hyvin helppo tapaus ainakin vielä. Koskahan ongelmat alkaa jos on alkaakseen...?
Olen tavannut vain kolmevuotiaita, jotka nimenomaan eivät tottele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Koska tottelemattomuus alkoi? Meillä tyttö juuri täyttänyt vasta kaksi ja on vahvatahtoinen, mutta hyvin helppo tapaus ainakin vielä. Koskahan ongelmat alkaa jos on alkaakseen...?
minulla on ihan samat tavat pojalla, ja sekin on kasvatettu hyvin sallivasti, lapset on aina meillä saaneet tehdä kaikenlaisia asioita. Siinä tulee vaan stoppi, jos ruuan kanssa pelaa tai toisia ihmisiä/eläimiä satuttaa. Silloin suutun oikeasti ja huudan, niin että lapsi säikähtää...joskaan ei tää auta. Olen ajatellut, että kyllä se tosta vielä oppii, ei ole hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieleen muistui jonkun asiantuntijan haastattelu Helsingin Sanomissa joitain vuosia sitten. Siinä hän sanoi, ettei 3-vuotiaalle ole syytä perustella kieltoja. Yksinkertaiset kyllä ja ei ovat ainoita mitä hän pystyy käsittämään ja perustelut ainoastaan hämmentävät. Vasta vähän vanhemmalle voi alkaa perustella miksi joku asia on kielletty.
Tämä helpotti mua aikoinaan. Tosin nyt kun lapsi on kohta 6 huomaan, että ankea tyyli on jäänyt vähän päälle, enkä vieläkään aina vaivaudu perustelemaan kieltoja.
Mä alan olemaan tosi väsynyt. Hän on ihan pienesti asti ollut vahvatahtoinen ja aina vaan pahenee. Tämä päivä oli huipennus. On ollut viikon sisällä sisaruksensa kanssa, kipeänä, ja kaikki koiruudet on tehty mitä on keksitty:(
Mikään ei käy. Ei käskemällä, ei pyytämällä, ei ehdottamalla, ei sovittelemalla, ei huutamalla, ei jäähylle pistämisellä EI MILLÄÄN. Jos minä sanon että nyt mennään iltatoimille, vastaus on " isi tulee, en minä sinun kanssa halua" ja toisinpäin. AINA vänkyttää vastaan. Mä olen nyt tämän sairastelun kanssa vielä niin puhki etten jaksaisi sitä väittämistä yhtään. Ja sitä huutamista heittäytymistä ja raivoa kun ei saa tahtoa läpi.
Meillä myös pikkuveljeä kiusataan,ja mätkitään, räpsytellään valoja, otetaan tavaroita mitä ei saisi jne jne. loputtomasti.
Mä en edes usko että tämä menee koskaan ohi. Mä olen 3 vuotta tän kaverin kanssa odottanut että helpottaa. Ja ei kun pahemmaksi menee. Sitten helpottaa kun 18 tulee täyteen ja muuttaa omilleen.
Ja kotihoidettu on. Tapoja on opetettu, rakastettu, rajoitettu, selitetty ja ymmärretty. Ja myös huudettu kun ei mikään enää mene perille.
t. väsynyt kotihoitaja, joka ei enää usko kotihoidon autuaaksitekevyyteen pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
mieleen muistui jonkun asiantuntijan haastattelu Helsingin Sanomissa joitain vuosia sitten. Siinä hän sanoi, ettei 3-vuotiaalle ole syytä perustella kieltoja. Yksinkertaiset kyllä ja ei ovat ainoita mitä hän pystyy käsittämään ja perustelut ainoastaan hämmentävät. Vasta vähän vanhemmalle voi alkaa perustella miksi joku asia on kielletty.Tämä helpotti mua aikoinaan. Tosin nyt kun lapsi on kohta 6 huomaan, että ankea tyyli on jäänyt vähän päälle, enkä vieläkään aina vaivaudu perustelemaan kieltoja.
Ei siitä haittaakaan ole, jos sanot ettei saa lyödä, kun toista sattuu jne...oppii pikkuhiljaa ymmärtämään. On varmaan tarkoittanut ettei pidä mitään palopuheita, kun niitä ne ei kyllä ymmärrä : )
loppupäivä kyllä edelleen on.
Vierailija:
t. väsynyt kotihoitaja, joka ei enää usko kotihoidon autuaaksitekevyyteen pätkääkään.
Minä olen kyllä perustellut ihan vauvasta asti. tai ainakin ohjannut, että silitä näin, älä hakkaa, se tuntuu pahalta.
Osaa nyt 3-vuotiaana puhua täysin ja perustelee kovasti itsekin. Selittää, että ei olisi saanut ottaa lasia, kun se menee rikki ja voi tulla pipi. Ainakin näennäisesti ? tuo siis ymmärtänee? Joskus kun sanon vain ei, hn kysyy miksi. Miksi miksi miksi. Jos sanon, että äiti sanoo näin, ei todellakaan riitä vastaukseksi. Minusta tuntuisi julmalta sanoa vain, että siksi. No, pitää kokeilla joskus.
ps. on ollut ihan vauvasta asti omapäinen. ei siis ole mikään kausi menossa.
ap
Vieläkään ei täysin ole helpottanut. Ikää jo 5v.
Kai toi on luonteesta ihan kiinni, mutta jos yhtään lohduttaa sua, niin siihen ikuiseen lintulointiinkin tottuu.... Ja välillä taas sitten menee paremmin.