Seurustelusta sopiminen

Olimme noin 20v. Mies kysyi tapaillaanko vai seurustellaanko me mun mielestä. En ollut asiaa aiemmin miettinyt joten sanoin että voitais vaikka yrittää ihan seurustella. Tilanne muuttui niin että alettiin puhua toisistamme tyttö- ja poikaystäväni muille ihmisille.

Mielestäni seurustelusta sopiminen ei ole sen kummempi asia parisuhteessa kuin raha-asioista tai kotitöistä sopiminenkaan. Kaikki asiat varmaan hoituisivat jollain lailla ilman sopimistakin mutta avoin keskustelu asioista varmistaa että ollaan samoilla linjoilla yhteisistä asioista

Kun aletaan seurustelemaan, niin ei enää tapailla muita.

on muuten typerä ilmaisu: SEURUSTELLA no typerät käyttää tuota sanaa, onnea!

Mikähän ilmaisussa "seurustella" on typerää? T: N 24v (naimisissa, jos sillä on väliä)

Vierailija kirjoitti:

on muuten typerä ilmaisu: SEURUSTELLA no typerät käyttää tuota sanaa, onnea!

Kaikki sanat on typeriä, kun niitä tarpeeksi toistaa. Vaikka kinkku tai selluliitti.

Vierailija kirjoitti:

Kun aletaan seurustelemaan, niin ei enää tapailla muita.

Tätä siis ajan takaa: kun sovitaan seurustelusta niin sovitaanko siinä nimenomaan jostain "säännöistä" vai sovitaanko, että kutsutaan yhdessäoloa seurusteluksi... Siis millainen keskustelu se on teillä ollut?

Nyky Tinder/nettitreffimaailmassa on todellakin hyvä sopia tai keskustella millä mielellä tässä ollaan liikenteessä. Toinen luulee, että kyseessä seksisuhde ja toinen menossa kohti parisuhdetta.

Omalla kohdalla mies mainitsi ensin termin seurustella. Sitten hän periaatteessa kysyi, että seurustellaanko ja meidän kohdalla tämä tarkoitti suhteen niin sanottua virallistamista. Mies 28 ja minä 25. Virallistamisella tarkoitan itse sitä, että ei vain olla yhdessä ilman sen kummempaa tarkoitusta. Seurustelu on mielestäni aivan normaali termi parisuhteelle, jossa ollaan yhdessä, muttei vielä asuta yhdessä. Nyt ollaan muuttamassa samaan talouteen 1.10.2016 alkaen, eli sen jälkeen taas ilmaisen olevani avoliitossa.

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Ei minusta. On vain muuten itselleni vieras ajatus sopia erikseen seurustelusta. Omassa parisuhteessani on kyllä jo puhuttu tunteista ja esim. sellaisista asioista kuin mitä kumpikin tulevaisuudelta toivoo tulevaisuudeltaan tai että ei toivoisi toisen harrastavan seksiä muiden kanssa. Varsinaisia suunnitelmia yhteen muuttamiseksi ei vielä ole tehty, mutta kyllä molemmat haluavat jossain vaiheessa jakaa arjen saman katon alla. Muutenkin meistä on tullut me, myös läheisten ihmisten silmissä, eli meidät kutsutaan tilaisuuksiin pariskuntana. Mutta missään vaiheessa emme ole sopineet, että nyt emme enää vain tapaile vaan seurustelemme. Enkä ole sellaista sopimusta tehnyt koskaan aikaisemmissakaan suhteissani.

ap

Näin someaikana on hyvä tehdä selväksi, missä vaiheessa ei enää tapailla muita. Varsinkaan sekstailla muiden kanssa. Jotkut kun saattaa pyörittää useampaa tyyppiä samaan aikaan.

Aloimme jutella netissä, treffipalstalla. Kun olimme tavanneet, ensitreffien jälkeen kotiin tultua piilotin välittömästi profiilini palvelusta, koska tuntui väärältä, että enää viesteilisin kenenkään muun kanssa. Ajatuskin tuntui vastenmieliseltä. Mies huomasi aika välittömästi, että profiilini oli kadonnut, ja sanoi että hän tekee ilman muuta sen saman. Samoin sanoimme siinä sitten toisillemme, että emme halua enää tapailla muita, koska nyt löytyi se ainoa jonka kanssa haluaa jatkaa yhdessä.

Ehkä tuota voi sanoa seurustelusta sopimiseksi, vaikka sitä nimenomaista sanaa ei käytettykään.

Parisuhteessa on oikein hyvä sanoa suoraan, mihin toivoo suhteen menevän, ja mikä asema toisella on sinun elämässäsi. Niin moni täälläkin tuskailee, että on itse uskollinen, mutta toinen lentääkin kukasta kukkaan. Silloin yhdessäolosta ei ole sovittu mitään yhdessä, suuntaan eikä toiseen.

Parin kuukauden kuluttua myös päivitimme Facebookiin statukseksi "parisuhteessa". Sekin on seurustelun julkistamista ja sitoutumista,

12

En enää muista kumpikohan mahtoi ensin käyttää ääneen termiä tyttö/poikaystävä. Jotenkin se kolahti heti ensitreffeillä niin ettei tullut mieleenkään tapailla muita. Mitään "virallista" päätöstä seurustelusta ei tehty, mut kait epävirallinen hetki oli se kun tavattiin toistemme perheet tai se kun poikaystävä sanoi raivanneensa mun kamoille kaappitilaa ja kylppärin peilikaappiin ilmestyi tyhjä hylly mun purnukoille...:D

Kun täältäkin lukee näitä juttuja niin olen kyllä saanut käsityksen että kannattaa tosiaan puhua selväksi, että ollaan samalla ajatuksella yhdessä. Muuten voi käydä niin, että toinen on jo mielestään vakavassa parisuhteessa kun taas se toinen osapuoli mieltää kaverin joksikin fuckbuddyksi...

Minulla on kokemus toisenlaisesta suhteesta: mies jota tapailin, sanoi että haluaa pitää suhteen avoimena, ettei rajata pois muiden kanssa tapailua. Sanoin siihen, että jos niin haluat, niin se on sitten ok minulle. Tapailin sitten muitakin, koska muuta ei ollut sovittu.

Jossain vaiheessa sitten tälle rakastajalleni valkeni konkreettisesti, että minullakin on muita, eikä vain hänellä. Se otti hänelle aika koville. Sanoin että kai muistat, että itse halusit tämän näin. Kysyin sitten, että haluatko muuttaa sopimusta, niin että ollaan vain toistemme kanssa? Hän vastasi että haluaa, ja sanoin että ok, se sopii minulle. Sen jälkeen olimme sitten vain toistemme kanssa. Tämä tapahtui siis 90-luvulla.

Oma mies kysyi aikanaan saako vanhemmille sanoa seurustelevansa. Molempien ensimmäinen suhde kyseessä vaikka päälle 20-vuotiaita oltiinkin. Epävarmuus asioiden etenemisestä varmaankin ajoi miehen tuohon kysymykseen, mutta hyvä niin. Itse en ollut asiaa sen enemmän ajatellut. Molemmat oli kuitenkin tuota ennen jo itsekseen päättänyt ettei tässä nyt samalla muita tapailla.

Seurustelusta sopiminen ei siis muuttanut mitään muuta kuin, että molemmat uskalsi heittäytyä suhteeseen kunnolla. Itseltä lähti viimeiset epäilyt pois siitä, että sanooko tuo nyt "tämä oli tässä".

Vierailija kirjoitti:

Kun täältäkin lukee näitä juttuja niin olen kyllä saanut käsityksen että kannattaa tosiaan puhua selväksi, että ollaan samalla ajatuksella yhdessä. Muuten voi käydä niin, että toinen on jo mielestään vakavassa parisuhteessa kun taas se toinen osapuoli mieltää kaverin joksikin fuckbuddyksi...

No näinpä. Tai muuten vain tapaillaan muitakin, kun eihän sitä ole vielä varsinaisesti seurustelusuhteessa. Näitä väärin ymmärryksiä tulee. On vaikka puhuttu kuinka ihanaa olla toisen kanssa, mennäänkö lomalla käymään Pariisissa ja viikonloppuna vanhempien mökillä. Siinä voi toinen silti olla sitä mieltä, että kunhan tapaillaan eikö seurustella 'kun ei ole juuri siitä ollut puhetta '.

Ensin tapaillaan satunnaisesti, sitten jo säännöllisemmin ja siitä se hiljakseen muuttuu seurusteluksi ihan ilman mitään sopimuksia. Jos ei tuota muutosta älyä, niin sitten ei ole valmis seurustelemaan tai kumppani ei olekaan se oikea. Luota tunteeseen!

Emme nekään mitään varsinaista sopimusta sinänsä tehneet, että olisimme pitäneet jonkin virallisen neuvottelun ja allekirjoittaneet jotkin säännöt. Mutta ihan selväähän se on, ettei uuden ihmisen tavattuaan suhde heti ole vakituinen seurustelusuhde, vaan lähinnä treffailua ja tapailua, jonka avulla selvitetään, haluaako olla tuon ihmisen kanssa yhdessä. Ja jotkin ihmiset eivät välttämättä edes etsi mitään muuta kuin sitoutumatonta tapailusuhdetta ns. kaveria ja vakipanoa, joten mä kyllä olen jo tapailuvaiheessa tykännyt jutella siitä, mitä halutaan ja olen kertonut, että itse haluan vakituisen parisuhteen, kunhan tapaan hyvän kumppanin.

Nykyisen avopuolisoni kanssa tiesimme jo ennen tapaamista, että molemmat etsivät juuri parisuhdetta, sillä tapasimme nettitreffien kautta. Sitten muutaman viikon aktiivisen deittailun jälkeen juttelemme, että katsotaan tämä juttu nyt sillä tavalla loppuun, ettei samanaikaisesti tapailla muita. Ja toki siinä oli turvallisuusnäkökulmakin, sillä reiluuden nimissä kävimme myös sp-tautitesteissä, ja siinä kohtaa oli ihan luontevaa myös sanoa, että muita hoitoja ei nyt ole. Sitten kun olimme deittailleet muutaman kuukauden, kysyin, ajatteleeko mies minua tyttöystävänään ja seurustelukumppaninaan. Vastaus oli kyllä. Minusta nämä on hyvä tietää, ettei ole keskenään ihan eri käsitys asioiden tilasta.

Nyt olemme olleet yhdessä 2,5 vuotta, joista olemme asuneet yksissä reilun vuoden.