Köyhien tunnustukset

En osta koskaan kenkiä vaan käytän pelkästään siskon vanhoja. Minulla on edelleen samat lenkkarit kuin yläasteella... :(

up

Tuntuu oikeasti pahalta, kun ei voi koskaan matkustaa mihinkään teinin kanssa. Olen töissä, mutta palkka huono ja teinin isä ei osallistu mihinkään. Elämme kädestä suuhun, joten ei saa mitään säästöön kuin ehkä kahdessa vuodessa saisi jonkun kunnon matkan säästettyä ja se tuntuu jotenkin kaukaiselta.

Minulla on (nuori)täti, jolta saan vanhoja merkkivaatteita ja -laukkuja.

Me taas saatiin säästettyä reissua varten kun lopetimme turhan roinan keräyksen. Konmari auttoi, zen asennetta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oikeasti pahalta, kun ei voi koskaan matkustaa mihinkään teinin kanssa. Olen töissä, mutta palkka huono ja teinin isä ei osallistu mihinkään. Elämme kädestä suuhun, joten ei saa mitään säästöön kuin ehkä kahdessa vuodessa saisi jonkun kunnon matkan säästettyä ja se tuntuu jotenkin kaukaiselta.

Oikeesti? 

Ai. Mä säästin ihan työmarkkinatuesta reissun etelään mulle ja lapselle...ja joo saan ihan perustuet. Minimillä menty

Olen alkanut salaa uskoa johonkin korkeampaan voimaan, joka minusta huolehtii. Koska aina kun rahat on loppu eikä ole ruokaa, tapahtuu joku pieni ihme. Löydän kolikoita tien reunasta tai saan operaattorilta tai vakuutusyhtiöltä yhteydenoton, että olen maksanut liikaa ja mille tilille voivat palauttaa ylimäärän.

Vierailija kirjoitti:

En osta koskaan kenkiä vaan käytän pelkästään siskon vanhoja. Minulla on edelleen samat lenkkarit kuin yläasteella... :(

Eli vuoden vanhat. Vai 50 vuotta vanhat? Ymmärrätkö pointtini?

Sama. Viime kesänä tuli yllättävä meno johon ei rahat riittäneet. Pelkäsin että joudun ottamaan pikavipin selvitäkseni. Sitten löysin maasta(!) setelinipun, vajaa sata euroa ja voitin arvasta pari sataa. Ne rahat tuli juuri silloin kun eniten tarvitsin että melkein jo aloin uskoa ihmeisiin.