Olen huolissani tyttärestäni
Minulla on 19-vuotias tytär, joka tässä vielä kotona asustelee, kun opiskelee paikkakunnalla. Ongelma on rakasta tyttöäni kohtaan kasvanut huoli. Kuulen usein, kun hän itkee yksin huoneessaan ja manaa miksi hän on niin ruma. Olen tyrmistynyt tavasta kuinka hän puhuu itsestään! Hän on todella kaunis, sisältä, että ulkoa, hänellä on paljon ystäviä ja hyvä poikaystävä jotka sanovat samaa, mutta hän ei tahdo uskoa sitä, vaikka kuka sitä hänelle jankuttaisi. Työkaverinikin kehuivat minulle kerran, että tyttäreni on nätti kuin nukke. Tuntuu kamalalta tietää, että hän inhoaa itseään. Hänen mielestään hänen ulkonäössään kaikki on pielessä, ei mitään hyvää. Kuulin kuinka hän puhui kerran ystävälleen puhelimessa ja sanoi jotain sen suuntaista, että, jos hänen poikaystävälleen joku kauniimpi näyttäisi vihreää valoa niin jätkä jättäisi hänet muka sillä sekunilla. Tämähän oli jo minun mielestäni ennenkuulumatonta! Näen ja tiedän miten kyseinen poikaystävä rakastaa häntä enemmän kuin mitään, mutta tyttöni ei usko. Hän vihaa ulkonäköään, hän rupesi kerran kaupungilla ollessamme itkemään kesken kaiken, kun vastaan tuli ikäisensä tyttö, joka oli ulkoisesti kuulemma "kaikkea, mitä hän haluaisi olla", muttei koskaan voi. Hän on hyvin pinnallinen ja kriittinen itseään kohtaan. Mihinkään ei voi mennä ilman sitä pakkeli kerrosta, jota väsätään parisen tuntia.
Olen myös hiljattain huolestunut hänen syömisestään. Hän on vähentänyt syömistä huomattavasti, eikä syö enää edes pikkiriikkistä suklaan palaa, jota hänelle tarjotaan. Ennen olisi ottanut sen mukisematta. Hänen ruokamääränsä on todella vähäistä, lisäksi hän on alkanut käymään juoksulenkeillä. Sairastumisen merkki? Hänen ei todellakaan tarvitse laihtua, hän on pituutensa nähden juuri hyvän painoinen, muutama kilo lisääkin voisi olla, mutta ei missään tapauksessa vähempää, alipainoiseksi tulisi.
Tämä on niin sydäntä raastavaa! Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän kiertää puheenaiheen ja aloittaa uuden aiheen! Välttelee aihetta, ei vastaa, kun kysyn. Auttakaa!
On tämä nykymaailma niin kauhea. Media tyrkyttää vain tiettyä kehonkuvaa ja toitottaa harva se päivä millainen ei saa olla ja millainen täytyy olla ja plaaplaaplaa. Ihan kauhistuttaa ajatella niitä nuoria teini tyttöjäkin ja miksei nuorempiakin tai jopa poikia/miehiä. Kauheat ulkonäköpaineet luodaan ihmisille. On tämä niin perseestä sanon minä! Ei mun nuoruudessani ollu mitään tällaista sontaa! Ihmiset sai olla sellaisia kuin olivat. Nykymaailma myrkyttää ihmisten mielet. Eikö joku voisi laittaa tälle sairaalle hulluudelle loppua!
Kommentit (26)
Minkälainen on suhde poikaystävään? Ettei poikaystävä yrittäisi lytistää kauniin tytön itsetuntoa?
Nykymaailma on paskalandia asua, ihmiset ovat vuosi vuodelta typerämpiä. Että hävettää olla ihminen.
Media sitä ja tätä. Some sitä ja tätä. Milloin nähdään ne omat virheet esim. vanhempana?
Vierailija kirjoitti:
0/5
Miten sä provosoiduit tästä tekstistä?
Tuolla tavanton määrä nuoria terveitä aikuisuuden kynnyksellä olevia tyttöjä, jotka elää samaa arkea tässä samassa yhteiskunnassa. Jos syyt on yhteiskunnanrakenteissa ja mediassa miksi suurin osa kuitenkin pärjää? Yhteiskunnataan ja sen rakenteiden syyttelyn sijaa niitä syitä kannattaa kuitenkin hakea kodin seinien sisäpuolta, jos et osaa antaa riittävää tukea ja turvaa haetta apua ihan menemällä lääkäriin.
Nyt on mennyt kasvatus pieleen! Oletteko vaan kehuneet ulkonäöstä, eikä tekemisestä? Mitä muuta tyttö harrastaa, kun meikkaamista? Fakta on, että ihmiskunnan älykkyysosamäärä on ollut jo vuosia laskussa. Voisiko tyttöä saada innostumaan vaikka kirjoista tai syvällisemistä leffoista tai jokin syvällisempi kulma neidin elämään vaikka vapaaehtoistyö tai matka näkemään elämää, muutenkin kuin omaa peilikuvaa tuijottamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0/5
Miten sä provosoiduit tästä tekstistä?
Media tyrkyttää vain tiettyä kehonkuvaa ja toitottaa harva se päivä millainen ei saa olla ja millainen täytyy olla ja plaaplaaplaa.
Anoreksialla ei välttämättä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa, enemmänkin yleensäkin itsetunnon kanssa. Anorektikko ei välttämättä edes ajattele tulevansa kauniimmaksi laihduttaessaan ja saattaa pukeutua väljiin vaatteisiin, jolloin sinänsä sillä laihuudella ei ole edes mitään merkitystä. Anorektikko kaipaa pohjimmiltaan sitä, että tulee hyväksytyksi omana itseään. Jos itsetunto-ongelmat jatkuvat, myöhemmin elämässä voi kärsiä esimerkiksi erilaisista riippuvuuksista tai ei uskalla elää täydesti elämäänsä.
T. Ex-anorektikko, joka edelleen kärsii itsetunto-ongelmista
Nykymaailma? Eipä sitä helppoa ollut ennenkään
Oletko sitten ulkoistanut lapsen kasvatuksen medialle ja nykymaailmalle? Millainen esimerkki olet itse ollut? Kasvatus tapahtuu kotona, ei lehtienpalstoilla.
Kyllä ne ajatukset itsestä ja kehosta tulevat kotoa, ei mediasta. Median jutut sitten vain vahvistavat sitä, mikä kotona jo on istutettu mieleen. Mutta provona minäkin tätä pidän, aika kliseinen. Siis todella kliseinen kirjoitus.
Kuka ne meikit ostaa, kuka mahdollistaa pinnallisuuden? Mediako?
Nykymaailma?! Nykymaailmassa unohdetaan usein, millainen todellisuus on ollut esim. 50 vuotta sitten.
Miten se sitten selittyy, että lapsista kasvaa vielä nykypäivänkin terveitä aikuisia, jos kaikki syy on jossain muualla kuin siellä kotona?!
Olin anorektikko jo 30 v. sitten, jolloin asiasta ei vielä puhuttu. Olin kaunis (näin jälkeenpäin voi todeta, kun kuvia katsoo), aina meikattu ja silti todella epävarma. Hyvä koulussa, kiinnostunut lukemisesta, "syvällisistä" asioista, kotona ei kuitenkaan kehuja mistään tullut, moitetta vaan. Epävarmana kaikesta piti tehdä tulevaisuuden suunnitelmia, kotoa opiskelemaan lähtö oli vaikeaa, vaikka se kotoa pois pääsy oli varmaan parasta, mitä saattoi tapahtua.
Aika ilkeää kommentointia jos huoli on todellinen. Mietin, miksi 19-vuotias on niin keskittynyt ulkonäköön? Normaaliahan se on nuorella naisella, mutta hänen olisi syytä miettiä tulevaisuutta muunkin asian kautta kuin ulkonäön? Elämää kun ei kannata varata yhden asian varaan, joka tulee takuuvarmasti muuttumaan vuosien kuluessa.
Omalle teinille joka kipuili ulkonäköasioiden vuoksi googlasin kuvahaulla "ugly people". Sillä oli aika "tervehdyttävä" vaikutus, sillä usein perusnätti nuori näkee itsessään olemattomia "vikoja" ja tuo antoi vähän perspektiiviä siitä, mikä mielletään rumana ja mikä taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Aika ilkeää kommentointia jos huoli on todellinen. Mietin, miksi 19-vuotias on niin keskittynyt ulkonäköön? Normaaliahan se on nuorella naisella, mutta hänen olisi syytä miettiä tulevaisuutta muunkin asian kautta kuin ulkonäön? Elämää kun ei kannata varata yhden asian varaan, joka tulee takuuvarmasti muuttumaan vuosien kuluessa.
Omalle teinille joka kipuili ulkonäköasioiden vuoksi googlasin kuvahaulla "ugly people". Sillä oli aika "tervehdyttävä" vaikutus, sillä usein perusnätti nuori näkee itsessään olemattomia "vikoja" ja tuo antoi vähän perspektiiviä siitä, mikä mielletään rumana ja mikä taas ei.
Ei voi olla totta...jotenkin kuulostaa kamalalta, että aikuinen ihminen lapsen kasvatuksessa käyttää rumaa ihmistä omiin itkäisiin tarpeisiin. Omassa kodissani ainakin painotettiin, että ei ole rumuutta kuin niiden ihmisten sisällä, jotka mietään jonkun ulkoisesti rumaksi. Eikö tosiaan ollut muuta tapaa?
Vierailija kirjoitti:
Aika ilkeää kommentointia jos huoli on todellinen. Mietin, miksi 19-vuotias on niin keskittynyt ulkonäköön? Normaaliahan se on nuorella naisella, mutta hänen olisi syytä miettiä tulevaisuutta muunkin asian kautta kuin ulkonäön? Elämää kun ei kannata varata yhden asian varaan, joka tulee takuuvarmasti muuttumaan vuosien kuluessa.
Omalle teinille joka kipuili ulkonäköasioiden vuoksi googlasin kuvahaulla "ugly people". Sillä oli aika "tervehdyttävä" vaikutus, sillä usein perusnätti nuori näkee itsessään olemattomia "vikoja" ja tuo antoi vähän perspektiiviä siitä, mikä mielletään rumana ja mikä taas ei.
Sinustako ei ollut yhtään ilkeää googlettaa rumia ihmisiä? Perusnätti saa "haukkua" itseään rumempia? Tässä syyllistetään vanhemmuutta, eikä kenenkään ulkonäköä.
Mitä hän on sanonut, kun olette puhuneet asiasta?