Koulutus ja vanhempien painostus

Mille alalle vanhempasi sinua painostavat ja mikä AMK-ala sinua kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Mille alalle vanhempasi sinua painostavat ja mikä AMK-ala sinua kiinnostaa?

Ala liittyy yhteiskuntatieteisiin ja itse olen ajatellut sosionomin opintoja.

Vierailija kirjoitti:

Hei, en oikein tiedä minne muuallekkaan tätä voisin purkaa, joten olisin kiitollinen jos edes joku lukisi tämän.

Olen siis valmistunut lukiosta C:n papereilla ja noin 6,8 keskiarvolla, eli lukio ei todellakaan mennyt nappiin. Tätä en kuitenkaan lukion aikana miettinyt, olin lapsellinen ja omasta mielestäni tein parhaani.

Osittain vanhempien painostuksesta olen hakenut kolme kertaa opiskelemaan yliopistoon alaa, jonne on vaikea päästä. Ala on ollut kiinnostava, mutta sisäänpääsy on aina jäänyt todella kauaksi. Vanhempani jatkuvasti puhuvat siitä, kuinka tulen nostamaan perheemme köyhyydestä (isä raksalla ja äiti työtön) kun pääsen hyvään opiskelupaikkaan ja hyviin töihin.

Pelkään ettei näin tule käymään.

Olen alkanut alentaa rimaa ja miettiä muita aloja, joille minulla olisi edes jotain taipumuksia. Koen realistiseksi erään AMK:in alan, jota ajattelin hakea ja jos hyvin käy pääsen sisään. Tämä AMK-koulutus olisi parempi kuin vanhemmillani ylipäätään, jopa se että pääsin ylioppilaaksi oli suuri saavutus.

Tunnen itseni tyhmäksi ja vanhempien harteilleni latoma taakka on aika painava. En hirveästi puhu näistä asioista julkisesti, eikä vanhemmat tunnu ymmärtävän myöskään sitä, etten välttämättä vain sovi yliopistoon.

En edes tiedä mikä tämän kirjoituksen pointti on, halusin vain kertoa sen jonnekkin ):

Ei sinulla ole mitään velvollisuutta vanhempiasi elättää. Heidän valintansa ovat heidän. Minun appivanhemmillani oli myös täysin käsittämättömiä odotuksia. Meidän olisi pitänyt majoittaa ja rahoittaa miehen kaksi siskoa (vanhempia kuin minä), ostaa appivanhemmille talo jonka "me lapset" olisimme sitten perineet, siis myös ne siskot. Talon jonka me maksaisimme...

Älytöntä ajattelua vanhemmiltasi. Onhan niitäkin tapauksia, kun vanhemmat yrittävät elää elämäänsä uudestaan "paremmin" lapsiensa kautta. Teet kuitenkin niinkuin sinusta tuntuu oikealta ja hyvältä, oli ala mikä tahansa. Työssä tulee vietettyä nykyisin niin paljon aikaa, että olisi tärkeää että siinä viihtyy ja pitää työstään.

Sosionomin opintoja voin ainakin suositella (:

T. Sosionomi

Vierailija kirjoitti:

Älytöntä ajattelua vanhemmiltasi. Onhan niitäkin tapauksia, kun vanhemmat yrittävät elää elämäänsä uudestaan "paremmin" lapsiensa kautta. Teet kuitenkin niinkuin sinusta tuntuu oikealta ja hyvältä, oli ala mikä tahansa. Työssä tulee vietettyä nykyisin niin paljon aikaa, että olisi tärkeää että siinä viihtyy ja pitää työstään.

Sosionomin opintoja voin ainakin suositella (:

T. Sosionomi

Niin siis rankintahan tuossa on se että ap:n ihan konkreettisesti odotetaan tekevän töitä elättääkseen vanhempansa. Ei siis pelkästään se ettei saa itse valita alaa vaan käytännössä raataa vielä siinä ei-halutussa työssä muiden takia.

2

Perheen nostaminen köyhyydestä? Olettaako vanhempasi että sinä avustat heitä rahallisesti?

Vierailija kirjoitti:

Perheen nostaminen köyhyydestä? Olettaako vanhempasi että sinä avustat heitä rahallisesti?

Kyllä olettavat.

Joudun vielä asumaan kotona koska työstä jota nyt teen osa-aikaisena ei riitä tarpeeksi siihen, että voisin muuttaa omaan asuntoon. Opiskelupaikan saaminen helpottaisi tätäkin huomattavasti, koska opiskelija-asunnot ovat edullisempia. Vanhempani eivät voi mitenkään avustaa minua rahallisesti vuokrassa, vaan maksan oman osuuteni ja vähän ylimääräistä palkastani, koska isäni tulot ovat niin pienet. Ovat tästä kiitollisia, mutta samalla pitävät tätä itsestäänselvyytenä. Säästöön saan kuitenkin hieman rahaa, koska en itse kuluta paljoa. Tilanne tuntuu kuitenkin "epäreilulta", sillä monet ystäväni asuvat vielä kotona ja saavat kaiken työstä saadun säästöön/itselleen ja vanhemmat auttavat vielä rahallisesti. Kärsin siis vanhempieni "valinnoista", ainakin jollaintapaa, vai olenko tässä itse vain itsekäs?

Jos minä olisin sinä, rupeaisin puhumaan piruuttani vanhemille, etten aio mennä töihin, opiskella, tai mitään muutakanaan, koska persoonani ei sovi työntekoon ja haluan "löytää itseni" tms.  Puhuisin kuinka uusi ystäväni on löytänyt sademetsistä kulttuurin, jossa kenenkään ei tarvitse tehdä mitään mitä ei halua, ja että aion itsekin muuttaa sademetsään asumaan. Joka keskustelun aiheeseen toteaisin vain, että asia on täysin merkityksetön, sademetsässä ei tarvitse pestä vessanpönttöä/käydä kaupassa/siivota/maksaa veroja jne.

Minuakin on painostettu milloin mihinkäkin. Viimeksi lapsentekoon. Olen 35. Vaikka nyt löytäisinkin äkkiä jostain miehen, en lähtisi siltä äkkiseltään lapsia pykäämään ihan mammam mieliksi. Monet itkut on minulle päin näköä itketty. Mutta en voi sille mitään etten nyt osannut toteuttaa vanhempieni unelmia.

Laita säästösi  toihin, mutta älä kerro siitä vanhemmillesi. Opettele sijoittamaan. LAinaa kirjastosta kirjoja ja lue talousaiheisia blogeja. Pienestäkin summasta kasvaa ajanoloon mukava pesämuna kunhan hajautat sopivasti ja sijoitat edelleen kaikki  sjoituksista tulevat tuotot. Aloita vaikka liittymällä jokaiseen alueelliseen osuuskauppaan pikkuhiljaa. Saat jokaisesta osuuspääoman korkoa jonka voit sijoittaa rahastoon. Tai sitten aloitat vaikka Nordnetin Superrahastoista. Rahaa ei tarvitse olla tonneja, kympikin riittävät.

Et pääse edes AMK:n pääsykokeisiin tuolla todistuksella, sinne on alkukarsinta.

Et siä ainakaan itsekkäältä kuullosta. - Enemmän kuullostaa  siltä, että vanhemmillesi ei ole selvinnyt, mitä yliopisto -opiskelu on tai mihin se vosi johtaa. - Saatan nyt tuottaa pettymyksen kun sanon, että ei yliopistosta valmistumienn automaattisesti takaa parempaa tilipussia. - Mutta onpahan mahdollisuus sen jälkeen työllistyä hieman paremmin; ja oli ala mikä hyvänä niin päästä ns. siistiin sisätyöhön.  

Sinulla ei ole erityistä velvollisuutta elättää vanhempiasi. - Sosionomi opinnot kuullostaa siinä mielessä hyvältä vaihtoehdolta, että käsittääkseni sosionomiski valmistunut voi työllistyä verraten hyvin - ei ehkä huippu palkoille pääse, mutta työllsityä kuitenkin. Ja toisekseen jos opinto innostus kasvaaa, niin sosionomi tutkinnon jälkeen voi melko helposti edetä yliopistoon jatkamaan opintoja; ja suorittaa vaikka yhteiskuntatieteiden maisterin tutkinto. 

Voimia ja jaksamista toivottaen!

Koulutus ei sellaisenaan tiedä vakiintuneita tuloja, vaan kannattaa olla viisas valinnoissaan  pitkällä aikavälillä. Sukuni on varsin koulutettua ja esim. sisaren pojista toinen on akateemisesti koulutettu , mutta  toinen, jolta jäi yo-tutkintokin  suorittamatta, kävi amiksessa asentajan linjan. Hän on aina ollut ns. hyvä käsistään ja   teki mm. 11-vuotiaana kesämökin ihan itse. Hänellä on aikuisena myös aina ollut töitä. Nyt hieman yli kolmekymppisenä omistaa hienon omakotitalon, auton, meni naimisiin akateemisesti koulutetun naisen kanssa ja on pari lastakin. Heillä menee hyvin. On mukava seurata parin elämää. Ei velkoja, töitä riittää molemmilla ja en ole huomannut mitään ongelmaa suhteessa. Lapset ovat mitä neuvokkaimpia.

Itse neuvoisin erityisesti nuoria naisia valitsemaan vaikka putkimiehen, sähköasentajan tai LVI-asentajan ammatin, jos haluatte taata palkan elämässänne. Kyllä siitä voi sitten edetä vaikka insinööriksi tai perustaa oman yrityksen.

Tällä hetkellä moni humanisti on vailla töitä, eikä tilanne parane. Sen sijaan meillä  esim. rakennuskanta vanhenee, ihmiset eivät saa kunnon ammattilaisia kiinteistöjä korjaamaan. Tuntiliksat voivat olla huimaavia. Tietenkin myös esim. vanhuspalvelussa on paljon työpaikkoja tulevaisuudessa. Myös  autokanta huononee tai vaihtuu uusiin eli   autonasentajista, jotka osaavat korjata yhä monimutkaisemmiksi rakennettujen autojen moottoreita,  on paikoin pulaa.

Yrittäkää seurata ns. suuria trendejä maassamme ja maailmalle, ja tehkää ammatinvalinnat sen mukaan. Ja aina tarvitaan hyviä myyntihenkilöitä, niin pientuotteissa kuin myymään suuria ratkaisuja.

12/12 korjaa ... kesämökki, ei siis aikuisten vaan enemmänkin leikkimökki...

Vierailija kirjoitti:

Et pääse edes AMK:n pääsykokeisiin tuolla todistuksella, sinne on alkukarsinta.

Kylläpäs pääsee. Nykyään sosiaali- ja terveysaloilla on käytössä esivalintakoe, joka suoritetaan netissä - tulosten perusteella sitten kutsutaan pääsykokeisiin. Tämä systeemi on mielestäni todella hyvä, eikä sulje keneltäkään ovia huonosta lukio-todistuksesta huolimatta, vaan kaikki lähtevät samalta viivalta.

Vierailija kirjoitti:

Et pääse edes AMK:n pääsykokeisiin tuolla todistuksella, sinne on alkukarsinta.

Haet amkiin ja yliopistoon, panostat amkin pääsykokeeseen (joskus tosin sosionomeilla ollut sellainen portfolio). Toisaalta sosiaalialalle voi olla vaikea päästä ainakin suosittuihin amkeihin ilman sosiaalialan työkokemusta ja jos lukiotodistus ei ole kovin hyvä. Hyvin suoritetulla toisen asteen sosiaalialan koulutuksen papereilla voisit hakea myös mutta se edellyttää siis koulutusta ja pidempi reitti. Jos sinulla on rahaa voisit suorittaa avoimen amkin kautta opintoja ja hakea sitten 60 opintopistettä suoritettuasi varsinaiseksi opiskelijaksi ilman pääsykokeita. Avoimen kautta suoritetut opinnothan hyväksiluetaan päästyäsi varsinaiseen koulutusohjelmaan.

Esivalitakokeen tiedänkin ja katselinkin sitä kevään haussa ja uskon mahdollisuuksiini. Luettavat tekstit vaikuttivat todella mielenkiintoisilta ja ymmärsinkin niitä! Välillä vain tuntuu että kohtalo on ns sinetöity huonon lukio-todistuksen vuoksi..

Ap

Yliopistoon ainakin vielä -toistaiseksi on ollut joka paikkaan ns. avoin kiintiö, jolloin valinnassa ei ole huomioitu muu, kuin pääsykokeessa osoietut tiedot ja taidot, jolloin on voinut saada opiskelupaikan vaikkei olsi lainkaan ylioppilastodistusta; kunhan vain yleinen kelpoisuus korkeakoulu / - yliopiskelijaksi on oleassa pääsykoemenestyksen lisäksi. - Ja jos kovin päätäsi vaivaa surkeat arvosanat ylppäreistä niin ainahan voit käydä korottamassa arvosanojasi; tosin jos ja kunsaat jatko-opiskelupaikan niillä ei ole paljoa, jos lainkaan enää merkitystä. - joten jos haluat niitä korottaa, nii pyri tekemään niinvaikka syksyllä, jolloin ei ole hakua ja keskittyä keväällä täysillä pääsykokeeseen valmistautumiseen. Tuli myös meieeni, että jos opiskelu pelottaa, tai aatteluttaa muuten, niinainahan voit harjoitella sitä, myös esimerkiksi avoimen yliopiston puolella... 

Korjaus ....kunhan vain on yleinen kelpoisuus korkeakoulu / - yliopisto-opiskelijaksi on oleassa pääsykoemenestyksen lisäksi.  ( Täydennys: Eli suorittanut hyväksytysti joko ylioppilaskirjoitukset tai vaihtoehtoisesti suorittanut perusasteen ammattikoulututkinnon).

Miksi muuten vanhempasi ovat puolestasi päättäneet jonkun yliopiston vaativan alan? Mistä heillä on näkemys ko. alasta?

Omaa taustaa ei kannata yliopistossa aliarvioida. Omissa opiskelukavereissani oli yliopistokoulutuksen saaneiden vanhempien lapsia, mutta ihan yhtä hyvin siellä oli maanviljelijöiden, duunareiden ja vaikkspa siivoojien lapsia, suurimman osan kotitaustaa en edes tiennyt, ei sillä ollut mitään merkitystä.

Lukion todistuksen arvosanoja voi korottaa iltalukiossa, jos niin haluaa.

Eikä mikään estä kokeilemasta myös amk hakua.

Sinun elämäsi on sinun, eikä sinulla todellakaan ole mitään elatusvelvollisuutta vanhempiisi nähden. Ehkä he nyt kumminkin ajattelevat lähinnä suvun kehittymistä sukupolvesta toiseen eli että sinun kauttasi uusi sukupolvi pärjäisi heitä paremmin, nousisi köyhyydestä...?

Joka tapauksessa akateeminen koulutus ei todellakaan ole mikään takuu onneen. Akateemisia työttömiä on nykyään paljon, ja moni akateeminen ala katoaa lähivuosikymmeninä kokonaan. Enemmänkin jää sitä suoritusportaan duunia. Kannattaa luettaa vanhemmilla tämä:

http://www.hs.fi/ura/a1443150080212