lähihoitajaksi opiskelu; onko helppoa?
Vai tarvitseeko siihen opiskeluun panostaa ihan "tosissaan"?
Kommentit (39)
Muakin kiinnostaa. Kuinka paljon on läsnäolopakkoa ja miten pitkiä koulupäiviä? Yo-linja kyseessä.
Minun nielestäni ei ollut. Kouluissa ilmeisesti on suuriakin eroja. Meiltä vaadittiin paljon ja kaiken piti olla just eikä melkeen. Raskainta kuitenkin oli tutkintoviikot. Kamalaa, kun joku kyttää vieressä koko ajan.
Aikuisopiskelussa 2v lh. Tiivis tahti.
Ei ole helppoa, mutta kiva oppia uutta
Itse olen sairaanhoitaja ja meillä on paljon lähihoitaja -harjoittelijoita osastolla. Todella työlaitä tehtäviä on heillä. Harjoittelujen arviointi tiukkaa ainakin meidän osastolla. Ainakin meidän lähiammattikoulussa siis on taso korkea. Ainakin siis sairaanhoidon ja huolenpidon harjoittelut ja tehtävät on heillä työläitä.
Rimaa hipoenkin voi suorittaa ja päätyä johkin palvelutaloon pyykkäämään ja tekemään ruokia sekä suorittamaan peruspesuja. Mikäli hoitaa sen koulunkäynnin hyvin on taitoa vähän vaativampaankin paikkaan, vaikka sairaalaan
Lapsellisen helppoa täysjärkiselle ihmiselle. Ainoa paska on työharjoittelut, koskaan ei voi tietää minkälaiseen paikkaan joutuu.
Liian vaativaa siihen nähden, että päätyy suurella todennäköisyydellä vaipanvaihtajaksi.
Juu, on minulla lääkeluvat ja kaikenmaailman haavanhoitokoulutuksia, mutta työpäivät täyttyy silti raskaista fyysisistä hommista, joihin riittäisi muutaman viikon koulutus (olettaen, että ymmärtää hygienianhoidosta ja sen tärkeydestä jotain).
Riippuu hyvin paljon siitä miten opiskelun otat. Asiaa on paljon, mutta rimaa ali pusketaan läpi porukkaa kyllä aika huonoin tiedoin ja taidoin. Jos taas haluat oikeasti oppia niin koulutuksesta saa hyvät ja monipuoliset perustiedot.
Olen entinen lh (nyk. sossu). Mielestäni perusfiksu hoitotyöstä kiinnostunut ihminen saa todella helposti kiitettävän paperit. Tottakai jotain anatomiaa ja lääkehoitoa pitää jaksaa tenttiin vähän lukeakin, mutta sitähän opiskelu on. Asiat ovat silti helppoja perustason tietoja, kyse ei kuitenkaan ole lääkiksestä.
Meillä läsnäolo oli tiukkaa, poissaoloille tarvittiin hyväksyttävä selitys. Pari kanssaopiskelijaa tippuikin pois juuri poissaolojen vuoksi.
Harjottelut meni hyvin kun osasi ihan normi työelämän pelisäännöt ja oli suht. ahkera. Tsemppiä opiskeluun!
Vierailija kirjoitti:
Rimaa hipoenkin voi suorittaa ja päätyä johkin palvelutaloon pyykkäämään ja tekemään ruokia sekä suorittamaan peruspesuja. Mikäli hoitaa sen koulunkäynnin hyvin on taitoa vähän vaativampaankin paikkaan, vaikka sairaalaan
Kylläpäs sitä ollaan ylemmyydentuntoista. Mene hetkeksi vaikka peilin eteen ja mieti, 'miksi olen tälläinen'. Jos et osaa muuta suoltaa kuin negatiivista p:ta, suosittelisin olemaan ihan hiljaa. Vai oletko humalassa? Kenenkään työtä ei pidä arvostella halveksuen, se osoittaa vain äärimmäistä typeryyttä.
Rehellisesti sanottuna opiskelu oli aika helppoa aikuiselle ihmiselle. Kirjallisia tehtäviä oli tietysti paljon ja ne olivat vaativia, mutta kyllä niistä selvisi. Jonkin verran oli lukemista ja tentit saattoivat olla melko laajojakin aiheesta riippuen. Aika monesta aiheesta selvisin ihan oman elämänkokemuksen perusteella. Omassa lähipiirissä on ollut päihdeongelmaa yms, joten kokeessa tuli täydet pisteet, kun vain mietti, mitä lähipiirissä on tapahtunut.
Yo-linjan kävin. Älyllisesti ei mitenkään kovin haastava, mutta ahkera pitää olla. Kyllä siellä ihan lukea kuitenkin siis saa, että pääsee tenteistä läpi hyvillä arvosanoilla. Opinnäytetyö helppo. Koulupäivät pitkiä, monesti 8-16 ja läksyjä oli paljon. Koska tahti on tiivis, yksi harjoittelu tehtiin osittain kesälomien aikana. Harjoittelut on työntäyteisiä, harjoittelussa oltiin 8h/päivä ja arviointilomakkeet oli laajat. ( Aikuisopiskelijoilla näytöt on vielä haastavammat/pikkutarkat. )
Sanoisin että koulutuksen rankkuus ei johdu siitä että asiat olisi jotenkin vaikeasti opittavissa. Vaan siitä että itse ala on monesti aika rankka. Harjoittelut vanhainkodissa tai esim. päihdekuntoutujien kanssa ei aina olen kovin helppoja paikkoja henkisesti - eikä aina fyysisestikkään. Tällä alalla kun usein nähdään se elämän nurja puoli.
Sanotaan että lähihoitajakouluun pääsee kuka vaan. Voi olla. Mutta voin sanoa, että kyllä siitä matkan varrella aika moni putos poiskin... mikä lienee ihan hyvä. Ei tällä alalla pidä olla ellei ole jonkinlaista kutsumusta.
Vierailija kirjoitti:
Muakin kiinnostaa. Kuinka paljon on läsnäolopakkoa ja miten pitkiä koulupäiviä? Yo-linja kyseessä.
Läsnä on oltava tunneilla tai sitten ne joutuu korvaamaan. Meillä päivät 8-16
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rimaa hipoenkin voi suorittaa ja päätyä johkin palvelutaloon pyykkäämään ja tekemään ruokia sekä suorittamaan peruspesuja. Mikäli hoitaa sen koulunkäynnin hyvin on taitoa vähän vaativampaankin paikkaan, vaikka sairaalaan
Kylläpäs sitä ollaan ylemmyydentuntoista. Mene hetkeksi vaikka peilin eteen ja mieti, 'miksi olen tälläinen'. Jos et osaa muuta suoltaa kuin negatiivista p:ta, suosittelisin olemaan ihan hiljaa. Vai oletko humalassa? Kenenkään työtä ei pidä arvostella halveksuen, se osoittaa vain äärimmäistä typeryyttä.
Asia oli ehkä hieman tökerösti esitetty, mutta onhan totta että ns. parempiin paikkoihin pääsee helpommin hyvillä papereilla. Kannattaa siis panostaa opiskeluun ja valita erikoistumisensa kiinnostuksensa mukaan.
Ne palvelutalot tai varsinkin dementiaosastot on kuitenkin yleensä niitä raskaimpia paikkoja, vaikka onkin harhaluulo että se olisi pelkkää pyllyn pyyhkimistä ja pyykkejä.
T. Se ex-lh
Itse opiskelu, siis ne koulussa päntättävät kurssit, ei keskivertotallaajalle ole mitenkään erityisen haastavaa. Töitä saa toki tehdä, mutta ei mitenkään kohtuuttomasti. Kyse on kuitenkin toisen asteen koulutuksesta. Työssäoppimiset voivat sitten olla henkisesti ja fyysisesti aika kuormittaviakin. Tiedän useamman, jotka olivat hakeneet koulutukseen hammashoitajan tai lastenhoitajan työt kiikareissaan, mutta jotka eivät selvinneet hoidon ja huolenpidon tai kuntoutumisen tukemisen jaksojen työssäoppimisista, vaan jättivät koulun kesken.
Itse opiskelen yo-pohjaisella linjalla lähihoitajaksi, toinen ja viimeinen vuosi osaamisalaopintojen parissa alkaa reilun kuukauden päästä. Olen aiemmin opiskellut yliopistolla humanistisia aineita, ja melkein yhtä paljon/vähän siellä joutui koulun eteen puurtamaan. :D
Hei kiitos paljon vastauksista! Vielä sellanen tyhmä kysymys, että ollaanko koulussa omissa vaatteissa vai jossain erillisissä työasuissa? Ja harjoitellaanko näytteenottoa yms. opiskelukavereilla vai vasta työssäoppimisessa?
Normaalit vaatteet koulussa, ei se ole mikään hoitoympäristö, vaan tavallinen koulu.
No entä toi näytteenotto (verikokeet, tipan laitto, EKG, katetrointi)?
Vierailija kirjoitti:
Hei kiitos paljon vastauksista! Vielä sellanen tyhmä kysymys, että ollaanko koulussa omissa vaatteissa vai jossain erillisissä työasuissa? Ja harjoitellaanko näytteenottoa yms. opiskelukavereilla vai vasta työssäoppimisessa?
Näissä on muuten yllättävän paljon vaihtelua. Kaikissa kouluissa ollaan kai omissa vaatteissa noin pääasiassa, mutta hoitotyön (käytännön) tunneilla meidänkin piti vetää kokovalkoiset kostyymit niskaan. Asut saatiin koululta, omat työkengät piti hankkia (ja tarvittiinhan niitä sitten työssäoppimisissakin).
Näytteenottoja ei juuri kuulu lähihoitajan työhön paitsi sairaanhoidossa ja huolenpidossa niitä kai vähän enemmän treenaillaan. Perusopintovaiheessa on mitattu lähinnä verenpainetta, verensokeria ja muita tällaisia pikkujuttuja joko omasta sormenpäästä tai kaverilta. Pistämiset ihon alle ja lihakseen harjoiteltiin ensin tyynyyn ja sitten kerran kaveriin.
t. 16
On helppoa.