Seurustelusta sopiminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Ei minusta. On vain muuten itselleni vieras ajatus sopia erikseen seurustelusta. Omassa parisuhteessani on kyllä jo puhuttu tunteista ja esim. sellaisista asioista kuin mitä kumpikin tulevaisuudelta toivoo tulevaisuudeltaan tai että ei toivoisi toisen harrastavan seksiä muiden kanssa. Varsinaisia suunnitelmia yhteen muuttamiseksi ei vielä ole tehty, mutta kyllä molemmat haluavat jossain vaiheessa jakaa arjen saman katon alla. Muutenkin meistä on tullut me, myös läheisten ihmisten silmissä, eli meidät kutsutaan tilaisuuksiin pariskuntana. Mutta missään vaiheessa emme ole sopineet, että nyt emme enää vain tapaile vaan seurustelemme. Enkä ole sellaista sopimusta tehnyt koskaan aikaisemmissakaan suhteissani.

ap

 No tuo on juuri se seurustelusta sopimis-keskustelu, eli tekin sovitte saman asian kuin en jotka sopivat tuon käyttämällä sanaa seurustelu.

Tapailu on treffeillä käyntiä ja hauskanpitoa (myös muita ihmisiä voi tapailla samaa aikaa), mutta kun on puhuttu, että ollaan seurustelusuhteessa, niin suurin osa ymmärtänee asian noin kuin ap on asiansa sopinut eli ei tapailla enää muita ja pyritään luomaan yhteinen tulevaisuus.

Omaa miestäni tapailin muutaman kuukauden, jonka jälkeen mies kysyi seurustelemmeko ja vastasin myöntävästi. Tuosta päivästä tuli vuosipäivämme, eli parisuhteemme alkoi tuosta. Nyt jo 5 vuotta naimisissa ja yhteiseloa 12 vuotta takana.

Vierailija kirjoitti:

Ensin tapaillaan satunnaisesti, sitten jo säännöllisemmin ja siitä se hiljakseen muuttuu seurusteluksi ihan ilman mitään sopimuksia. Jos ei tuota muutosta älyä, niin sitten ei ole valmis seurustelemaan tai kumppani ei olekaan se oikea. Luota tunteeseen!

Kerropa nyt vielä, mitä pahaa keskustelussa parisuhteessa on, jos sitä pitää erikseen vältellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Ei minusta. On vain muuten itselleni vieras ajatus sopia erikseen seurustelusta. Omassa parisuhteessani on kyllä jo puhuttu tunteista ja esim. sellaisista asioista kuin mitä kumpikin tulevaisuudelta toivoo tulevaisuudeltaan tai että ei toivoisi toisen harrastavan seksiä muiden kanssa. Varsinaisia suunnitelmia yhteen muuttamiseksi ei vielä ole tehty, mutta kyllä molemmat haluavat jossain vaiheessa jakaa arjen saman katon alla. Muutenkin meistä on tullut me, myös läheisten ihmisten silmissä, eli meidät kutsutaan tilaisuuksiin pariskuntana. Mutta missään vaiheessa emme ole sopineet, että nyt emme enää vain tapaile vaan seurustelemme. Enkä ole sellaista sopimusta tehnyt koskaan aikaisemmissakaan suhteissani.

ap

Eli periaatteessa toisten kanssa seksin harrastaminen ei olisi kynnyskysymys, mutta toivoisit ettei sitä tehdä? Tuollainen se vasta omituiselta kuulostaakin. Kyllä yleensä seurustelemiseen siirtyminen edes jollakin tapaa otetaan puheeksi, eihän siinä ole kyse sen kummemmasta kuin siitä, että kumpikin on sitä mieltä että muita ei enää etsitä tai tapailla, koska tämä ihminen tuntuu sellaiselta, että haluaa rakentaa jotain pelkästään hänen kanssaan. Ei siis allekirjoiteta mitään sopimuksia, mutta puheen tasolla todetaan että tapailu muuttuu suhteeksi. Joskus tulee näitä ylläreitä, että toisen mielestä ei seurusteltukaan ja on käyty vähän muita vilttejä pöllyttämässä, eli ihan hyvä se asia on käydä läpi..

Tuskin kukaan tekee varsinaista sopimusta seurustelusta. Lähinnä varmaan keskenään puhutaan, että ollaanko nyt ihan yhdessä vai ei. Tällöin luultavasti ilmaistaan omat kuvitelmat/ajatukset myös siitä, mitä se yhdessä oleminen sitten tarkoittaa. Ei pidä takertua liikaa siihen "sopimiseen". Muutenkaan ei kannata tällaisilla asioilla liikaa vaivata päätään. Jokainen toimii omalla tavallaan ja näinhän sen pitääkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Ei minusta. On vain muuten itselleni vieras ajatus sopia erikseen seurustelusta. Omassa parisuhteessani on kyllä jo puhuttu tunteista ja esim. sellaisista asioista kuin mitä kumpikin tulevaisuudelta toivoo tulevaisuudeltaan tai että ei toivoisi toisen harrastavan seksiä muiden kanssa. Varsinaisia suunnitelmia yhteen muuttamiseksi ei vielä ole tehty, mutta kyllä molemmat haluavat jossain vaiheessa jakaa arjen saman katon alla. Muutenkin meistä on tullut me, myös läheisten ihmisten silmissä, eli meidät kutsutaan tilaisuuksiin pariskuntana. Mutta missään vaiheessa emme ole sopineet, että nyt emme enää vain tapaile vaan seurustelemme. Enkä ole sellaista sopimusta tehnyt koskaan aikaisemmissakaan suhteissani.

ap

 No tuo on juuri se seurustelusta sopimis-keskustelu, eli tekin sovitte saman asian kuin en jotka sopivat tuon käyttämällä sanaa seurustelu.

Tapailu on treffeillä käyntiä ja hauskanpitoa (myös muita ihmisiä voi tapailla samaa aikaa), mutta kun on puhuttu, että ollaan seurustelusuhteessa, niin suurin osa ymmärtänee asian noin kuin ap on asiansa sopinut eli ei tapailla enää muita ja pyritään luomaan yhteinen tulevaisuus.

Omaa miestäni tapailin muutaman kuukauden, jonka jälkeen mies kysyi seurustelemmeko ja vastasin myöntävästi. Tuosta päivästä tuli vuosipäivämme, eli parisuhteemme alkoi tuosta. Nyt jo 5 vuotta naimisissa ja yhteiseloa 12 vuotta takana.

Ilmaisin itseäni huonosti, jos sillä nyt on mitään merkitystä, eli emme suinkaan yhdellä kertaa puhuneet tunteista ja tulevaisuudesta jne, vaan tässä parin vuoden aikana on pikkuhiljaa käyty läpi noita mainitsemiani asioita; omasta kiintymyksestäni miestä kohtaan puhuin jo muutaman kuukauden tiiviin tapailun jälkeen, hän taas töksäytti aikoinaan, ettei "tällä iällä jaksa enää mitään pelleilyä", ja sitten taas jossain toisessa yhteydessä puhuttiin toisesta asiasta jne.

dsfsdfsdfs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seurustelusopimus kuullostaa mustasukkaisten kontrollifriikkien manipuloinnilta. Ei kiitos sopimuksia.

Ei minusta. On vain muuten itselleni vieras ajatus sopia erikseen seurustelusta. Omassa parisuhteessani on kyllä jo puhuttu tunteista ja esim. sellaisista asioista kuin mitä kumpikin tulevaisuudelta toivoo tulevaisuudeltaan tai että ei toivoisi toisen harrastavan seksiä muiden kanssa. Varsinaisia suunnitelmia yhteen muuttamiseksi ei vielä ole tehty, mutta kyllä molemmat haluavat jossain vaiheessa jakaa arjen saman katon alla. Muutenkin meistä on tullut me, myös läheisten ihmisten silmissä, eli meidät kutsutaan tilaisuuksiin pariskuntana. Mutta missään vaiheessa emme ole sopineet, että nyt emme enää vain tapaile vaan seurustelemme. Enkä ole sellaista sopimusta tehnyt koskaan aikaisemmissakaan suhteissani.

ap

Eli periaatteessa toisten kanssa seksin harrastaminen ei olisi kynnyskysymys, mutta toivoisit ettei sitä tehdä? Tuollainen se vasta omituiselta kuulostaakin. Kyllä yleensä seurustelemiseen siirtyminen edes jollakin tapaa otetaan puheeksi, eihän siinä ole kyse sen kummemmasta kuin siitä, että kumpikin on sitä mieltä että muita ei enää etsitä tai tapailla, koska tämä ihminen tuntuu sellaiselta, että haluaa rakentaa jotain pelkästään hänen kanssaan. Ei siis allekirjoiteta mitään sopimuksia, mutta puheen tasolla todetaan että tapailu muuttuu suhteeksi. Joskus tulee näitä ylläreitä, että toisen mielestä ei seurusteltukaan ja on käyty vähän muita vilttejä pöllyttämässä, eli ihan hyvä se asia on käydä läpi..

En taida tällä iällä (50+) enää uskoa siihen, että toisen ihmisen käytöstä voi alkaa määräillä. Miesystäväni tietää, että en toivo hänen harrastavan seksiä kenenkään muun kanssa, koska se tuntuisi minusta pahalta, ja hän itse on ainoa joka voi päättää ja tietää, kuinka hän toiveeseeni suhtautuu.