Onko ulkomaan matkat onnellisen elämän vaatimus?
Että mä ja lapset ei sit olla onnellisia vai? Mitä muuta vaaditaan onneen?
Kommentit (28)
Eiköhän se riipu ihan ihmisestä. Osa on niitä kotitossuja, jotka ei halua 30 km kauemmas kodistaan ja toisen taas haluaa seilata ympäriinsä maailmalla ja nähdä uusia paikkoja. Kukin on onnellinen omalla tavallaan.
Mutta jos huomaa kadehtivansa naapurin ulkomaanreissuja ja katkeroituu siitä niin kannattaa ehkä ottaa vaikka pakettimatka Kreikkaan.
Bautismo de Fuego kirjoitti:
intj kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
[Joo, ei ollut mitään mainintaa kielioppivirheestä, eikä otsikosta.
Hyvä, että asia selvisi.
No eipä siinä mitään epäselvää missään kohtaa ollutkaan.
Jouduit kuitenkin kysymään asiaa.
Embody the Invisible kirjoitti:
Olet ihan oikeassa siinä, että jos et pääse toteuttamaan intohimojasi/ arvojasi/ itseäsi niin se kyllä huonontaa elämänlaatua ja tekee varmasti pidemmän päälle ihmisestä onnettoman. Mutta kun olet lähtökohtaisesti sinut itsesi kanssa se matkailu, lapsi tai parisuhde varmasti lisää tietynlaista onnellisuuden tunnetta.
Eikä ainoastaan lisää vaan on suorastaan onnellisuuden edellytys, jos matkustaminen on ihmiselle aivan keskeisimpiä elämänarvoja.
Käyttäjä321 kirjoitti:
Aika hassu kysymys. Kuinka et itse tiedä, oletko onnellinen? Tai lapsesi? Ulkomaanmatkoja on vaikka kuinka monenlaisia. Itse painelin ulkomaille nuorena niin pian kuin oli vähänkin mahdollisuutta. Tajuntaa se on varmasti laajentanut, ja opettanut että on muutakin kuin kotikonnut. Kysymyksesi kuitenkin koski onnellisuutta, ja sehän on ihan oma asiasi.
Ja mitä paremmin tuntee omat kotikonnut, ja oman maan kulttuurin sekä historian, sitä enempi saa irti muistakin maista.
Onnellisuuteen vaaditaan mielestäni ainakin varmuus omista valinnoista ja niihin luottaminen.
Ehkä somesta saa sen käsityksen, että matkailu olisi jotenkin erityisen tärkeää. Kukaan ei silti ole huono ihminen, vaikkei olisi ulkomailla käynytkään. Itse en edes laita matkakuvia facebookiin, koska en halua rehvastella matkailulla. Tiedän, että monilla ystävilläni on taloudellisesti tiukkaa, enkä halua aiheuttaa mielipahaa. Jos joku kysyy jotain matkoistani, kerron jotain lyhyesti, muuten en reissuistani puhu.
Meidän on ollut pakko valita joko mieluinen koti rauhallisella alueella tai sitten lähiöstä vähemmän mieluinen koti ja kerran vuodessa koko perheen reissu. Ollaan onnellisia, toki ulkomaille mielellään mentäisiin, jos rahat riittäisivät. Ei kuitenkaan ole onnen tae.
Aika hassu kysymys. Kuinka et itse tiedä, oletko onnellinen? Tai lapsesi? Ulkomaanmatkoja on vaikka kuinka monenlaisia. Itse painelin ulkomaille nuorena niin pian kuin oli vähänkin mahdollisuutta. Tajuntaa se on varmasti laajentanut, ja opettanut että on muutakin kuin kotikonnut. Kysymyksesi kuitenkin koski onnellisuutta, ja sehän on ihan oma asiasi.