Te jotka teitte kaksi lasta putkeen, aiotteko tehdä vielä kolmannen?
Meidän lapset lähestyy jo kouluikää, ja mulla on iskenyt kuume että mitä jos vielä yhden.. Onko muilla samoja ajatuksia?
Kommentit (27)
Ei. Elämään tuli niin paljon muuta.
Kannattaa ehdottomasti tehdä "iltatähti", jos yhtään kutkuttaa. Meille se oli elämän paras päätös. On vaikea edes selittää, miten paljon nuorimmainen on meidän elämää ilostuttanut ja ikäänkuin täydentänyt perheen.
Kaikki on ollut tosi helppoa verrattuna siihen härdelliin, joka oli kahden taaperon kanssa. Ja sekin on kiva, kun isompien lasten aloitellessa koulua voi olla pari vuotta kotona ja heidänkin tukena.
Olen miettinyt asiaa. Vauva- ja taaperoaika meni kahden vanhemman kanssa kuin hujauksessa. Olisi ihana nautiskella rauhassa vauva-ajasta vielä kerran.
Meillä on 6, 5 ja 2-vuotiaat :) kyllä
kannatti, vaikka sotkua ja pyykkiä tietysti riittää.
Meillä kolme lasta, nyt jo 16v, 14v ja 12v. En kadu kolmannen lapsen tekemistä ollenkaan! Meillä esikoinen oli koliikkivauva ja keskimmäinen harjoitteli ensimmäisen vuotensa hevibändin solistiksi, kolmas taas oli ns. helppo tapaus, joka se varmasti vaikuttaa älyttömästi kantaani.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehdottomasti tehdä "iltatähti", jos yhtään kutkuttaa. Meille se oli elämän paras päätös. On vaikea edes selittää, miten paljon nuorimmainen on meidän elämää ilostuttanut ja ikäänkuin täydentänyt perheen.
Kaikki on ollut tosi helppoa verrattuna siihen härdelliin, joka oli kahden taaperon kanssa. Ja sekin on kiva, kun isompien lasten aloitellessa koulua voi olla pari vuotta kotona ja heidänkin tukena.
Iltatähden tekemistä nimenomaan kannattaa harkita erittäin tarkkaan. Monelle se on sammuvien hormonien "viimeinen villitys", mutta koko projektia ei sitten kuitenkaan jakseta viedä kunnolla loppuun.
Me teimme kolme lasta neljään vuoteen ja aikanaan elämä oli kyllä jokapäiväistä tivolia. Kun kolmikon nuorin oli 8, sattui pieni vahinko... jota emme ole katuneet koskaan! Nyt kotona enää tämä nuorin, nykyisin 10v ja viimeiset viisi vuotta ovat olleet naurettavan helppoja.
Meillä kahden vuoden ikäerolla kaksi. Olen kyllä tyytyväinen että jätin tähän. Elämä on niin helppoa!
Haluttaisiin, mutta raha-asiat mietityttää. Toisaalta nykyisin tosi monien nuorten perheiden elämä on aika vaatimatonta rahallisesti. Ei sen pitäisi olla syy jättää lapsia tekemättä, varsinkin kun suomeen tarvittaisiin kipeästi lisää nuorta väkeä.
Mulla vajaa 3v ja 8kk pojat, ja luojan kiitos sain sterilisaation kuopuksen leikkuun yhteydessä. Eli ei tule kolmatta. Abortoin, jos yrittää. En saatana lähe tähän rumbaan enää ikinä. Ja varmaan käytän kumia jos irtoja harrastelen. Tekis mieli syödä varuiksi vielä pillereitäki.
Terveisin yh, jolla sen 10kk univelat. Isää ei näköjään kiinnosta oikiastaan tippaakaan, nyt kun vapaaksi pääs pullojensa pariin.
Jos tästä hengissä selvitään ja saan noista pojista kunnollisia ihmisiä ja miehiä vielä kasvatettua, niin ansaitten taputuksen olalle. Sori ot. Väsyttää.
Mekin tehtiin kaksi lasta suhteellisen nuorina, vähän alle kolmikymppisinä. Nyt kaikki tuntuu jo niin helpolta, että haaveillaan vielä yhdestä vauvasta. Minusta isommat perheet on ihania, kun tuntuu että on paljon elämää ympärillä. Ja tietysti lapsista on toisilleen seuraa ja tukea koko elämän ajalle.
Meillä 2 lasta, nyt 4 v ja 1 v. Mulla on sydämessä vaje sille kolmoselle...
Kaupassa aina katson jos jollain on 3 lasta.. Jotenkin mukamas täydellinen luku :)
Mutta raha-asiat ne mietityttää täälläkin... Kun on pienet palkat eikä ne tulot tuosta juuri nousekkaan :/
Meillä on 13- ja15-vuotiaat, sitten se meidän iltatähtivauva 1,5-vuotias, jota seurasi vielä tänään kaksiviikkoinen lapsi. Kahdessa erässä nämä meidän lapset, mutta olen ihan tavattoman onnellinen.
Jotenkin tuntuu niin erilaiselta, erityiseltä ja hienolta tämä äitiys nyt kun sitä on ehtinyt harjoitella jo toista vuosikymmentä. Varmuus ja ymmärrys on kasvanut niin, että tietää kaiken olevan vain vaiheita, joten kaikkeen osaa suhtautua aiempaa lunkimmin.
Mä ainakin tykkään elämästä näin. Ja tietty kaikista lapsistani.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vajaa 3v ja 8kk pojat, ja luojan kiitos sain sterilisaation kuopuksen leikkuun yhteydessä. Eli ei tule kolmatta. Abortoin, jos yrittää. En saatana lähe tähän rumbaan enää ikinä. Ja varmaan käytän kumia jos irtoja harrastelen. Tekis mieli syödä varuiksi vielä pillereitäki.
Terveisin yh, jolla sen 10kk univelat. Isää ei näköjään kiinnosta oikiastaan tippaakaan, nyt kun vapaaksi pääs pullojensa pariin.
Jos tästä hengissä selvitään ja saan noista pojista kunnollisia ihmisiä ja miehiä vielä kasvatettua, niin ansaitten taputuksen olalle. Sori ot. Väsyttää.
Kaikki maailman tsempit ja voimat sulle, urhea nainen!
Minusta myös 3 tai 4 olisi ihana lapsiluku. Katson aina kaupungilla hieman kadehtien, jos on sellainen reippaan ja iloisen näköinen lapsikatras vanhempiensa kanssa liikkeellä. Meidän perhe tuntuu pieneltä (2 lasta), vaikka onnellinen olen nytkin. Tuntuisi niin hienolta, jos voisi tarjota lapsilleen isomman perheen sisarussuhteet ja turvan elämän varrelle. Olkaa onnellisia kaikki perheistänne!
Meillä 16v ja 14v sekä ihana, kultainen 9v. Usein olen miettinyt, et onneksi on tuo kuopus. Olis muuten lapsiperhe-elämä mennyt liian nopeasti ohi. Se aika on oikeasti niin lyhyt. Kuopus on isommille sisaruksilleen äärimmäisen rakas ja kolmikko on tosi läheinen. En voisi olla yhtään ylpeämpi näistä!
Kyllä, mutta ensin taloomme pitää tehdä putkiremontti.
Meillä on 12- ja 10- vuotiaat ja nyt tämä 3,5 kuukautinen. Vauva on sisarusten silmäterä ja meistä tämä vauva-aika on ollut aika helppo. Vielä haluttais neljäs tähän, mielellään pienellä ikäerolla.
Mulla on 2 lasta, 3v ja vauva 6kk. Oon hiukan mietiskellyt, että mites jatkossa. Jääkö lapsiluku tähän vai ei. Jos tulee kolmas, niin haluan vähintään 2 vuotta ikäeroa. Niin jaksaa paremmin. Toisaalta ehkä nää kaksikin riittää. Eikä rahaakaan liikaa ole. Mies tekee lisää lapsia jos haluan, mutta luulisin hänen olevan tyytyväinen näinkin.
Tavallaan kyllä haikeaa jos tämä jää viimeiseksi vauvaksi. Nyt mulla ei tietenkään mitään vauvakuumetta ole kun on jo vauva, mutta parin kolmen vuoden päästä tilanne voi olla eri.
Mulla nyt 5 v ja 7 v eli kaiketi aika samanikäiset kuin sulla? Ja ei, paluuta lähtöruutuun en haikaile.