Lue keskustelun säännöt.
En huolisi kaljua miestä.
03.07.2016 |
Tuuheat hiukset ovat seksikkäät, mies panostaa ulkonäköönsä.
Kaljusta tulee mieleen nahkahomo tai vanha pappa, joka ei piittaa ulkonäöstään. Erittäin harvoille miehille kalju edes sopii.
Huijausta sekin on, jos kaljuuntuu avioliiton jälkeen, lähes yhtä paha asia kuin lihominen. Pilalla siinä on hyvä mies nahkakuulalla.
Kommentit (26)
Öh, saahan sitä tietysti olla pitämättä kaljuista miehistä. Ihan vapaasti.
Oma mieheni alkoi kaljuuntua parikymppisenä ja niin kävi pojallenikin. Kumpikin veteli pois loput hiukset, kun arvioi, että parempi niin.
Minkäs mahdat.
Saattaa se tukka lähteä yhdeltä sun toiselta elämän varrella. Lähti minultakin sairauden ja hoitojen vuoksi, mutta kasvoi toki takaisin.
Itse en puolestani pidä ulkonäkökeskeisistä ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huolisi minäkään kaljua miestä, rumia ovat poikkeuksetta.
Minä en saa miehiltä armoa pottunokastani tai tihrusilmistäni tai paksuista poskistani. Ei mies halua mielestään rumaa naista. Miksi siis minun pitäisi ottaa mielestäni vastenmielisen näköinen mies?
Ja toisin kuin typerykset luulevat, kaljuudella ei ole mitään tekemistä korkeiden testosteritasojen kanssa. Kaljuusgeenin aktivoituminen toki riippuu testosteronista, mutta se ilmenee niin, että kaljuusgeeniä kantava nainen ei kaljuunnu (testosteronia liian vähän geenin aktivoitumiseen) kun taas mies kaljuuntuu (testosteronia sen verran, että geeni aktivoituu). Eli kyse on siitä, että miehillä nyt vaan on enemmän testosteronia kropassaan kuin naisilla. KAIKILLA miehillä. Miesten välisistä testosteronitasoeroista (tai kyvykkyyseroista niin kuin yksi valopää tuossa edellä kommentoi) ei kaljuus kerro yhtään mitään.
Mä taas tykkäään kaljuista miehistä, nam! Komea, ihanat silmät, jylhät kasvonpiirteet..
Ei ne hiuksetkaan mitään pelasta, ellei ole muuten kasvoiltaan hyvännäköinen.
Vierailija kirjoitti:
Öh, saahan sitä tietysti olla pitämättä kaljuista miehistä. Ihan vapaasti.
Oma mieheni alkoi kaljuuntua parikymppisenä ja niin kävi pojallenikin. Kumpikin veteli pois loput hiukset, kun arvioi, että parempi niin.
Minkäs mahdat.
Saattaa se tukka lähteä yhdeltä sun toiselta elämän varrella. Lähti minultakin sairauden ja hoitojen vuoksi, mutta kasvoi toki takaisin.
Itse en puolestani pidä ulkonäkökeskeisistä ihmisistä.
Eli et siis pidä miehestäsi ja pojastasi koska he ulkonäkökeskeisinä ihmisinä vetivät pään kaljuksi, turhamaisina ajatellen että näyttävät paremmalta niin?
Kumma, että lyhyen tai kaljun tai lihavan miehen kelpuuttaneet kuvittelevat automaattisesti olevansa jotenkin henkisempiä ja vähemmän pinnallisia sen valintansa takia. Väitän kuitenkin, että miehesi ulkonäkö miellytti ja miellyttää sinua. Mutta muiden pitää joko ottaa mies jonka ulkonäkö ei miellytä tai hyväksyä että haukutaan ulkonäkökeskeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
En huolisi minäkään kaljua miestä, rumia ovat poikkeuksetta.
Minä en saa miehiltä armoa pottunokastani tai tihrusilmistäni tai paksuista poskistani. Ei mies halua mielestään rumaa naista. Miksi siis minun pitäisi ottaa mielestäni vastenmielisen näköinen mies?
Ja toisin kuin typerykset luulevat, kaljuudella ei ole mitään tekemistä korkeiden testosteritasojen kanssa. Kaljuusgeenin aktivoituminen toki riippuu testosteronista, mutta se ilmenee niin, että kaljuusgeeniä kantava nainen ei kaljuunnu (testosteronia liian vähän geenin aktivoitumiseen) kun taas mies kaljuuntuu (testosteronia sen verran, että geeni aktivoituu). Eli kyse on siitä, että miehillä nyt vaan on enemmän testosteronia kropassaan kuin naisilla. KAIKILLA miehillä. Miesten välisistä testosteronitasoeroista (tai kyvykkyyseroista niin kuin yksi valopää tuossa edellä kommentoi) ei kaljuus kerro yhtään mitään.
Amen. Yksi poikkeus kuitenkin on, Bruce Willis vahvistaa säännön.
Tämä tulee takuulla yllätyksenä, mutta jos jokin ominaisuus on vastenmielinen itselle, se ei muutu miellyttäväksi tai hyväskyttäväksi vaikka miten perustelee että siihen ei voi vaikuttaa itse.