Miksi keski-ikäiset tädit ovat niin happamia ja vittumaisia?

up

Liikut väärässä seurassa.

Miehen saaminen on vaikeutunut (jos on eronnut), laihduttaminen vaikeutunut, aineenvaihdunta hidastuu. Edes tosi suuret rinnat eivät korvaa sitä, että on muutenkin läski (puhun itsestäni, mm. masennuslääkkeet turvottaneet), sydän on särkynyt useammin, kuin edes jaksaa muistella, lapset lentää pesästä ja siinä sitä juttelet yksin kissoillesi.

t. nainen 44v.

Ovat olleet tällä pallolla kauemmin, siksi ovat kokeneet enemmän pettymyksiä elämässä ja kyynistyneet ihan täysin, lisäksi siihen tosiasiaan havahtuminen että nuoruuden loiston päivät ovat ohi, vetää mielen ihan ymmärrettävästä syystä matalaksi.

Olen miettinyt samaa, terkuin asiakaspalvelija. Hirveän usein käy pareja, joista mies on ihan normaalin lupsakka tyyppi, ja nainen sen kuin tiuskii ja mäkättää kaikesta niin miehellä, mahdollisille lapsille kuin asiakaspalvelijallekin. "No mikä siinä nyt kestää, mee sä tonne pakkaamaan, anna nyt kun mä maksan, hei miks sä ostit taas tätä juustoa, meiän pitäis olla jo muualla, tarjousmakkara oli loppunut, teidän kaupassa on liian kylmä, vikiviki valivali".

Ylipäätään joillakin ihmisillä on suuria vaikeuksia tuottaa iloa ja hyvää mieltä muille, vaikka juuri se on avain saada sitä itselle. Olemme kuin peili, kun meille hymyillään, hymyilemme takaisin. Kyse on ihan solutason asiasta, peilisoluista.

Jos siis haluat taata myös itselle koko ajan huonon mielen, toimi siten, että   tyrit, kohtelet huonosti toisia, et osoita arvostustasi ja kunnioitasi toista kohtaan ja et missään nimessä    kehu toista. Tällä tavoin takaat myös itsellesi haluamasi huonon olon koko päiväksi. Eikö olekin kätevää? Sitten sitä voikin jo syyttää toisia siitä, että juuri he ovat tuottaneet sinulle huonoa oloa. Kuitenkin olet tuottanut sen itsellesi. Olet sittenkin itse itsesi pahin vihollinen, senkin masokisti!

Lue lisää peilisoloista ja voi hyvin tai huonosti, sinä päätät.

Mutta eikös se ole vähän niin, että suomalainen ei koe olevansa onnellinen, ellei hän ole vähän onneton. Voi meitä reppanoita.

Tänään en sitten kiitä ketään vaan osoitan hapanta naamaa. Poden sitten illalla ihanaa päänsärkyä.

Tosiaan, ihan oikeasti ikääntymisen merkit lisääntyy huimaa vauhtia, ja suurin osa niistä on ulkonäköön vaikuttavia. Mutta sitten myös kun kroppa rupeaa antaa periksi joka puolelta, kivultakaan ei säästytä. 

Sitten sitä väsyy, ja ihminen on väsyneenä kiukkuinen. Lisäksi kun tässä iässä jo tajuaa, että mihin tämä maailmanmeno johtaa, ja kun kukaan ei tunnu välittävän ja ottavan vastuuta edes pienistä asioista jne. Kyllä siinä veemäiseksi vuosien myötä muuttuu.

Mutta mä en ole muuttunut. Tai siis...

T: nainen kohta 44 v.

Enkä ole, vaan elän parasta aikaa elämässäni. Lapset alkavat jo pärjätä vähemmällä huolenpidolla, mies ei roiku lahkeessa koko ajan, voin harrastaa muutakin kuin kodinhoitoa, ei tarvitse koskaan enää olla raskaana eikä synnyttää (jesjesjes), ei tarvitse joka näppylää pitää maailmanloppuna ja muutenkin on vaan hyvä olla just minä.

Onnellinen 40-vuotias

Koska mä voin.

Mä hymyilen aina ja tervehdin esim. asiakaspalvelijoita, mutta jostain syystä varsinkin nuoret naiset katsovat silti minua usein nenänvarttaan pitkin. Ehkä perusilmeeni on rupsahtamisen vuoksi yrmeä, mutta minullakin on silti oikeus elää tällä pallolla siinä missä nuoremmillakin! Ymmärrän niitä "tätejä" jotka eivät enää jaksa hymyillä...

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole, vaan elän parasta aikaa elämässäni. Lapset alkavat jo pärjätä vähemmällä huolenpidolla, mies ei roiku lahkeessa koko ajan, voin harrastaa muutakin kuin kodinhoitoa, ei tarvitse koskaan enää olla raskaana eikä synnyttää (jesjesjes), ei tarvitse joka näppylää pitää maailmanloppuna ja muutenkin on vaan hyvä olla just minä.

Onnellinen 40-vuotias

Siis ihanaa kun voi vain keskittyä itseen vihdoin!! Kamalaa olla 40-vuotias ja vasta nyt tajuaa kuka on! Vitutti varmaan tehdä koko ajan niitä kotitöitä pentujen parkuessa koko  ajan. Mies ja pennut tiessään, keski-ikänen mamma lähtee hurvittelemaan, vau. (aikaa on vain turhan vähän jos noin myöhään sen aloittaa) 

Aika monet on, valitettavasti. Mutta sitten on kaltaiseni luokka neli-viisikymppisiä naisia jotka ei jaksa enää pingottaa joka asiasta niinkuin nuoremmat. Olen sovussa itseni, kehoni ja elämäni kanssa, ja vastaavia naisia on myös paljon. Me nukumme yömme hyvin kun lapset eivät enää valvota, monet pidämme hyvänä vieressäolevaa miestä ensimmäisestä liitosta opit itselle ottaneina. Enemmän minusta niitä mutruja näkyy 30+ v naisissa, heillä nuo elämälle laitettavat kriteerit näyttävät nousevan pilviin. Ja he äyskivät lapsilleen ja miehelleen kaupoissa paljon enemmän kuin rauhassa ostoksiaan tekevät keski-ikäiset. Ehkä suurin osa meistä keski-ikäisistä naisista on huomaamattomia, vienosti hymyileviä, ja vaan ne kiukkuiset akat jäävät mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole, vaan elän parasta aikaa elämässäni. Lapset alkavat jo pärjätä vähemmällä huolenpidolla, mies ei roiku lahkeessa koko ajan, voin harrastaa muutakin kuin kodinhoitoa, ei tarvitse koskaan enää olla raskaana eikä synnyttää (jesjesjes), ei tarvitse joka näppylää pitää maailmanloppuna ja muutenkin on vaan hyvä olla just minä.

Onnellinen 40-vuotias

Siis ihanaa kun voi vain keskittyä itseen vihdoin!! Kamalaa olla 40-vuotias ja vasta nyt tajuaa kuka on! Vitutti varmaan tehdä koko ajan niitä kotitöitä pentujen parkuessa koko  ajan. Mies ja pennut tiessään, keski-ikänen mamma lähtee hurvittelemaan, vau. (aikaa on vain turhan vähän jos noin myöhään sen aloittaa) 

Onneksi sinä olet löytänyt yltiönegatiivisen elämäntyylisi jo paljon nuorempana. Tuskin moni katuu tai inhoaa aikaa kun lapset olivat pieniä, raskasta mutta hyvin antoisaa. Samoin kun on mukavaa elää aikuisen naisen elämää lasten kasvettua. Onnellista elämää tuolla asenteella.

Minusta tuntuu, että keski-ikäiset ovat katkeria ja kyynisiä nuoriin verrattuna, ihan sukupuolesta riippumatta. Naisilla vain tunteet enemmän pinnassa, koska naisilta valittaminen sallitaan helpommin.

Vaihdevuodet sen tekee ja mielialan vaihtelut, lihominen, erot, kauneuden menetys, yksinäisyys jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole, vaan elän parasta aikaa elämässäni. Lapset alkavat jo pärjätä vähemmällä huolenpidolla, mies ei roiku lahkeessa koko ajan, voin harrastaa muutakin kuin kodinhoitoa, ei tarvitse koskaan enää olla raskaana eikä synnyttää (jesjesjes), ei tarvitse joka näppylää pitää maailmanloppuna ja muutenkin on vaan hyvä olla just minä.

Onnellinen 40-vuotias

Siis ihanaa kun voi vain keskittyä itseen vihdoin!! Kamalaa olla 40-vuotias ja vasta nyt tajuaa kuka on! Vitutti varmaan tehdä koko ajan niitä kotitöitä pentujen parkuessa koko  ajan. Mies ja pennut tiessään, keski-ikänen mamma lähtee hurvittelemaan, vau. (aikaa on vain turhan vähän jos noin myöhään sen aloittaa) 

Onneksi sinä olet löytänyt yltiönegatiivisen elämäntyylisi jo paljon nuorempana. Tuskin moni katuu tai inhoaa aikaa kun lapset olivat pieniä, raskasta mutta hyvin antoisaa. Samoin kun on mukavaa elää aikuisen naisen elämää lasten kasvettua. Onnellista elämää tuolla asenteella.

Höpöhöpön. Säälin vain niitä, jotka näyttävät löytävän elämänilon vasta noin myöhään.

Kysy äitiltäs??Oisko sillä vaihdevuodet??

Haluisin löytää positiivisuutta edes vähän lisää elämääni. Asiat ois helpompia ja ihmissuhteet toimisi eri tavalla. Mutta kuinka?

t. se kissallinen 44 v. nainen

Höpsistä! Kaikki mun tuntemat keski-ikäiset naiset ovat elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, jotka nauravat raikkaasti ja kovaäänisesti juuri sun kaltaisille pikkumaisille ihmisille! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enkä ole, vaan elän parasta aikaa elämässäni. Lapset alkavat jo pärjätä vähemmällä huolenpidolla, mies ei roiku lahkeessa koko ajan, voin harrastaa muutakin kuin kodinhoitoa, ei tarvitse koskaan enää olla raskaana eikä synnyttää (jesjesjes), ei tarvitse joka näppylää pitää maailmanloppuna ja muutenkin on vaan hyvä olla just minä.

Onnellinen 40-vuotias

Siis ihanaa kun voi vain keskittyä itseen vihdoin!! Kamalaa olla 40-vuotias ja vasta nyt tajuaa kuka on! Vitutti varmaan tehdä koko ajan niitä kotitöitä pentujen parkuessa koko  ajan. Mies ja pennut tiessään, keski-ikänen mamma lähtee hurvittelemaan, vau. (aikaa on vain turhan vähän jos noin myöhään sen aloittaa) 

Onneksi sinä olet löytänyt yltiönegatiivisen elämäntyylisi jo paljon nuorempana. Tuskin moni katuu tai inhoaa aikaa kun lapset olivat pieniä, raskasta mutta hyvin antoisaa. Samoin kun on mukavaa elää aikuisen naisen elämää lasten kasvettua. Onnellista elämää tuolla asenteella.

Höpöhöpön. Säälin vain niitä, jotka näyttävät löytävän elämänilon vasta noin myöhään.

Kyllä näillä palstoilla ne elämänilon kadottaneet ovat keski-ikäisiä nuorempia. Pikkulapsivaiheessa suhteessaan tappelevia tai lasuja jotka kiukkuisesti hyökkäävät kaikkien muiden kimppuun. Se oma tapa olla on ainoa oikea, kaikki muut ovat väärässä, työtä ei ole ja jos on ihan paskaa.  Mutta jos tuolla asenteella onnelliseksi tulee niin go for it.