23 v ja elämä ohi. Ketään ei kiinnosta viettää kanssani aikaa.
Nuorempana kyllä kutsuttiin vaikka mihin, menoa ja meininkiä oli. Nyt en edes muista koska joku olisi viimeksi pyytänyt johonkin. Kun koitan ottaa yhteyttä, kukaan ei koskaan ehdi. En usko että voi olla enää sattumaa että 90% kerroista, kun pyydän näitä niinkutsuttuja kavereitani esimerkiksi baariin niin kukaan ei ehdi/pysty/jaksa. Haluaisin vaan edes kerran remuta kaveriporukassa hyvällä fiiliksellä - käydä jossain reissussa, baarissa, pussikaljalla, leffassa tms. Mutta ei. Kaverit on kaikki jo vauva-arjessansa tai muuten kotihiiriytyneet. Olen yrittänyt useasti kehitellä uusia ystävyussuhteita muttei niistäkään koskaan tule mitään, kun mitään vastavuoroisuutta ei tule. Kohta loppuu työt ja sitten varmaan erakoidun kotiini. Masentaa jo valmiiksi kun tuntuu että sitten viimeistään olen ihan turha ihminen. On mulla mies mutta kaipaan ystäviä. Miehellä on aina mahdollisuus nähdä kavereita ja heillä tuntuu olevan tosi hauskaa porukalla. Joskus kutsuvat muakin mukaan ja silloin onkin aina hauskaa. Sitä vain miettii että tässäkö tää mun "villi nuoruus" nyt sitten oli. Vauva-aikeita aikaisintaan neljän vuoden päästä kun mies valmistuu koulusta. Muita yksinäisiä?
Kommentit (13)
Muut ihmiset eivät ole sun elämä. Mietipä nyt vähän miltä tuo kuulostaa?
Noh aika sama tilanne. Mies löytyy mutta kavereita ei. Opiskellessa oli joitain muodollisia tuttuja, joiden kanssa käydä bileissä tms, mutta ei kenestäkään ystävää tullut eli ei näin opintojen loputtua ei oo tullut oltua yhteydessä enää kehenkään. Noh, mikäs tässä ollessa... Tosin itse en kaipaa mitään baari-iltoja. Musta on kivempaa naukkailla vaikka viiniä ihan kotosalla ja jutella tai pelailla lautapelejä. T: mummo 23-v.
Vierailija kirjoitti:
Muut ihmiset eivät ole sun elämä. Mietipä nyt vähän miltä tuo kuulostaa?
No ei, mutta ei tämä jatkuva yksin oleminenkaan elämiseltä tunnu. On työ, jumpat, omat harrastukset kotioloissa, kävelylenkit miehen kanssa jne, mutta kun kaipaan vaan niitä "villejä nuoruusvuosia" kun elämä oli spontaanimpaa.. Tehtiin kavereiden kanssa kaikkea älytöntä ja naurettiin mahat kippurassa hölmöjä juttuja. Tuntuu että sellaisia juttuja suurin osa saman ikäisistä tekee sen kotielämän lisäksi. - Ap
Ymmärrän että tilanne vituttaa, mutta kuulostaa kyllä kamalalta että kaksikymppinen tuolla tavalla leipääntyy omaan elämäänsä ja heittää kaiken hukkaan! On epärealistista odottaa että kaikki - erityisesti sosiaaliset suhteet - menisivät aina kuten saduissa. Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat jatkuvasti.
Elämä voi kuitenkin olla juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Helppoa se tosin ei välttämättä ole. Ala etsiä uusia, samanhenkisiä ihmisiä ja tapahtumia. Ala elämään juuri niinkuin haluaisit!
Siis sinulla on mies ja silti valitat miten "ketään ei kiinnosta viettää aikaa kanssani" ????? Huoh... Ehkä elämä sinuakin opettaa joskus siitä millaista on oikea yksinäisyys.
Edessä on 70 vuotta elämää, ja sinä valitat, että heti alkuunsa jo tyssää? Otapa se katse pois sieltä omasta navasta ja katsele ympärillesi.
Tsemppaan sua, mieti mikä kiinnostaa ja ala tutustumaan uusiin ihmisiin uusissa ympäristöissä. Ajan kanssa varmasti löytyy kavereita, ole kärsivällinen. Mitkä asiat tai tekeminen tuo sulle iloa elämään?
Vierailija kirjoitti:
Muut ihmiset eivät ole sun elämä. Mietipä nyt vähän miltä tuo kuulostaa?
Minä kun olen luullut, että ihmissuhteet mainitaan yleensä elämän tärkeimpänä asiana.
Lähde opiskelemaan (lisää?)? Ei tarvitse mökkeytyä vielä.
Suosittelen psykedeelien ja muidenkin huumeiden käyttöä
Vierailija kirjoitti:
Edessä on 70 vuotta elämää, ja sinä valitat, että heti alkuunsa jo tyssää? Otapa se katse pois sieltä omasta navasta ja katsele ympärillesi.
70 vuotta yksinäistä elämää ja siihen kaveriksi lisääntyvät terveysongelmat. Naminami
Niin se elämä muuttuu iän ja ajan myötä. Ihmisille tulee ne omat arkiset rutiininsa plus usein erilaiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet kuin nuorempana, työ, lapset jne. Vapaa-aikaa vietetään mielummin rauhassa akkuja ladaten puolison ja/tai perheen parissa kuin muissa riennoissa.
Sama tilanne mulla, mutta ei ole edes parisuhdetta. No onneksi on alkoholi ja netti